Onks muita joilla mieli lapsen saannin suhteen vaihtelee? Mul kyl ollu vauvakuume koht pari vuotta ja yritystäkin saada oma vaavi, mut kun sitä ei vielkää ole tullut (vain km vkol 5).. No, välillä ollut kauhee ikävän tuska saada oma pienokainen, antais melkein mitä vain jos tärppäis ja taas toisaalta kun kunnolla miettiny (varsinki yöaikaan) niin se PELOTTAAkin koko asia, siis raskausaika vaivoineen jne. Ja kun menkat aina alkaneetkin, toisaalta olen ollut hirmu pettynyt ja surullinen, mutta taas toisaalta jopa helpottunut (ristiriitaista)! Kommentteja, onko muilla mitään vastaavia tuntemuksia ollut? kiitän..
Haluun-En haluu
-valmis äidiksi?-
2393
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
mulla ihan sama juttu.eli ristiriitaiset tunteet äitiyttä kohtaan.päiväsaikaan ulelmoin vauvasta ja toivon enemmän kun mitään muuta että sais oman lapsen. Yöllä kun uni ei tule valtaavat ahdistavat ajatukset mielen.Esim pahoinvoinnin pelko, miten jaksan sitten olla töissä kun on huono olo ja väsyttää, ja kun ei saa untakaan suuren vatsan kanssa.Entä sitten kun vauva valvottaa yöt läpeensä, itkee yms..yms.. Toisaalta, luulen että tuo on aivan normaalia pelätä kaikkea tuota..
Mulla on ihan sama homma.. kihlattuni jo lupasi että hänen puolestaan voisin lopettaa pillerit, mutta rupean nyt ite sitten hannaamaan, että josko vielä odotettaisiinkin ihan vähän aikaa... Oon siirtäny pillereiden lopettamista jo viime syksystä.. osittain kihlattuni pyynnöstä, osittain ihan omasta halusta.
Kihlatullani on vakituinen työ, minun täytyisi saada nyt töitä, sillä opiskelemaan en ole lähdössä. ikää syksyllä 22. Olen varma kuitenkin että haluan lapsia ja nuorena... mutta miksi sitten koko ajan siirrän ja siirrän? miksi en ole siitä niin varma?!
Olen ajatellut järkevästi että hankin ensin työkokemusta.. mutta toisaalta taas mietin, että miksi emme voisi alkaa jo yrittämään? Ja miksi en uskalla vaikka haluan?! Se on todella iso muutos ja toki haluaisin viettää kihlattuni kanssa aikaa.. mietinkin estääkö se lapsi sitten yhteisen ajan. Kaippa sitä kasvais siinä 9kk aikana ja valmistautuisi siihen että se ihan oikeesti tulee.. Kunpa joku äiti kertoisi omista tuntemuksistaan niin olisi helpompaa.