Isäni käytti minua hyväksi 4 vuotta 8-12 vuotiaaksi.
Isäni kuoltua enoni tuli kuvioihin ja hameeni alle 15 vuotiaaksi asti.
Esimieheni käytti minua hyväksi 15 vuotta.
Minä, siis tiedän mikä on naisen tarkoitus.
Mutta nyt olen vapaa ja eläkkeellä eikä yksikään mies pääse lähelleni.
Isäni kuoltua enoni tuli kuvioihin ja hameeni alle 15 vuotiaaksi asti.
Esimieheni käytti minua hyväksi 15 vuotta.
Minä, siis tiedän mikä on naisen tarkoitus.
Mutta nyt olen vapaa ja eläkkeellä eikä yksikään mies pääse lähelleni.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Surullista luettavaa olen pahoillani puolestasi.
Toivottavasti olet saanut ammatti-ihmisen apua. Ei tähän oikein mitään muuta osaa sanoa.
Joskus väkivalta on yhtä pahaa
ja henkinen väkivalta. Ohessa
pätkä "muistelmiani" jos jaksat
lukea. Sinulle haluan antaa
myötätuntoa. Kohtalosi ei ole
kadehdittava, mutta joskus ajattelen
että ehkä myös itse suhtauduit
vähän liian lepsusti näihin jätkiin.
Lamaannus
Joskus vanhempien riitatilanteissa tunsin outoa lamaannusta. Ei jaksanut muuta kuin itkeä vänistä. Piti vain odottaa, että mitä tuleman pitää. Joskus isä uhitteli tappavansa koko perheen.
Muistan erään päivän, kun olin kotona. Isä riehui navetalla. Oli ahdistanut äidin lehmien parsien väliin ja hakkasi nyrkeillä. Pistoolikin sillä oli. Se yleensä piti pistoolia mukana, koska se pelkäsi naapureita. Esimerkiksi Urpo oli paljon isää nuorempi mies ja joskus isä joutui sen kanssa käsirysyyn. Niitä tilanteita varten isällä oli pistooli taskussa. Pistooli oli pieni käsiase, ei venäläinen tähtipistooli, joka oli isällä kaapissa ja siinä pussi patruunoita, joka oli ruostuneessa kankaassa. Nämä isä oli takavarikoinut joltakin sotavangilta tai ruumiilta. Moni kai toi jotakin kotiin rintamalta, vaikka se oli luvatonta.
Olin halkoliiterissä. Halkoliiterissä säilytettiin polttopuita.
Katselin halkopinoa ja pilkkeiden vuorta ja olin kauhuissani, kun navetalta alkoi kuulua äidin avunhuutoja: ” Apua! Nyt se tappaa!”
Ja sama uudestaan. En ollut erityisen rohkea. Nyt kuitenkin mieleeni tuppasi, että minun on mentävä avuksi. Nappasin koivuhalon, semmoisen kepeän ja ohuen, käteeni ja läksin navetalle. Seisoin ihan paniikissa navetan ovella halkoineni ja isä huomasi minut. Hän jätti äidin parteen, lehmien väliin ja lähti minua kohti. Kopeloi taskuaan ja löysi sieltä taskuaseen. Ei minulla ollut rohkeutta kokeilla, kestääkö isän kantti. Olin aika pelkuripoika, samanlainen kuin isä, joka ei kestänyt sodan vaarallisimpia tilanteita, vaan välillä lähti ”omalle lomalle”.
Juoksin karkuun. Juoksin lumihankeen. Isä tuli navetan oven eteen pyssyineen. Oli varmaan halunnutkin pelotella minua. Juoksin hankeen. Luulin, että kuolen kohta. Itkeä märisin ja tuuperruin hankeen, kun en päässyt pidemmälle. Äiti tuli navetan ovelle ja huusi: ” Ampuiko se jo?” Arvelin, että soitan poliisille. Olin ihan paniikissa. Soittaminen ei kuitenkaan tullut kysymykseen. Isä olisi estänyt sen. En ollut tämän tapahtuman jälkeen oma itseni. Olin ihan lamassa. Joskus nuoruusiällä nämä tappamisen tunteet sitten nousivat pintaan ja sotkivat todellisuuteni. Tapahtumasta jäi pahoja jälkiä mieleeni. En ole selvinnyt niistä vieläkään kokonaan. Usein isä tulee unessa uhkailemaan minua aseella. Olen kertonut siitä terapeutille. Jostakin luin, että toistuva uni merkitsee, että jotakin traumoja on jäänyt purkamatta, joku asia pitäisi käsitellä loppuun. Sitä purkua on tämä kirjoituskin.
Aika järkyttävä tarina. On hyvä sait kerrotuksi.
Ymmärtää myös sen, että nuo asiat palaavat mieleesi aivan kuin rintamasotilaalle koetut kauhun hetket.
Tuli mieleeeni eräs asia: oletko koskaan ajatellut, miksi isäsi käyttäytyi niin? Oliko syynä hänen ankea lapsuutensa tai ehkä sota.
Auttaisi varmaan, jos jollakin tavoin pystyisit erittelemään hänen tilannettaan, miksi hän oli sellainen tai oli tullut sellaiseksi. Yritä mennä hänen asemaansa siinä määrin kuin pääset. Sekin voi auttaa noiden pelkojen poistamisessa.
Tarinasi on suoraan sanoen kummastuttava ja epäilen jopa sen todenperäisyyttä.
Eikö todellakaan kukaan sivullinen tiennyt hyväksikäyttöäsi noin monen lapsuusvuoden kuluessa? Eikö kukaan siihen puuttunut?
Jos lapsena et voinut asialle itse tehdä juuri mitään, esimiestä olet kyllä itse auttanut hameen alle pääsyssä. Hyödyitkö siitä?
Joka tapauksessa tuskin enää koetkaan miesten lähentelyä.
Insesti-isä muokkaa perhesuhteet sellaisiksi, että lapsen hyväksikäyttö tulee mahdolliseksi. Tämä isä on insesti-isä silloinkin kun hän ei ole lapsen kimpussa. Hänen fantasiansa ovat sairaita, mutta hän varoo tuomasta niitä julki. Hänen lähellään oleva, kuten lapsen äiti tietää epäillä miehensä olevan sairaan kiinnostunut lapsesta, mutta on liian heikko puuttuakseen asiaan.
Lapsi on lojaali molemmille vanhemmilleen. Äiti voi olla niin masentuneena, lamassa, ettei hänestä ole lapselle turvaa, hän on poissa lapselta. Näin isä tahtookin asioiden sujuvan, mitä siitä tulisi, jos äiti alkaisi tarkemmin seurata, mitä tytölle kuuluu.
Isä saattaa olla ainoa, joka huomaa lapsen. Vaimo on sukupuolisesti kylmä, kuten masentuneet naiset ovat. Isä voi lasta hyväksikäytettyään kieltää lasta kertomasta kenellekään, muuten äiti kuolisi tms. Lapsi kasvaa kieroon ja hänen myöhempään käyttäytymiseensä ei pitäisi enää soveltaa yleisiä moraalisääntöjä.
Helsingissä aseman seudulla haastatelluista prostituoiduista puolet oli lapsena kokenut insestiä, joten vammat voivat näkyä tunne-elämän kuolemana ja itsensä esineellistämisenä.
Vammat voivat näkyä myös sukupuolisena kylmyytenä, jos hyväksikäytetty avioituu.
Insesti kulkee sukupolvelta toiselle siten, että "mitä on itse kokenut, sitä panee lapsensa kokemaan".
Poikkeuksia on, sillä oman mielen alueen tervehdyttäminen, joka ei ole helppoa, voi vapauttaa ainakin seuraavat sukupolvet insestistä kuin kirouksesta.
OVAT sivullisesta kummastuttavia. Tällaisissa perheissä eläville epänormaali elämä muodostuu normaaliksi, koska muusta elämästä ei tiedetä.
Vastauksesi osoittaa täydellistä empatian ja myötäeläytymiskyvyn puutetta.
Ilkeätpä vielä epäilyissäsi mennä niin pitkälle, että annat tämän naisraukan ymmärtää olevansa itse syyllinen jos esimies on häntä käyttänyt hyväkseen "mahdollisen hyödyn" takia!!!
Viimeksi toteat:"tuskin enää koetkaan miesten lähentelyä".
Olen vakuuttunut että kirjoittaja EI HALUA kokea yhdenkään miehen lähentelyä kokemustensa jälkeen.
Tuo pitkäaikainen hyväksikäyttö on kyllä tapahtunut kirjoittajan vapaasta tahdosta ja myötämielisyydellä.
Tässä vaiheessa on turha syytellä siltä osin ketään.
perheolosuhteita saattaa olla monenlaisia.
Minkähänlaisista olosuhteista iskostuu ihmisen
aivoihin tuommoisia ajatuksia mitä sinä tuot esille?
Sinulla ei ainakaan kärsivälle kanssaihmiselle ole
mitään annettavaa.
perheolosuhteita saattaa olla monenlaisia.
Minkähänlaisista olosuhteista iskostuu ihmisen
aivoihin tuommoisia ajatuksia mitä sinä tuot esille?
Sinulla ei ainakaan kärsivälle kanssaihmiselle ole
mitään annettavaa.
En voi ymmärtää,kuinka olet antanut tuon kaiken tapahtua,jos on totta mitä kirjoitit!!Isäpuoleni yritti samaa kanssani ollessani 14v.Ensin suostutteluilla,mutta kun ei onnistunut niin väkisin.Se oli järkyttävä ilta,en siitä lähemmin kerro! Äiti oli töissä.Seuraavana päivänä ilmoitin asiasta poliisille.Vaikka siitä seurasi kamala kaaos,en kadu hetkeäkään,että lopetin sen äijän aikeet alkuunsa ja hän sai mielestäni ansaitsemansa rangaistuksen!Työpaikoilla ei olisi tullut kuuloonkaan,että olisin missään tapauksessa päästänyt ketään hameeni alle!Sitä ei enää oikein voi sanoa varsinaiseksi huväksikäytöksi,sille on joku toinen nimitys,jos näin asian ilmaisisi,aikuinen ainakin pystyy pitämään puolensa,pieni lapsi ei,jo teini-ikäinen kyllä!!!!Ei naisena olemisen ja olemisen tarkoitus naisena ole kertomasi!!
Vahingoittuminen lapsena ollessa tarkoittaa just sitä, että hänestä kasvaa erilainen aikuinen.
Jos itse olitkin jo neljäntoista ikäinen, yrityksiä oli yksi, eikä se edes ollut isäsi, olit jo puolustautumiskykyinen, älä mene noilla perusteillasi tuomitsemaan muita.
Hyökkäyksen kohteesi oli väärä. Sinusta on kasvanut suvaitsematon insestin uhreja kohtaan.
Etkö ymmärtänyt lukemaasi viestiä,johon vastasit,vai tuomitsetko sinä(kin)toisia?? Uskotko sinä,että 15v,saati vanhempaa käytetään väkisin hyväksi?? Ei nyt sentään!! Pienet lapset on eri asia!
kirjoitti, kasvaa lapsesta erilainen aikuinen, jos hänen lapsuutensa on ollut normaalista poikkeava.
Kuinka voisit muuten selittää esimerkiksi, että aikuinen nainen kerta toisensa jälkeen rakastuu esimerkiksi alkoholistiin tai sellaiseen mieheen joka pahoinpitelee perhettään?
Hän tekee tämän siitä huolimatta että hän ehkä lapsena on nähnyt kuinka isä pahoinpitelee äitiä ja lapsia, tai mitä seurauksia alkoholismilla on.
Lapsuusajan kokemukset jättävät meihin erilaisia ja eritasoisia vammoja.
Tarvitaan paljon tietoa ja apua että menneisyyden kahleista voi irrottautua.
On ällöttävää lukea että keskuudessamme on aikaihmisiä, jotka jopa julkisesti tuovat esille
noin halveksivia ja tuomitsevia mielipiteitä kuin
mitä "sama vika" on esittänyt.
Mikäs, voihan joku tuotakin mieltä olla asiasta.
käyttää harkintaa mielipiteittensä ilmaisuissa. Ei kannata olla aina niin varma ja tuomitseva kun ei ole kaikista asioista tarpeeksi tietoa.
Minussa ei ole mitään "erilaista"! Enkä koskaan ole rakastunut hyväksikäyttäjään,alkoholistiin tai hakkaajaan,kuten epäilit käyvän niille,jotka ovat lapsena eläneet niissä ympyröissä!! Ei liioin mitään vammoja jäänyt lapsuudesta,vaikka oli vaikea ja ahdistava! Enkä halveksinut tai tuominnut ketään,samalla olisin tehnyt niin itselleni,vain ihmettelin,ellei teini-,tai aikuisikäinen pysty puolustautumaan hyväksikäyttäjää vastaan!!!Ei asia voi ihan niinkään olla!!! Turha kenenkään vetää hernettä nenään,vain yleinen mielipiteeni,ei keneenkään henkilökohtaisesti liittyvä!!!!
Ole onnellinen jos olet selvinnyt vaikeasta lapsuudestasi joten kuten! Et näköjään kuitenkaan täydellisesti, kirjoituksistasi huomaa
tunne-elämäsi karsinoitumisen. Karsinasi seinät ovat niin korkeat ettet näe mitä toisella puolella saattaa olla. Siellä voi olla omat lapsesi, jotka nyt vuorostaan yrittävät selvitä elämän aallokossa, ehkä yrittävät ymmärtää sekä omaansa että sinun lapsuuttasi.
Ehkä hekin toistavat samoja kuvioita mihin ovat lapsuudessaan tottuneet, aivan kuin näkymättömän voiman kuljettamina.
Hyvä kun muistaisitkin tuon periaatteen.
Keskustelutaidon alkeiden puutetta osoittaa se, joka asian sijasta ryhtyy luonnehtimaan keskustelukumppaneita.
Kannattaa ottaa oppia edes muista keskustelijoista.
keskustelijoita tältä sivulta puuttuu, tuomareita
on sitäkin enemmän.
että on oltava heikomman puolella. Päähänpotkimisia tulee varmasti aivan tarpeeksi. Itse vaikutat epävarmalta minne päin takkisi kääntäisit. Miksi?
Myös sinun keskustelutaitosi on kyseenalainen! Tuomita sinäkin osaat!! Enkä tarkoita vain tätä ketjua,kirjoituksiasi löytyy muualtakin! Jonkun otat joka kerta sätittäväksesi! Katsotaan jokainen peiliin,ja kirjoitellaan sen jälkeen,jos pystymme entistä parempaan!!
voitaikina, kunhan nyt ei vaan tullut liioiteltua taas kerran!
Ymmärän että niin voi tapahtua kuten sinulle. Minä synnyin heti sodan jälkeen -4o luvulla.Asuin äitini kanssa,jolla oli käsitys, että nainen saa kaiken kehollaan ja niin hän saikin leivän ja asunnonkin suhteellaan isännoitsijään.
Jo 16 vuotiaana minulle tehtiin tarjouksia,ja niin muutinkin heti pois kotoa,koska pärjäsin yksinkin. Yritin olla töissä vuoden verran,mutta työ oli raskasta ja huonosti palkattua ,olin rakennuksella jälkisiivoojana.
Joten lopetin ne hommat ja siitä asti olen pärjännyt kropallani,huorana.
En ole koskaan ollut ilman rahaa ja seuraa on riittänyt, naimisiin en ole kerinnyt, enkä halunnut. Teen vieläkin niitä hommia,mutta nyt minulla on kolme vaki asiakasta, pienen eläkkeen lisäksi.
Ehkä minusta ei olisi tullut maksullista naista,jos olisin kotoa saanut muita eväitä.
Minulle tämä on ollut vapaaehtoista, olen valinnut helpomman tien pärjätä. Minunkin ympäristössä seksuallisuus näytteli siihen aikaan suurta osaa,minä vain älysin ottaa siitä maksun kuten äitinikin. Käytin hyväksi naiseuttani, sinulta sitä riistettiin. Toivon että pystyt jättämään tapahtuneet taaksesi, se on ainoa tapa selvitä.
Ottaisitko vaki-asiakkaaksi nuorehkon miehen?
Haluaisin vanhemman naisen helmoihin.
Useimmat tuossa tilanteessa ilmeisesti syyttäisivät kotiaan, kuten sinäkin teet. Kyllä monilla tuollainen koti on ollut, mutta elämäntie on muodostunut toisenlaiseksi.
Asiat ovat suhteellisen hyvin, jos olet elämääsi nyt, noin 55-vuotiaana, tyytyväinen.
Olet siinä mielessä päässyt helpolla, ettet ole joutunut hoitamaan lapsia etkä lähtemään aamulla varhain työpaikalle. Miehet olet oppinut tuntemaan, mutta kotonasi mies ei ole ollut vaivana. Verojakaan et ole tainnut juuri joutua maksamaan yhteiskunnalle.
Vai olisitko sittenkin halunnut elää toisin?