Lauttaa riivannut liekkimeri on sammutettu!
Sammutusvettä oli riittävästi, sillä viisaana yksilönä olin varannut matkalleni mukaan 200 litran peltitynnörin täynnä juomavettä.
Puolet vedestä kuitenkin tuhlaantui siihen, että valelin lautan reunukset tulen leviämisen estämiseksi.
Onneksi viinitynnöri säilyi vahingoittumatta.
Kiinnitin huomioni lautan perässä olevaan kiinnitysköyteen.
Näytti olevan aivan kireällä, joten tutkin tarkemmin asiaa.
Jumprehuiti!
Ei mikään ihme, että lautta oli liikkunut jotenkin raskaanpuoleisesti.
Huomasin jo eilenillalla ilman purjehdusvaloa minua seuraavan tuntemattoman aluksen.
Tartuin köyteen ja aloin lappamaan narua kannelle.
Pian ilmestyi salaperäinen seuraajani näkösälle.
Yllätyin iloisesti, sillä olin näköjään koko matkan hinannut ulkohuussia perässäni!
Olin lähtökiireessä sitaissut köyden varmuudeksi hyyskän ympärille, ettei lautta pääse karkuteille.
Sitten unohdin koko asian.
Ja siinähän se makkimökki nyt keinahteli kyljellään kevyessä ristiaallokossa.
Nyt se oli kuitenkin tarpeeton.
Terävällä kielelläni lipaisin hamppuköyden poikki ja mielenkiinnolla seurasin tapahtumaa:
Huussi alkoi hitaasti kallistua ja jäi viistoon asentoon.
Sitten se ikäänkuin huokaisi ja lipui sulavasti pinnan alle.
Mieleeni tuli heti loistolaiva Titanicin viimeiset hetket.
Muistan vielä hyvin siitä tehdyn elokuvan ja ihan samalla lailla se laiva upposi meren syvyyksiin.
Elokuvan päähenkilö on aina ollut suosikkini:
Iki-ihana ja loistava näyttelijä Leonardo Da Vinci!
Melkein tuli kyyneleet silmiini seuratessani huussin viimeistä matkaa.
Syvästi liikutettuna menin viinitynnörin viereen ja katselin valtavaa savimukikekoa.
Pian nousi vain ilmakuplia pintaan pulputtaen ja se sai mielenkiintoni siirtymään viinitynnöriin.
Tynnörin vierellä oleva valtava savikuppikeko oli odottamassa testivaihetta ennen luovutusta.
Olikohan jo neljäskymmenes muki menossa, kun tunsin salakavalan merisairauden iskevän.
Oireet olivat taudille tyypillisiä:
Päässä alkoi humista, oksetti ja olo oli epämääräisen heikko.
Yritin nousta jaloilleni, mutta muutaman sivuaskeleen jälkeen tuiskahdin turvalleni lautan kannelle.
Nämä tasapainohäiriöt kuuluvat taudin kuvaan.
Siinä maatessani ajattelin käyttää tilanteen hyväkseni ja ottaa ihan pienet torkut.
Heräsin 12 tunnin kuluttua mielettömään janoon.
Muutaman mukillisen jälkeen sain loistavan ajatuksen:
Minullahan on iso merikartta mukana!
Siitä löydän täsmällisen sijaintipaikkani ja saan tietää, onko Hollandia kuinkakin lähellä.
Kiireesti levitin kartan kannelle, päättelin auringonasennosta olinpaikkani ja piirsin siihen pienen ruksin.
Kuitenkaan se ei näyttänyt oikein luonnolliselta.
Tarkistin asian vielä mittanauhalla ja tulos oli masentava.
Merikartan mukaan olin muutaman päivän aikana edennyt vaivaiset 12 senttimetriä!
Nyt otti niin luonnon päälle, että tartuin uuteen älykännykkääni ja lähetin tekstiviestin kartan julkaisijalle.
"Arvoisa Kartantekijä!
Olette varmasti saaneet useammalta pinttyneeltä merenkävijältä reklamaatiota uuden Merikarttanne johdosta.
Se on pahasti viallinen ja sijaintitiedot poikkeavat ankarasti totuudesta.
Lisäksi oma karttani on kaiken lisäksi vielä painettu yläsalaisin!
Jahka kotiudun merimatkaltani takaisin, tulen vaatimaan miljoonakorvauksia henkisestä kärsimyksestä, tuuliajolle joutumisesta, turhautumisesta ja lauttani polttamisesta!
Allekirjoitus: Tottunut merenkävijä
P.S Tuo oli sitten vain nimimerkki!
Jos suinkin ymmärrätte?
Viestin lähdettyä olin taas jo hivenen väsynyt.
Olikin tullut jo ilta ja ympärilläni alkoi hämärtää.
Ennen kuin konttasin makuupussiini yöunille, asetin tynnörin päälle kaksi lämpökynttilää aluksen kulkuvaloiksi.
Olen aina suhtautunut vakavasti turvallisuuskysymyksiin.
Olenkin aina sanonut: Näy ja tule nähdyksi!
Juuri kun olin melkein unessa ja pönttö pamahtamassa tasarahaksi, kuului taivaalta kovaa pörinää...
Sammutusvettä oli riittävästi, sillä viisaana yksilönä olin varannut matkalleni mukaan 200 litran peltitynnörin täynnä juomavettä.
Puolet vedestä kuitenkin tuhlaantui siihen, että valelin lautan reunukset tulen leviämisen estämiseksi.
Onneksi viinitynnöri säilyi vahingoittumatta.
Kiinnitin huomioni lautan perässä olevaan kiinnitysköyteen.
Näytti olevan aivan kireällä, joten tutkin tarkemmin asiaa.
Jumprehuiti!
Ei mikään ihme, että lautta oli liikkunut jotenkin raskaanpuoleisesti.
Huomasin jo eilenillalla ilman purjehdusvaloa minua seuraavan tuntemattoman aluksen.
Tartuin köyteen ja aloin lappamaan narua kannelle.
Pian ilmestyi salaperäinen seuraajani näkösälle.
Yllätyin iloisesti, sillä olin näköjään koko matkan hinannut ulkohuussia perässäni!
Olin lähtökiireessä sitaissut köyden varmuudeksi hyyskän ympärille, ettei lautta pääse karkuteille.
Sitten unohdin koko asian.
Ja siinähän se makkimökki nyt keinahteli kyljellään kevyessä ristiaallokossa.
Nyt se oli kuitenkin tarpeeton.
Terävällä kielelläni lipaisin hamppuköyden poikki ja mielenkiinnolla seurasin tapahtumaa:
Huussi alkoi hitaasti kallistua ja jäi viistoon asentoon.
Sitten se ikäänkuin huokaisi ja lipui sulavasti pinnan alle.
Mieleeni tuli heti loistolaiva Titanicin viimeiset hetket.
Muistan vielä hyvin siitä tehdyn elokuvan ja ihan samalla lailla se laiva upposi meren syvyyksiin.
Elokuvan päähenkilö on aina ollut suosikkini:
Iki-ihana ja loistava näyttelijä Leonardo Da Vinci!
Melkein tuli kyyneleet silmiini seuratessani huussin viimeistä matkaa.
Syvästi liikutettuna menin viinitynnörin viereen ja katselin valtavaa savimukikekoa.
Pian nousi vain ilmakuplia pintaan pulputtaen ja se sai mielenkiintoni siirtymään viinitynnöriin.
Tynnörin vierellä oleva valtava savikuppikeko oli odottamassa testivaihetta ennen luovutusta.
Olikohan jo neljäskymmenes muki menossa, kun tunsin salakavalan merisairauden iskevän.
Oireet olivat taudille tyypillisiä:
Päässä alkoi humista, oksetti ja olo oli epämääräisen heikko.
Yritin nousta jaloilleni, mutta muutaman sivuaskeleen jälkeen tuiskahdin turvalleni lautan kannelle.
Nämä tasapainohäiriöt kuuluvat taudin kuvaan.
Siinä maatessani ajattelin käyttää tilanteen hyväkseni ja ottaa ihan pienet torkut.
Heräsin 12 tunnin kuluttua mielettömään janoon.
Muutaman mukillisen jälkeen sain loistavan ajatuksen:
Minullahan on iso merikartta mukana!
Siitä löydän täsmällisen sijaintipaikkani ja saan tietää, onko Hollandia kuinkakin lähellä.
Kiireesti levitin kartan kannelle, päättelin auringonasennosta olinpaikkani ja piirsin siihen pienen ruksin.
Kuitenkaan se ei näyttänyt oikein luonnolliselta.
Tarkistin asian vielä mittanauhalla ja tulos oli masentava.
Merikartan mukaan olin muutaman päivän aikana edennyt vaivaiset 12 senttimetriä!
Nyt otti niin luonnon päälle, että tartuin uuteen älykännykkääni ja lähetin tekstiviestin kartan julkaisijalle.
"Arvoisa Kartantekijä!
Olette varmasti saaneet useammalta pinttyneeltä merenkävijältä reklamaatiota uuden Merikarttanne johdosta.
Se on pahasti viallinen ja sijaintitiedot poikkeavat ankarasti totuudesta.
Lisäksi oma karttani on kaiken lisäksi vielä painettu yläsalaisin!
Jahka kotiudun merimatkaltani takaisin, tulen vaatimaan miljoonakorvauksia henkisestä kärsimyksestä, tuuliajolle joutumisesta, turhautumisesta ja lauttani polttamisesta!
Allekirjoitus: Tottunut merenkävijä
P.S Tuo oli sitten vain nimimerkki!
Jos suinkin ymmärrätte?
Viestin lähdettyä olin taas jo hivenen väsynyt.
Olikin tullut jo ilta ja ympärilläni alkoi hämärtää.
Ennen kuin konttasin makuupussiini yöunille, asetin tynnörin päälle kaksi lämpökynttilää aluksen kulkuvaloiksi.
Olen aina suhtautunut vakavasti turvallisuuskysymyksiin.
Olenkin aina sanonut: Näy ja tule nähdyksi!
Juuri kun olin melkein unessa ja pönttö pamahtamassa tasarahaksi, kuului taivaalta kovaa pörinää...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kohdusta hautaan ui uuttera lautta.
Ihan versio pöljän lautturin touhuista.
Eikö tämä lautta koskaan päässyt sinne Hollandian sataman, vai juuttuiko riutalle, siis ranta mutalikkoon?
Kerro lisää, kuinka tämä "kapteeni" kohtasi tämän "rakkaansa", joka pakeni sinne Hollandiaan ja häntä oli kuitenkin hoivattu Kainuussa aivan soseruoalla, josta tokeni henkiin, että pystyi pakenemaan kotimaahaansa saamaan oikeaa hoitoa terveyden yllä pitämiseen.
Olet virtuoosi aloitaja, joka loit tämän ketjun, mutta harmillisesti täältä poistetaan viestejä, jotka ilahduttasivat lukijoita huumorillaan .
Jatkoa odottelen, koska sieltä Hollandian parvekkeelta kuuluisi ulvontaa, kuten joskus Kainuun ylisiltä!DD
Kapteeni Coltsfoot heräsi, ei suinkaan makuupussista vaan viinitynnyrin vierestä. Hän suki sivunutturaansa, nousi huojuen pystyyn. Krapula, hän hoki puoliääneen, rapula, olen langennut, monen vuoden raittius, turhaa niin turhaa. Hän yritti löytää syyn retkahtamiseensa ja löysikin. Voi..ttu...Korppis tietenkin.
Kapteeni Coltsfootin satiinisukkien saumat olivat jostain syystä etupuolella ja sähkönsininen samettipuku, jonka hän oli juhlan kunniaksi vetänyt ylleen oli täynnä lokinpaskaa.
Viidestä sadasta savimukista oli enää vain 45-jäljellä. Eihän tässä näin pitänyt käydä.
Kaiken lisäksi kiljutynnyri heilui lautan reunalla ja putosi mereen. Kapteeni Coltsfootin katse seurasi uppoavaa kiljutynnyriä, Hän muisti Titanic-elokuvan, putoava timangi kimmelsi sinisenä vajotessaan syvyyksiin.
Vesi ei nyt auta tarvitsen vahvempaa, mutta mitä? Kapteeni Coltsfoot nosti kiikarin sameille silmilleen, Hollandian pohjoisrannikko näkyi horisontissa. Aahh...Akvaviittia sitä ne siellä juo, hipheikkaa... kokka kohti maata.
Lautta ajautui hiekkarannalle. Kapteeni
Coltsfoot luki märkää karttaa väärinpäin.
Onko tämä Hollandia vai Englandia hän mutisi ja älysi kääntää kartan oikein päin.
Kartta osoitti hänen rantautuneen Länsi-Friisian Amelandia saarelle. Saari kuuluu
Pohjois-Hollandian Frieslandian maakuntaan.
Suurin osa Frieslandista on mantereella, mutta siihen sisältyy myös useita Länsi-Friisilaisia saaria. Vlieland, Terschelling, Ameland ja Schiermonnikoog.
Saarijono on kytketty mantereelle lautalla. Kaunista huokaili Kapteeni Coltsfoot. Hän näki rannalla traktorin perässä merenanteja kaupustevan myyntikojun, huikopalaa mieli.
Sillifilettä, sipulia ahhh..pienoinen pettymys Kapteeni Coltsfootille oli sillin suolattomuus. Hän seurasi iloisia hollandialaisia, jotka hännästä kiinni pitäen pudottelivat sillifileitä kurkuistaan alas.
Täällä hymyillään ja tervehditään, ollaan ystävällisiä ja autetaan, jänskää, toisin kuin kotona Suomelandiassa.
Hän kaivoi taskustaan kännykän ja soitti veljelleen Suomelandiaan.Olen löytänyt kauniin matalaprofiilisen maan jonne haen sinut, tämä maa sopii isoille miehille ja ylileveille rullatuoleille.
Kapteeni Coltsfootin veli ihastui sisarensa kutsusta, joten matka valmistelut pantiin heti käyntiin.
Matkan toteuttajaksi ilmoittautui vanhainkodin vahtimestari, pitkä, raamikas, parrakas ja välkkysilmäinen komistus. Hänellä oli sopiva merikelpoinen jokilautta Turun saaristossa.
Matka suunniteltiin siten, että lautat kohtaisivat toisensa manner Hollandian puolella.
Egmond aan Zee osottautui hyväksi kohtauspaikaksi. Se on noin 5 000 asukkaan kalastajakylä, joka sijaitsee Bergenin kunnassa Pohjois-Hollandiassa.
Kylässä on viehättäviä vanhoja rakennuksia, kutsuvia kahviloita ja ystävällisiä ihmisiä, nykyään yhä useampi turisti on löytänyt tämän kauniin rantakylän lomapaikakseen.
Korkeat hiekkasärkät meren ja kylän välissä, suojaavat kylää sillä se on kuten koko Hollandian länsirannikko merenpinnan alapuolella.
Kateeni Coltsfootin veli rullatuolineen sidottiin jysäriteipillä tiukasti kiinni lautan kansipuihin ja matka alkoi.
Kapteeni Coltsfoot oli tulijoita vastassa Egmond aan Zee laivalaiturilla ja huitoi lähestyvälle lautalle omituisia käsimerkkejään.
Komean karski vahtimestari/lautturi astui kannelle ja hymyili kapteeni Coltsfootille.
Silloin se tapahtui, kapteeni Coltsfootin korkokenkä sotkeutui laiturilla lojunneisiin köysiin ja hän putosi mereen.
Lautturi sukelsi kapteenin Coltsfootin perään ja kantoi hänet vahvoilla karvaisilla käsivarsillaan rantahiekalle. Lautturin niskapoimuissa kiharoiden alla oli merilevää. Kapteeni Coltsfoot rakastui tulisesti...se oli menoa nyt.
Kapteeni Coltsfoot muisti, mitä hänen edesmennyt aviomiehensä oli sanonut,
"kaikilla on kaksoiskappale jossain.
Jos käy tuuri, sen löytää."
no2.
Lautta ajautui hiekkarannalle. Kapteeni
Coltsfoot luki märkää karttaa väärinpäin.
Onko tämä Hollandia vai Englandia hän mutisi, ei ei, lopulta hän älysi kääntää kartan oikein päin.
Kartta osoitti hänen rantautuneen Länsi-Friisian Amelandia saarelle. Saari kuuluu
Pohjois-Hollandian Frieslandian maakuntaan.
Suurin osa Frieslandista on mantereella, mutta siihen sisältyy myös useita Länsi-Friisilaisia saaria. Vlieland, Terschelling, Ameland ja Schiermonnikoog.
Saarijono on kytketty mantereelle lautalla. Kaunista huokaili Kapteeni Coltsfoot. Hän näki rannalla traktorin perässä myyntikojun, jossa kaupusteltiin merenanteja, huikopalaa mieli.
Sillifilettä ja sipulia ahhh..pienoinen pettymys Kapteeni Coltsfootille oli sillin suolattomuus. Hän seurasi iloisia hollandialaisia, jotka hännästä kiinni pitäen pudottelivat sillifileitä kurkuistaan alas ilman suolaa...
Täällä hymyillään ja tervehditään, ollaan ystävällisiä ja autetaan, jänskää, toisin kuin kotona Suomelandiassa.
Hän kaivoi taskustaan kännykän ja soitti veljelleen vanhainkotiin. Olen löytänyt kauniin matalaprofiilisen maan, jonne haen sinut, tämä maa sopii isoille miehille ja ylileveille rullatuoleille, lähdetkö mukaani?
Illan kruunaus nämä jutut ! Kiitos lahjakkaalle kirjoittajalle !
Itte kun itteään kehuu, tulee niiin hyvä mieli.
Ja lopussa kiitos seisoo! Sen pituinen se, sano.
Tuhannen kapakan kautta :)
Jatkoa odotellen.....
Arvailut kirjoittajasta ovat aivan väärillä vesillä,
mutta näin sen pitääkin olla.
Aloittaja tuntee hyvin 60palstan ja ehkä jo 50 ajoilta. Erinomainen värikäs tyyli ja näkemys, lahjakas varmaan missä tahansa kirjoittelussa.
Niin, kuka on oikea aloittaja?
Les aloitti ekan , kor kostoksi tokan.
Onko kaikki osat koossa että pysyy kärryillä tarinassa ?
Tässä on kaikkiaan kolme osaa, muut eri aloituksena.