tehdas rannassa

Asiaan: Olin lukiopoikana töissä kesän YIT:n hommissa Outokummun tehtaalla (1973). Kaverina oli Jan (Janne) G....... från Karleby Luceum. Saimme tietysti ikäviä "putsaushommia" kaikkialta - Pasutosta, valimosta jne. Eräs homma jäi mieleen. Meidät vietiin valtavan suureen, lähes tyhjään ja avokattoiseen rikkisiiloon. Mitään metallia ei saanut olla, eikä tietenkään tulitikkuja. No emme olleet tupakkamiehiä. Työkaluna oli muovilapio, jolla irrotimme rikkiä säiliön seinistä...
Ei mennyt kuin noin tunti, kun "mestari" tuli paikalle sanoen, että pojkar ni ska komma borta. Pähkäilimme Jannen kanssa myöhemmin, että lienee ollut liian vaarallista työtä koulupojille - räjähdysvaara, hapenpuute jne. Nyt siinä "Kolosseumissa" palaa, ja tämä ei naurata !!!...

Höpö, höpö! Siellä on vuosikymmenet töitä tehnyt ja nyt ansaitulla eläkkeellä!

Miksi se SINUA harmittaa, ja mihin pitäisi verrata. Vaimoni on maailman paras, raitis, kiltti, ahkera, kodin henki, äiti, kaikesta huolehtiva, säästeliäs, ei nuuka eikä itara. Juuri sellainen, kuin hyvän vaimon ja lasten äidin, mummun tulee ollakin. Ja tälle ei sitten naureta!!!...
En malta olla kertomatta, että Kadettien tanssikurssilla oli kymmeniä tyttöjä, jotka halusivat lähteä kanssani jatkoille. Tositanssitaitoisen parkettien partaveitsen kanssa...
Eräs neitonen "kuiskasi", että, hänellä on auto ja voi viedä minut kotiinsa. Isä on reservin upseeri, kapteeni ja hän olisi varmasti tyytyväinen sulhasehdokkaasta. Totesin vain, että kiitos ei, olen varattu...
Muuten moni kurssikaverini löysi kumppaninsa, tai päin vastoin, joko tanssikurssilta, kätilöopiston vierailijoista, sihteeriopiston kanssa käymien tanssiaisten joukosta, Vierumäen urheiluopiston kurssilta jne. Vaan enpä langennut "seireenien" houkutuksiin, hah hah haaa!!!...