jo jotain muuta kuin viikonloppu- tai silloin-tällöin-kun-melommille-sopii suhteen. Missäs sellaiseen halukkaat miehet luuraavat?
Erosta, kun olin toipunut ja alkoi miehet taas kiinnostaa oli mukavaa viettää aikaa, vaan joskus yhdessä, ei sitoumuksia, ei velvoitteita… helppoa!
Vuodet vierivät, mieli muuttuu – olen sinukkuillut 6 vuotta ja nyt haluisi jo jotain pysyvämpää. Näyttää kuitenkin olevan niin, että eronnut mies ei hevin sinkkuudestaan luovu. Jos on vkl-isukki on kuitenkin vain joka toinen viikonloppu ”kiinni” ja sitten voi huidella muun ajan! Jos mies sitoutuu on vapaa nainen kiinnostavampi, koska hän voi myös huidella.
Minulla on vastuu lapsesta, joka tarvitsee vielä äitiä kotonakin, en voi aina olla menossa – enkä edes halua. Vapaata saan helposti järjestettyä jos tarve vaatii.
Tai sitten käy niin, että eronnut 40 mies valitseekin nuoremman naisen, koska hänen kanssa voi aloittaa alusta, saada yhteisen perheen.
Lapsi ei ole koskaan heittäytynyt hankalaksi tai kiilaksi miehen ja minun väliin - päinvastoin. Itse en ole yrittänyt ottaa toisen lapsiin äidin roolia, vaan lähinnä ystävän jos toisen lapset niin ovat halunneet.
Yksineloonko on tyytyminen, kunnes lapsi lennähtää pesästä?
Onko muilla vastaavia tai kenties parempia kokemuksia?
Erosta, kun olin toipunut ja alkoi miehet taas kiinnostaa oli mukavaa viettää aikaa, vaan joskus yhdessä, ei sitoumuksia, ei velvoitteita… helppoa!
Vuodet vierivät, mieli muuttuu – olen sinukkuillut 6 vuotta ja nyt haluisi jo jotain pysyvämpää. Näyttää kuitenkin olevan niin, että eronnut mies ei hevin sinkkuudestaan luovu. Jos on vkl-isukki on kuitenkin vain joka toinen viikonloppu ”kiinni” ja sitten voi huidella muun ajan! Jos mies sitoutuu on vapaa nainen kiinnostavampi, koska hän voi myös huidella.
Minulla on vastuu lapsesta, joka tarvitsee vielä äitiä kotonakin, en voi aina olla menossa – enkä edes halua. Vapaata saan helposti järjestettyä jos tarve vaatii.
Tai sitten käy niin, että eronnut 40 mies valitseekin nuoremman naisen, koska hänen kanssa voi aloittaa alusta, saada yhteisen perheen.
Lapsi ei ole koskaan heittäytynyt hankalaksi tai kiilaksi miehen ja minun väliin - päinvastoin. Itse en ole yrittänyt ottaa toisen lapsiin äidin roolia, vaan lähinnä ystävän jos toisen lapset niin ovat halunneet.
Yksineloonko on tyytyminen, kunnes lapsi lennähtää pesästä?
Onko muilla vastaavia tai kenties parempia kokemuksia?
Vastaukset 17
Vanhimmat
näinhän se on.mies tekee lapset.siittää ne n.15min.
sitten se on ohi.nainen kantaa tuon siitoksen seurausta 9kk.
ja kun erotaan miehellä on uusi jo katsottuna,se valitsee vaan siitä haaremista mitä se on ylläpitänyt koko ajan,parhaan.aloittaa puhtaalta pöydältä niin sanotusti.ei huolta lapsista.käy katsomassa lapsiaan n.kaksi kertaa kuukaudessa
2h kerrallaan.on mielestään hyvä isä.HUOH....
Minäkin taidan haluta seuraavassa elämässä munat.
mitenkään katkera ja lapsikin on ollut toivottu ja täysin harkittu. Lähinnä tämä tilanne mikä nyt on mietityttää. Missä sitoutumishaluiset miehet?... kai ovat naimisissa...
Erosta vierähti muutama vuosi ennenkuin katsoin olevani valmis uuteen suhteeseen. Mutta, mistä uusi mies? Tapoihini ei ole koskaan kuulunut käydä bilettämässä, ei siis nytkään. Siis netti avuksi. Muutamia yrityksiä, ei vastauksia. Pari yritystä johti kirjoittelun jälkeen tapaamiseen. Ei kiitos. Miehillä oli ongelmia entistensä kanssa huoltajuudesta ja muustakin. Pari yritystä kesti muutaman kuukauden seurustelun. Kauheita kokemuksia, vaikka en itse ollutkaan se, joka lopetti seurustelun. Jälkeenpäin olen vain ihmetellyt itseäni, miksi siedin niinkin kauan sitä alistamista ja mitätöimistä ja viinan kanssa läträämistä.
Kun ei näköjään netistäkään uutta kumppania (kunnollista) voi löytää niin mistä sitten? Lapset lentävät yksi toisensa jälkeen pesästä ja sen jälkeen joudunkin olemaan yksin, tältä ainakin nyt tuntuu ja siihen olen yrittänyt ruveta sopeutumaan.
Olen tullut kokemusteni jälkeen siihen tulokseen, että miehet eivät kuitenkaan taida olla valmiita seurustelemaan vakituisesti ja tosissaan, kun ovat vapaita kuin taivaan linnut avioerojensa jälkeen. Yleensä miehillä ei ole edes lapsia "riesanaan", vaan voivat tulla ja mennä niin kuin haluavat.
ei sekään ole hyvä asia! Sitten on vaikea sopeutua yhteiseloon. Vaikka mielestäni ihmisen ei ole hyvä olla yksin, en ole yksin elämisestä mitenkään katkera. Minulla on paljon ystäviä, ihana lapsi, kotieläimiä jne. Viihdyn hyvin myös yksin ja olen ihan onnellinen, mutta olisi kiva kun olisi joku jonka kanssa tätä kevättä, kesää ja ylipäänsä elämää jakaa...
luettavaa nämä palstat minun kannaltani. saa sellaisen käsityksen että 40 miehet ovat alkoholisteja, sitoutumiskammoisia, levottomia, nuorten naisten perään, keskustelutaidottomia ja kaikin tavoin epäsopivia ja haluttomia parisuhteeseen.
tämä on siksi hienoa koska itsessäni en tunnista mitään noista piirteistä joten minulle pitäisi olla kysyntää jatkossa.
olen päinvastoin vapaa tekemään mitä vain ja halukkuutta siihen on kunhan eron jälkimainingit tasoittuvat lopullisesti.
kevätkin on sopivasti... :)
mukavia, syvällisesti ajattelevia ja sydämen sivistystäkin omaavia miehiä!
Joo onkohan 40 naisilla tarjontaa liian vähän kunnollisista miehistä.itse lukeudun tuohon kunnon miesten klaaniin mielestäni uutta kumppania pitää etsiä suurinpiirtein omsta ikäluokasta.(nuoret naiset tuskin ovat kiinnostuneita vanhoista äijiistä vaikka kuinka vilkuilisi)mutta mitä ne nelikymppiset naiset haluaa kertokaa se?
on, mutta ongelmana taitaa olla heidän löytäminen ja tutustuminen. joten itse kun olen sellainen vilkkaanpuoleinen ja tykkään kuljeksia lavoilla ja ravintoloissa, mahdollisuudet pitäisi olla hyvät.
muuten, nuo mainitsemasi ominaisuudet sopii myös minuun... ;)
sitten hätiä mitiä, kun kaikki nuo hyvät ominaisuudet on samassa paketissa ;)
Kyllä tunnen tällä oikeassa elämässäkin vastaavanlaisi miehiä, kuten edellisessä kuvasin, he eivätä vaan ole vapaita (varattuja en harrasta)
tai sitten ei kiinnosta sitoutua, kun sinkkuus on niin hauskaa :))
harmittavasti minussa on myös realismia ja elämässä asiat vaan ei tahdo tapahtua niin mutkattomasti, niin monta seikkaa täytyisi sattua kohdalleen yhtäaikaa: sama paikka, sama aika, samalla tavalla virittyneet kaksi ihmistä jne.
mutta ehkä sittenkin, joskus... :)
ei mene mutkattomasti eikä aina niinkuin itse haluaisi... Hyvä, että olet realistinen, mutta kuitenkin positiivisella mielellä, se on varmasti hyvä lähtökohta. Kyllä itsekin uskon, että jossain joku minua odottelee... :)))
En tiedä muista, mutta itse toivoisin miehen olevan rehellinen, luotettava, ehdottomasti yhden naisen uskollinen mies, hyvät käytöstavat omaava, itsestään ja hygieniasta huolta pitävä, siististi pukeutuva (en tarkoita viimeisimmän muodin mukaista, mutta aina tilanteeseen sopivalla vaatetuksella), keskustelutaitoinen, toiset huomioon ottava ja toiset huomioiva, sydämen sivistystäkään unohtamatta. Viinankaan kanssa ei sopisi läträtä kohtuukäyttöä enempää.
Lista voi tuntua pitkältä, mutta mielestäni ihan normaalin ihmisen ominaisuuksia.
yhtään kommenttia positiivisemmista kokemuksista. Noh, mutta eipä ole tämä elämän onni miessuhteiden kestävyydestä kiinni! Sen tässä ainakin on jo oppinut :)))
olis sinulle ehdotus. Voisin pientä palkkioita vastaan alkamaan puhemieheksi....;))))
hyväsydäminen mies!!
Vaikka kaupungissa asun (toistaiseksi...:)) olen myös hyvä tekemään maalaistalon töitä. Osaan lypsää, luoda lantaa ja tehdä kaikkenlaisia maalaistalon hommeleita. Olin kerran nuorena tyttönä lomittajanakin... on tosi! Tämän voisit liittää ansioluettelooni :))))
Mikähän se pieni palkkio mahtaisi olla?
ei tietenkään ole tärkeintä, vaan se onnen löytäminen...;) lupasinkohan liikoja..;)
Hyvää yötä kumminkin, aiheeseen sopivien unien kera..
palkkiosi edelle, kultaista :) Mutta jos onnistut puhemiehen tehtävässä, saat kyllä ansaitsemasi ;)))Ja enhän onneton ole, vaan se on se tuli jota en halua sammuttaa....
Hyvää yötä ja palkitsevia unia :))