Kissojen välinen kiista

Meillä on 3 kissaa, emo n.9v ja jälkeläiset n.7 vuotta, leikattuja. Tähän asti olleet kuinka paita, peppu ja esiliina mutta pari viikkoa sitten kun tulimme kotiin olivat pennut alkaneet sähistä keskenään. Ei muuta kuin sähinää. Pentujen emo on sitten vähän sellainen, että ottaa nokkiinsa kaikesta ja hän kokee oikeutta olla möks jos kerta muutkin on. Pikku hiljaa pennut alkoivat olla taas ok keskenään. Mutta emon sähinä jatkui. Sähinä kohdistui pääosin toiseen pennuista. Toiselle sähähti satunnaisesti, mutta suurimmaksi osaksi oli ok tämän kanssa ja väliin jo pesi pentuaan jne. Kävimme ostamassa feliway haihduttimen joka on nyt ollut reilu kaksi viikkoa sellaisessa paikassa missä kissat eniten on. Oltiin jo hyvällä mallilla, kun emo jo tuli pennun luo omatoimisesti, söivät samassa ruokapisteessä (laitoimme emolle oman ruokapisteen ja oman vessan varmuuden vuoksi). Mietimme mitä olisi tapahtunut ja todennäköisintä on että ensimmäisenä on jompi kumpi pennuista säikäyttänyt toisensa. Huomasi että olivat vähän säikkyinä alussa. Sitten totesimme että emo on nyt ärsyyntyny ku hänen rauhansa järkkyy ja joku muuttuu (vaikka mikään ei ole muuttunut) ja että kyllä se siitä menee ohi. Meillä on isohko talo, että tilaa on, mutta kun jokainen on tottunut hengaamaan siellä missä mekin ollaan. Emme kuitenkaan haluaisi lukita ketään mihinkään koska se ei varmastikaan ratkaise asiaa, ainoastaan lykkää. Tänään sitten asia eskaloitu että emo ja pentu johon sähinä oli kohdistunut ottivat yhteen(en ole varma mutta taisi pentu ns. käydä emon päälle ja tässä tilanteessa emo vain alistui ja lähti karkuun ja pentu seurasi perässä), eikä sitä meinannu saaha loppumaan. Jokainen kissa on nyt omissa oloissaan, emo makaa korituolissa ja pennut liikuskelee muualla välillä käyden samassa huoneessa kuin emo. Eläinlääkärille aion soittaa heti aamusta kun linjat aukeaa, kun voi olla että ehkä emolla on jotain sisäistä vaivaa. Sitten kun tämä pentu jolle emo sähisee on vielä sellainen, että se oikein innostuu jos nyt sähistään, ei tunnu välittävän vaikka toinen ei tykkäisi että tulee lähelle ja pahimmassa tapauksessa alkaa jahtaamaan emoa mikä vain pahentaa tilannetta. Ja muutenkin pentu on niin kuin mikään ei olisi vialla, kellii ja kehräilee normaalisti eikä ole stressaantunut ollenkaan. Silloin emo antaa pennun tulla lähelle, kun olemme itse kiinnittäneet emon huomion meihin mm. silittämällä. Ja aina olemme kehuneet kun on nätisti tullu pennun lähelle tai mennyt tämän ohi sähisemättä, mutta emme ole koskaan toruneet. Tuntuu, että meidän käyttäytyminen auttaa emoa olemaan rentona. Kissathan aistii muiden stressin ja muun niin tässä tilanteessa on tälläisellä yliajattelevalla stressipallona vaikea olla "normaalisti". Emon ruokahalu jne on ihan normaalit, leikkii myös mutta olemme yrittäneet välttää niiden innostamista, kun varsinkin tämä sähinän kohteena oleva pentu menee helpposti ylikierroksille.

Anteeksi pitkä ja varsinkin sekalainen viesti. Kirjoitin siksi että jos jollakin on ollut kokemusta tai tietää vähän tälläisestä tilanteesta. Lääkäriin on ehottomasti soitettava nyt kun asiat eskaloitui. Nyt vaan kun on korona päällä plus pienempi paikkakunta niin täytyy vaan pitää sormet ristissä että pääsisi tarkastuttaa tuon mököttäjän :)