Kaari Utrion Eurooppalaisen perheen historia kirja kertoo:
Että Länsi-Euroopassa traditio jo hyvin aikaisin on ollut epäjärjestäytynyttä,
että kuvioon kuului naimattomuus, lapsettomuus isolla prosenttiosuudella.
Ero Venäjään ja idän Bysantilaiseen traditioon on se, että Venäjällä esim. 1500 ja 1600 luvulla, 1700 luvulla kaikki pääsivät naimisiin. Vanha piikka, poikamies ei ollut mahdollista.
Toki molempiin kuului luostari laitos, joka oli tärkeä sosiaalitoimisto siihen aikaan, joka hoiti ison osan eritason orpoja ja arkeen sopimattomia.
Kuitenkin pitää ymmärtää kokonaisvaltaisemmin perheen instituution perusteluja jokaisena aikana, mikä on vaativa, koska perhe heijastaa aikaa paremmin kuin mikään.
Ennen Keskiaikaa tytöt menivät naimisiin 12 vuotiaina helpostikin, vaikka se ei sano, että kaikki pääsivät naimisiin. Rikkailla oli vaikeuksia valita sopiva kumppani. Köyhillä taas ei ollut mitään raameja ja köyhät olivat vapaita kaikessa kanssakäymisessä. Erosivat kun halusivat ja pääsivät naimisiin kenen kanssa halusivat.
Yleisemmin köyhän piti työskennellä pienestä saakka rikkaalle keräämässä itselleen perintö. Joten naimakelpoinen siitä saattoi tulla vasta 30 vuotiaana ja myöhemmin. Monella miehellä naimaiaka alkoi 40 vuotiaina.
Mutta ei ollut paineitakaan jos tuntui siltä, että ei tahtonut lapsia ja perhettä.
Siis Lännessä, joka perustuu Roomalaiskatoliseen traditioon, jota vaihtoi Lutterin reformaatio.
Perheellisyys ei ollut yliihannoitu aate, Utrio antaa ymmärtää. Toisaalta emeritusprofessori kirjoittaa aika paljon aatelisista, yläluokista, eikä paljoakaan mielestäni köyhälistöstä, mikä latistaa kirjan sisältöä.
Lisäksi naisen seloteossa miehen makuun joskus puuttuu logiikkaa. Nainen puolustaa kaikkia kantoja kaikkina aikoina, että mies putoaa kärryltä, että mikä oli jokaisen aikakauden pointti perheen kannalta. Toistotkaan auta.
Lisänä on erittäin negatiivinen osuus Venäjän perheinstituutiosta, mikä kertoo, ehkä tietämättömyydestä. Onhan Venäjä Euroopan reunalue, mikä puolustaa mahdollista jälkeenjäänteisyyttä. Toisaalta Venäjä kuului bysantiaan, joka sekin kesti 1000 vuotta, niin kuin Rooman Imperiumi. Bysantia orientoitui Itään eikä Länteen aina Kaukasukseen asti.
Samaan aikaan Venäjällä nainen pääsi naimisiin 15 vuotiaana, missä Euroopassa nainen saattoi jäädä naimattomaksi tai vasta 30 vuotiaana asettua aloilleen.
Utrio antaa ymmärtää suuresta kuolevien määrästä. Ihmisia kuoli nopeasti, varhain, lapsina, nuorina, synnytyksiin, sairauksiin, työhön, nälkään, ruttoihin, likaan, sotiin, tietämättömyyteen.
Mutta miksi ihmeessä Länsi jätti ihmisiä naimattomiksi?
Ensimmäinen lapsi vielä sai perintöä vanhemmilta ja pääsi naimisiin. Perintö määräsi paljon naimaiän. Nuoremmille ei jäänyt perintöä ja he jäivät naimattomiksi rengeiksi, muuttivat kaupunkeihin vetelehtijöiksi.
Onko eurooppalainen naimattomuus nykyisenkin vetelehtimisen peruskivi?
Ei ole siis uuttakaan se nykyinen 30 vuoden naimaikäkään.
Ei voi sitä korkeakoulutuksen niskaan vetää naimattomuuden syyksi.
Pitää opiskella lisää väestötietooppia. Laaja ala.
Muutenkin kun lukee perheen historia, niin koko touhu tuntuu ylitsepääsemättömältä helvetiltä läpi ajan ja paikan.
Että Länsi-Euroopassa traditio jo hyvin aikaisin on ollut epäjärjestäytynyttä,
että kuvioon kuului naimattomuus, lapsettomuus isolla prosenttiosuudella.
Ero Venäjään ja idän Bysantilaiseen traditioon on se, että Venäjällä esim. 1500 ja 1600 luvulla, 1700 luvulla kaikki pääsivät naimisiin. Vanha piikka, poikamies ei ollut mahdollista.
Toki molempiin kuului luostari laitos, joka oli tärkeä sosiaalitoimisto siihen aikaan, joka hoiti ison osan eritason orpoja ja arkeen sopimattomia.
Kuitenkin pitää ymmärtää kokonaisvaltaisemmin perheen instituution perusteluja jokaisena aikana, mikä on vaativa, koska perhe heijastaa aikaa paremmin kuin mikään.
Ennen Keskiaikaa tytöt menivät naimisiin 12 vuotiaina helpostikin, vaikka se ei sano, että kaikki pääsivät naimisiin. Rikkailla oli vaikeuksia valita sopiva kumppani. Köyhillä taas ei ollut mitään raameja ja köyhät olivat vapaita kaikessa kanssakäymisessä. Erosivat kun halusivat ja pääsivät naimisiin kenen kanssa halusivat.
Yleisemmin köyhän piti työskennellä pienestä saakka rikkaalle keräämässä itselleen perintö. Joten naimakelpoinen siitä saattoi tulla vasta 30 vuotiaana ja myöhemmin. Monella miehellä naimaiaka alkoi 40 vuotiaina.
Mutta ei ollut paineitakaan jos tuntui siltä, että ei tahtonut lapsia ja perhettä.
Siis Lännessä, joka perustuu Roomalaiskatoliseen traditioon, jota vaihtoi Lutterin reformaatio.
Perheellisyys ei ollut yliihannoitu aate, Utrio antaa ymmärtää. Toisaalta emeritusprofessori kirjoittaa aika paljon aatelisista, yläluokista, eikä paljoakaan mielestäni köyhälistöstä, mikä latistaa kirjan sisältöä.
Lisäksi naisen seloteossa miehen makuun joskus puuttuu logiikkaa. Nainen puolustaa kaikkia kantoja kaikkina aikoina, että mies putoaa kärryltä, että mikä oli jokaisen aikakauden pointti perheen kannalta. Toistotkaan auta.
Lisänä on erittäin negatiivinen osuus Venäjän perheinstituutiosta, mikä kertoo, ehkä tietämättömyydestä. Onhan Venäjä Euroopan reunalue, mikä puolustaa mahdollista jälkeenjäänteisyyttä. Toisaalta Venäjä kuului bysantiaan, joka sekin kesti 1000 vuotta, niin kuin Rooman Imperiumi. Bysantia orientoitui Itään eikä Länteen aina Kaukasukseen asti.
Samaan aikaan Venäjällä nainen pääsi naimisiin 15 vuotiaana, missä Euroopassa nainen saattoi jäädä naimattomaksi tai vasta 30 vuotiaana asettua aloilleen.
Utrio antaa ymmärtää suuresta kuolevien määrästä. Ihmisia kuoli nopeasti, varhain, lapsina, nuorina, synnytyksiin, sairauksiin, työhön, nälkään, ruttoihin, likaan, sotiin, tietämättömyyteen.
Mutta miksi ihmeessä Länsi jätti ihmisiä naimattomiksi?
Ensimmäinen lapsi vielä sai perintöä vanhemmilta ja pääsi naimisiin. Perintö määräsi paljon naimaiän. Nuoremmille ei jäänyt perintöä ja he jäivät naimattomiksi rengeiksi, muuttivat kaupunkeihin vetelehtijöiksi.
Onko eurooppalainen naimattomuus nykyisenkin vetelehtimisen peruskivi?
Ei ole siis uuttakaan se nykyinen 30 vuoden naimaikäkään.
Ei voi sitä korkeakoulutuksen niskaan vetää naimattomuuden syyksi.
Pitää opiskella lisää väestötietooppia. Laaja ala.
Muutenkin kun lukee perheen historia, niin koko touhu tuntuu ylitsepääsemättömältä helvetiltä läpi ajan ja paikan.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja kun Suomi 2000 syöttää venäläisille pakkoavioeroa, niin Suomi tekee sen Länsi-Eurooppalaista linjaa mukaillen.
Venäläiset eivät ymmärrä.
Kulttuurien törmäys.