Otsikossa pari nimeä, jotka on mainittu täällä kirjoituksissa aivan äskettäin - ja kylläkin ihan kunnioittavaan sävyyn.
Kuitenkin... se mitä nämä kirjoittajat täällä yleensä kirjoittavat ja millä tarkoitus perillä, saa minut hieman pohtimaan sitä, että mahtavatkohan esim. otsikossa mainitut henkilöt pitää siitä, että nimensä on mainittu näiden kirjoittajien kirjoituksissa?
Eräs erittäin aktiivinen kirjoittaja täällä taannoin antoi ymmärtää olevansa erään Karaten tyylisuunnan usean danin mustavöinen Sensei jne. Kyselin sitten hieman tutuiltani, että tunnistaako kukaan ko. henkilöä. Ei "yllättäen" tunnistanut. Kerroin tästä täällä. Tämä "Sensei" sitten puolustuksekseen päästi hätävalheen(?) että on daninsa saanut ulkomailta. Jep, ja näin "varmaankin" on saanut. En edes viitsi väittämäänsä epätodeksi todistaa.
Suomessa näissä piireissä on sen verran pienet kuviot etenkin ennen ja yhä, että huippuosaajat aika hyvin tuntevat tai ainakin tunnistavat toisensa.
Eli ihan mitä vaan tarinaa ei ehkä kannata rakennella väittäen tuntevansa oikeita tunnistettavia henkilöitä. Nämä eivät ehkä halua tulla tunnetuiksi vääristeillyissä tai keksityissä villalanka yhteyksissä.
Kuitenkin... se mitä nämä kirjoittajat täällä yleensä kirjoittavat ja millä tarkoitus perillä, saa minut hieman pohtimaan sitä, että mahtavatkohan esim. otsikossa mainitut henkilöt pitää siitä, että nimensä on mainittu näiden kirjoittajien kirjoituksissa?
Eräs erittäin aktiivinen kirjoittaja täällä taannoin antoi ymmärtää olevansa erään Karaten tyylisuunnan usean danin mustavöinen Sensei jne. Kyselin sitten hieman tutuiltani, että tunnistaako kukaan ko. henkilöä. Ei "yllättäen" tunnistanut. Kerroin tästä täällä. Tämä "Sensei" sitten puolustuksekseen päästi hätävalheen(?) että on daninsa saanut ulkomailta. Jep, ja näin "varmaankin" on saanut. En edes viitsi väittämäänsä epätodeksi todistaa.
Suomessa näissä piireissä on sen verran pienet kuviot etenkin ennen ja yhä, että huippuosaajat aika hyvin tuntevat tai ainakin tunnistavat toisensa.
Eli ihan mitä vaan tarinaa ei ehkä kannata rakennella väittäen tuntevansa oikeita tunnistettavia henkilöitä. Nämä eivät ehkä halua tulla tunnetuiksi vääristeillyissä tai keksityissä villalanka yhteyksissä.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Suomessa mustia vöitä ei myönnetä bingossa, kuten jenkkilässä monissa lajeissa. Jenkkilässä esimerkiksi "ritari ässällä" on musta vyö muistaakseni karatessa. Suomessa sen tasoinen ukko on oranssin vyön mies.
Sensukka myönsi ja ihan tuoreeltaan puhuneensa asiasta paskaa, mutta kuten kaikki muutkin valheensa, niin hän jatkaa satuilua aina seuraavan kännin tultua seurankipeyttä lievittääkseen. On monet kerrat kertonut ettei minkäänlainen urheilu kiinnosta eikä maistu. Se ahteri ei sohvalta ole noussut kymmeniin vuosiin.
Senssu-Amalia on poistanut asiallisen ja totuudenmukaisen vastauksen tähän viestiinsä. Raukkamaista.
Kuortaneen kisat tuli tuossa seurattua. Sanotaan että yleisurheilun kovimmat lajit on 400 metrin ja 800 metrin juoksut.
Ne jotka on kehässä otelleet tasavertaisen vastuksen kanssa täyskontaktilajeissa, tietää että se yksikin kahden - viidenminuutin erää on äärimmäisen raskas ja hapottava, jos se vedetään kunnon temmolla iskusodaksi. Voi hyvinkin verrata 800 metrin juoksuun.
Se on tullut monelle yllätyksenä. Kunnon lisäksi tarvitaan samaa kuin vapaasukelluksessa, eli pitäisi kyetä olemaan rentona, jotta kuluttaisi mahdollisimman vähän happea, ellei ole etiäistä siihen että vastus kaatuu rajuun myllytykseen.
Viisaasti otteleva ja kovassa kondiksessa oleva ei lähde rynnimään heti alussa. Se on lähinnä merkki epätoivosta, vaikkakin se voi johtaa myös tulokseen, mutta valtava riski joka tapauksessa.
Jännittäjän ja rynnijän ongelma hapenkulutuksen lisäksi on se että jäykin vartaloin ei iskut ja potkut lähde samalla nopeudella kuin rentona.
Historian rennoimpia huippuottelijoita on Ali. Häneltä irtosi kuin oppikirjasta ja hän jaksoi. Iskunkestävyytensä maksoi sitten terveydellään, mutta niihin saavutuksiin nähden se hinta oli kuitenkin balanssissa.
T 2010