Takana liitto miehen kanssa. Nuorena ollut suhde naiseen. Nyt olen ihastunut naiseen ja haluaisin tietää mistä vois päätellä kiinnostaako häntä. Aloitteita en ole tottunut tekemään. Epävarmuutta siitä osaanko, voinko olla haluttava jne..Miten oot päässyt eteenpäin vastaavassa tilanteessa? Mikä vois auttaa?
Seurustelun aloittaminen
Anonyymi
27243
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tutustu häneen paremmin , vietä aikaa hänen kanssa, hurmaa hänet. Ja jätä hänen arvioitavaksi oletko haluttava ja osaatko 😉
Kerro jotain tilanteestasi. Miten hyvin tunnette, tiedätkö pitääkö hän naisista jne ?
Pitää naisista, tunnetaan vuosien ajalta, ollaan vietetty yhdessä aikaa säännöllisesti..
Sitten vaan puskii! Kyllä varmasti nopeasti selviää voisiko kiinnostus olla molemminpuolista.
Minä ajattelisin, että tunnette jo toisenne hyvin, kun olette vuosia olleet ystäviä, ja siksi voisit luottaa omaan arvioosi hänen tunteistaan sinua kohtaan. Toiseksi tulee mieleeni, että mikäli hänellä olisi romanttisia tunteita sinua kohtaan, eikö tilanne teidän välillänne olisi jo aikaisemmin saanut sellaista sävyä, kun kerran tapaatte toisianne.
No tätä epäilen, että yksipuolista..olen tuntenut häneen vetoa todella pitkään, mutta en ole ilmaissut sitä kunnolla..ajattelin, että tunteet laimenisivat, mutta edelleenkään niin ei ole käynyt..
Miksi aina ajatellaan että toisella pitää olla valmiiksi tunteita, että häntä voi lähestyä ja mielellään vielä hän tekee sen aloitteenkin?
Viettele hänet, hurmaa hänet, vie jalat alta! Jos et onnistu niin anna sitten olla.
Niin, minusta sellaista ei oikein voi peittää edes, joten hän on voinut huomata. Voi tietty olla niinkin, että hän ei ole oikein päässyt mukaan koko juttuun, jos olet tarkoituksellisesti yrittänyt peittää tunteitasi, ja ollut välttelevä. Voihan niinkin käydä, että toinen huomaa jotain erikoista, mutta tulkitsee sen väärin joksikin muuksi asiaksi. Tapaatteko usein kahden kesken?
Toi asenne muakin on aina ihmetyttänyt. Aika harvinaista että molemmilla sattumalta iskee ihastuminen samaan aikaan, joten sitä ei kannata jäädä passiivisena odottelemaan. Monilta jää huomaamatta, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa tilanteen kehittymiseen.
Samaa aihetta olen itsekin joskus pohtinut, myös omalla kohdalla. Mikä saa kuvittelemaan, ettei voisi lähteä edesauttamaan asiaa. Onko siinä jokin tarve seistä varmalla pohjalla, vai ehkä epäusko omiin vaikutusmahdollisuuksiin. Vai onko kyse vain siitä, että pelkää häiritsevänsä toista ja yrittää sitä kaikin keinoin välttää, senkin kustannuksella ettei mitään tapahdu. Vai eikö tunne ole riittävän suuri toimintaan. Vai onko kyse jonkinasteista fatalismista, jolloin näkee toiminnan turhaksi ja tyytyy kohtaloonsa.
Tämä myös yleisenä pohdiskeluna, ei pelkästään ap:ole suunnattuna.
Minusta voi noiden lisäksi olla kysymys siitä, että näkee ihastumisen/rakastumisen ikään kuin "luonnonvoimana", joka syntyy itsestään, ja johon ei kumpikaan voi millään tavalla vaikuttaa. Ainakin minulla on tuollainen näkemys, tai huomaan katselevani asiaa noin. Toisaalta kumminkin ristiriitaisesti tiedostan, että toisen käyttäytyminen vaikuttaa minuun jollakin tavalla.
Sama vika Rahikaisella. Jotensakin vieras ajatus, että alkaisi kehitellä ihastumista ja siitä lähtisi aloitteen tekoon.
Eri taas jos suin päin ihastuisi ja siinä joutuisi miettimään, miten toisen saa mukaan. Huomaanpa etten ole koskaan tuohon päätynyt, sattumaako, ehkä.
Harvoin iskee samaan aikaan, mutta mikä kiire tässä on valmiissa maailmassa. Ulkopuolisesta voi näyttää odottamiselta, vaikka asianomainen on keskittynyt johonkin muuhun eikä ehkä ajattelee asiaa lainkaan.
Ei tässä mitään ole kehitelty, ihastuminen on vaan tapahtunut. Koska ollaan kavereita, olen pitänyt tunteeni piilossa, mutta ihastus ei ole mennyt ohi vaan syvenee mitä paremmin on opittu tuntemaan...
Entä mitä mieltä olet tuosta, mitä minä sanoin, että hän on saattanut huomata jotain erikoista, mutta ei ehkä osaa tulkita sitä ihastumiseksi, jos olet välttänyt sen ilmaisemista.
Tuo on mahdollista kyllä. Olen joskus huomannut toisesta tuollaista..
Niin, nyt sinun kannattaa selventää asiaa, ja katsoa mitä sitten tapahtuu.
Oletko jo saanut vietyä tutustumista eteenpäin?
Täällähän on asiallinen keskustelu meneillään, paras siirtyä tuolta naapuripalstalta tänne.
Sanoisin että kannattaa olla melko suora, jos on ystävyyttä vuosia takana. Siinä on jo muotoutunut tietynlainen tapa olla yhdessä ja se tapa on murrettava, jos muutosta aikoo.
Niin, minä huomasin jo eilen, ettei sinne voi enää kirjoittaa, kun jonkun/joidenkin ihmisten käytös oli todella huonoa, haukuttiin tiukkapipoksi, ja vaikka mitä, kun yritti asiallisesti kertoa tosiasioita. Huono käytös on minullekin kuin punainen vaate.
Minulla ei ole kokemusta siitä, että vakiintuneesta ystävyyssuhteesta olisi tullut rakkaussuhde, mutta tiedän muita, joille on käynyt niin.
Itsellä kaksikin kertaa kaveruussuhde muuttunut rakkaussuhteeksi. Ystävyydestä en puhuisi, en ainakaan vakiintuneesta, koska tilanne ei kummassakaan tapauksessa ehtinyt niin pitkälle ennen kuin sai toisen käänteen. Aikaa kului silti yli vuoden molemmilla kerroilla. En tiedä miten sitten, jos olisi useampia vuosia kulunut. Jotenkin näkisin, että käänne romanttiseen suuntaan tulisi väistämättä aikaisemmin tai vähintään jonkinlainen välien selvittely.
Minulla ystävyyssuhde muuttunut rakkaussuhteeksi tosin oltiin silloin nuoria...
Kyllä voi hyvinkin muuttua, mutta ei muutu itsestään jos ei sopivaa pohjavirettä.. tai yhtäkkiä tiedosteta, että tässähän synkkaa paremmin kuin luultiinkaan. Siihen tarvitaan jotain erityistä kipinää.
Minulla on taas useampi ihastus muuttunut ystävyydeksi. Olen siis ihastuneena hakeutunut seuraan, olemme tutustuneet paremmin, jossain vaiheessa tunteeni on laantuneet mutta ystävyys säilyy.
Minulle ei ole tuotakaan tapahtunut koskaan, voi johtua siitä, että ihastun vasta kun tunnen toisen tarpeeksi. Ne ominaisuudet joista tykkään, eivät ole havaittavissa kunnolla ennen kuin tutustuu paremmin.
Itsellä myös sama, yleensä ihastuminen edellyttää tuntemista. Näissä kuvio onkin mennyt tutustuminen - > ihastuminen - > ystävyys
Minulla taas ihastumisesta on seurannut parisuhde, tai sitten ei mitään suhdetta, ystävyyteen en ole päätynyt vielä kertaakaan tuossa tilanteessa jostain syystä.