Useimmiten lapset ovat todella odotettuja perheeseen ja vanhemmilleen ne ainutkertaiset. Eletään nuo valtavan ihanat ajat katsoen, kuinka opitaan liikkumaan, leikkimään. kouluunmeno ja sen seuraaminen.
Jännittäviä asioita myös vanhemmille elää mukana.
Sitten tulee tuo murrosikä ja lapsi alkaa irrottautua vanhempien kanssa tiiviistä olosta, täysin ymmärrettävää.
Sitten heidän tulee heidän perheensä ja usein lapsenlapset siihen mukaan.
Tämä aika on varsin ristiriitaista. Isovanhemmat ovat onnesta mykkyrässä, m,utta liian usein heidät pidetään hyvin kaukana.
Isovanhempia hävetään, sillä eivät ymmärrä enää mitään 50- 60 vuotiaat, onko näin vai mikä on todellinen syy.
Kun sitten nykyään vielä nuo erot ovat aika yleisiä ja niistä sitten seuraakin jo vakavampia asioit.
Enää eivät isovanhemmat kelpaa mihinkään, mutta kyllä heidän rahapussinsa kelpaa.
Lapsenlapsia ei juurikaan saa tavata, että eivät kerro niitä "hävettäviä" asioita isovanhemmille. Tosin taitaa olla se oma häpeän tuntu, kun elämä on hieman raiteiltaan pois. No tavallaan hyväkin asia, jotta edes jollakin tapaa pysyisi kiinni elämässä, eikä anna luisua hällä väliä menoon.
Mutta totuuden nimissä, miten voivat lapsenlapset tilanteessa, siinä taidetaan olla sokeita. Se isovanhempien rahallinen apu ei auta tähän hätään millään tavalla.
Eron jälkeen monille koittaa hirmuinen vapauden halu mennä ja tulla ja pienet lapset saavat olla milloin missäkin,
Ja ymmärrys siitä, kuinka kovilla ovat isovanhemmat, kun pelkäävät todella, mitä omalle lapselle oikein tapahtuu ja sitten nuo lapsenlapset, mitä joutuvat näkemään kokemaan. isovanhemmat huomaavat, kuinka heiltä salataan kaikkea, eivät he ole sokeita tai kuuroja useinkaan ja kyllä pahansuopaiset lisäksi tuovat viestejä.
En halua syyllistää enkä painostaa, mutta kun hyväksyisitte näissäkin tilanteissa , ehkä kaikki selviytyisivät paremmin eteenpäin.
Raha ei saisi näytellä pääosaa hyväksytäänkö vai ei.
Jännittäviä asioita myös vanhemmille elää mukana.
Sitten tulee tuo murrosikä ja lapsi alkaa irrottautua vanhempien kanssa tiiviistä olosta, täysin ymmärrettävää.
Sitten heidän tulee heidän perheensä ja usein lapsenlapset siihen mukaan.
Tämä aika on varsin ristiriitaista. Isovanhemmat ovat onnesta mykkyrässä, m,utta liian usein heidät pidetään hyvin kaukana.
Isovanhempia hävetään, sillä eivät ymmärrä enää mitään 50- 60 vuotiaat, onko näin vai mikä on todellinen syy.
Kun sitten nykyään vielä nuo erot ovat aika yleisiä ja niistä sitten seuraakin jo vakavampia asioit.
Enää eivät isovanhemmat kelpaa mihinkään, mutta kyllä heidän rahapussinsa kelpaa.
Lapsenlapsia ei juurikaan saa tavata, että eivät kerro niitä "hävettäviä" asioita isovanhemmille. Tosin taitaa olla se oma häpeän tuntu, kun elämä on hieman raiteiltaan pois. No tavallaan hyväkin asia, jotta edes jollakin tapaa pysyisi kiinni elämässä, eikä anna luisua hällä väliä menoon.
Mutta totuuden nimissä, miten voivat lapsenlapset tilanteessa, siinä taidetaan olla sokeita. Se isovanhempien rahallinen apu ei auta tähän hätään millään tavalla.
Eron jälkeen monille koittaa hirmuinen vapauden halu mennä ja tulla ja pienet lapset saavat olla milloin missäkin,
Ja ymmärrys siitä, kuinka kovilla ovat isovanhemmat, kun pelkäävät todella, mitä omalle lapselle oikein tapahtuu ja sitten nuo lapsenlapset, mitä joutuvat näkemään kokemaan. isovanhemmat huomaavat, kuinka heiltä salataan kaikkea, eivät he ole sokeita tai kuuroja useinkaan ja kyllä pahansuopaiset lisäksi tuovat viestejä.
En halua syyllistää enkä painostaa, mutta kun hyväksyisitte näissäkin tilanteissa , ehkä kaikki selviytyisivät paremmin eteenpäin.
Raha ei saisi näytellä pääosaa hyväksytäänkö vai ei.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.