Tahtoisin kysyä poliiksi valmistuneilta/poliisina pidempää toimineilta..=>
Onko koskaan tullut tilanteita, jossa olisitte katunut uravalintaanne?
Miten naiset ovat käytännössä selvinneet uhkaavista tilanteista..Onko ollut ongelmia, koska naiset ovat kuitenkin jonkun verran heikompia fysiikaltaan? Vai sijoitetaanko naisia enmmän sellaisiin tehtäviin, että ei kohtaa kovinkaan usein nyrkin heiluttajia?
Tässäpä muutama kysymys..Olisi mukavaa, jos joku jaksaisi vastata :D
Onko koskaan tullut tilanteita, jossa olisitte katunut uravalintaanne?
Miten naiset ovat käytännössä selvinneet uhkaavista tilanteista..Onko ollut ongelmia, koska naiset ovat kuitenkin jonkun verran heikompia fysiikaltaan? Vai sijoitetaanko naisia enmmän sellaisiin tehtäviin, että ei kohtaa kovinkaan usein nyrkin heiluttajia?
Tässäpä muutama kysymys..Olisi mukavaa, jos joku jaksaisi vastata :D
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joo, kuka on viihtynyt ja kuka ei ole. Naiset
ovat kuitenkin vaihtaneet ammattia huomatta-
vasti useammin kuin miehet.
En ole katunut valintaani kertaakaan. En myöskään ole joutunut "kunnon" painitilanteeseen koskaan, vaikka pientä vääntöä on kyllä ollut. Nämä tilanteet on klaarattu ihan jouhevasti partiokaverin kanssa. En tiedä etukäteen, kuinka homma toimisi kunnon painitilanteessa, koska lopputulos riippuu aina partiosta, asiakkaasta, ympärillä vallitsevista olosuhteista. Erilaisissa harjoituksissa olen kyennyt toimimaan partiokaverin kanssa hyvin. Olen siis nainen ja naiseksi voimaa löytyy suhteellisen mukavasti. Kyllä niitä ongelmia tulee mies-mies-partioillekin painitilanteissa, mutta toki realiteetit pitää säilyttää, eli nainen on yleensä miestä fyysisesti heikompi. Ja onhan meillä tarvittaessa apuna voimankäyttövälineet, jos tilanne ajautuu tarpeeksi pahaksi. Tärkeimpänä pidän sitä, että partiokaveriin voi luottaa, eli että hän pyrkii toimimaan jollain tavalla, jos tilanne nin vaatii, eikä katoa takavasemmalle.
Ja kyllä minäkin olen valitettavasti joutunut vääntämään, pienellä paikkakunnalla ei valita partiokavereita samalla tavoin kuin isommissa kaupungeissa.
Katunut en ole, nyt kohta 5 vuotta järjestyspuolella hommia paiskinut :)
Kiitos paljon kaikille vastanneille!! Aihe kiinnostaa kovinkin paljon, koska itsellä aikomus lähitulevaisuudessa osallistua pääsykokeisiin.
Ehkä mahdollisesti joskus töiden merkeissä kohdataan :D
Näin miespuolen edustajana voin sanoa että olen katunut.
Jatkuva kolmivuorotyö mistä seuraa se että ei pääse esim lasten harrastuksiin. Myös yhteydenpito siviili ystäviin kärsii kun itse on melkein kaikki viikonloput kokonaan tai osittain töissä.
Naurettava palkka jatkuvasta vuorotyöstä.
Välillä päiviä jolloin p****a tulee esimiehiltä ja asiakkailta.
En tarkoita tällä lannistaa sinua hakemasta alalle mutta väite siitä että ei ole koskaan katunut on naurettavaa.
Se, että sinä olet katunut ei tarkoita sitä, että kaikki olisivat katuneet. Nuo työn huonot puolet ovat kyllä totta, mutta siitä huolimatta haluan tehdä tätä työtä enkä mitään muuta. Ja jos kolmivuorotyö ei kiinnosta, voi harkita päiväduunia vaikkapa tutkinnassa tai päivystyksessä. Vaikea on toki ennustaa, mitä mieltä sitä on eläkeiän lähestyessä, mutta tällä hetkellä työ tuntuu ihan omalta. Palkan suhteen pitäisi kyllä tulla parannuksia, eli palkka vituttaa, mutta ei itse työ.