Miksi Keskisuomalaisen Laatikainen haukkui

on pest! Mutta mitä miltä olet maailman kalleimasta raaka-aineesta??

teinityttö kirjoitti:

on pest! Mutta mitä miltä olet maailman kalleimasta raaka-aineesta??

Jaa. Mistä on kyse? Jos puhut puusta, saattaa se ollakin maailman kallein raaka-aine. Etelässä puu kasvaa nopeammin. Ehkä pitäisi alentaa paperityöntekijöiden palkkoja, jotta voisimme saada edullisia puuhuonekaluja?

Hyvä ajatus !
Työreformi voitaisiin aloittaa vaikkapa lyhentämällä päivittäinen työaika 6:een tuntiin.
Se olisi alku lisätyöllistymiselle. Sitten lisäksi säädettäisiin laki kansalaistulosta.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan kansantulo ( kaikki tulot yhteensä ! )vuonna 2004 oli
n. 124 900 000 000 euroa. Teoretisoidaan, että kansantulo olisi ollut käytössä viime vuon-
na, ja että sitä olisi saanut jokainen yli 15-vuotias. Heitä oli vuonna 2004 noin 4 300 000.
Jos ajattelemme, että kansalaistulo ( veroton ! ) olisi ollut n.850 euroa/ kk (n.5000 mk),
niin kaikille jaetun kansalaistulon jälkeen olisi vielä jäänyt jokaista työssäkäyvää kohti n. 36 000 euroa ! Tämä vain kaekeana esimerkkinä !
Pannaanko toimeksi ?
vom

1. Työreformin juuret

Työreformin juuret hajaantuvat kahtaalle, Keskustapuolueeseen ja Suomen Yrittäjiin.
Keskustapuolueessa valmius kehitellä työreformia johtuu useasta eri syystä:

- Ensinnäkin, työreformin ydin - järjestäytyneen ay-liikkeen hajoittaminen - sopii Kepulle valtapoliittisista syistä. Se näkee erityisesti SDP:n aseman ja yhteiskuntapoliittisen vaikutusvallan perustuvan hyvään yhteistyöhön ay-liikkeen, erityisesti SAK:n kanssa. Niinpä ay-liikkeen asemaa on murennettava SDP:n vaikutusvallan heikentämiseksi.

- Toiseksi Kepu pyrkii esiintymään poliittisen keskustan puolueena, kaupunkeihin ja taajamiin, pois maanviljelijäpuolueen leimastaan. Se on tehnyt sitä yrittämällä päästä palkansaajapuolueeksi, huonolla menestyksellä kuten ammattiliittovaalien tulokset osoittavat. Nyt se yrittää samaa yrittämällä nostaa profiiliaan yrittäjien puolueena.

- Kolmanneksi keskustapuolueen ex-puheenjohtaja Esko Aholla on henkilökohtainen vaikutuksensa valittuun linjaan. Hänen pro gradu -tutkielmansa aihe oli maareformi; mielleyhtymäksi syntyi työreformi. Hänen broileripolitiikon uransa piti hänet kaukana työmarkkinoista ja loi sitä koskeville epäluuloille pohjaa. Pääministerikautenaan hän tuloksetta yritti soveltaa thatcherilaista ns. vallan kolmijako-oppia ja hävisi yhteenoton ay-liikkeen kanssa kolmasti. Tottakai se rassaa, varsinkin kun seuraava hallitus on menestynyt - ei suinkaan kolmijako-opin - vaan kolmikantayhteistyön avulla.

- Neljäntenä vaikuttaa myös sattuma: kepulainen ja uusmaalainen kansanedustaja Matti Vanhanen otti vetääkseen työreformin työmarkkinoita koskevan osuuden eikä varmaankaan vähiten siksi, että hänen veljensä, juristi Rauno Vanhanen on yksi Suomen Yrittäjien keskeisistä johtajista.

Suomen Yrittäjillä on oma lehmänsä tosin melko syvässä ojassa. Yrittäjillä on menossa monen rintaman sota: ne sotivat työnantajajärjestöjä vastaan saadakseen paikan työmarkkinapöydässä. Tavoittena on valtaa ilman vastuuta. Ne tappelevat ay-liikettä vastaan päästäkseen eroon työehtojen noudattamisesta. Ne väittävät työllistävänsä, mutta vaativat siihen erityisetuja. SY on kahden alan järjestön yhdistymisen jälkeen käynnistänyt silloisen johtajansa, nykyisen oikeusministerin Jussi Järventauksen johdolla melkoisen lobbaus- ja verkoston luomisen ja hyvällä menestyksellä. Se on tehnyt Järvetauksesta Kokoomuksen ministerin ja jättänyt järjestön johdossa tilaa entistäkin räväkämmälle ja rääväsuisemmalle edunvalvonnalle. Kepu-yhteys perustuu siis Vanhasen veljeksiin. Kokoomusyhteyttä vahvistaa se, että SY:n palkollinen on ministeri Niinistön erityisavustajana ja Kokoomuksen eduskuntaryhmässä on useita SY:n luottamustehtävissä toimivia yleissitovuuden tuhoamispyrkimyksissä profilotuva Kari Kantalainen etunenässä. Niinpä Kokoomuksen yrittäjäsiipi on varsin vahva ja vain hyvä kotikasvatus - pyrkimys Kokoomuksen kasvun varvistamiseen - on pitänyt sen vielä hiljaisena.

Niinpä työreformin keskeiset ajajat ovat Keskustapuolue ja Suomen Yrittäjät. Kokoomus liittyy joukkoon, jos eduskuntavaalien tulos siihen johtaa.

2. Mitä työreformi pitää sisällään

Ensinnäkin työreformi näyttää olevan nk. "prosessi". Siitä on olemassa ainakin kolme peräkkäistä versiota, joissa kussakin on korjailtu edelliseen sisältyneitä mokia. Neljäs lienee odotettavissa lähiaikoina. Nykymuodossaan siihen sisältyy monta eri osa-aluetta. Niitä ovat työttömyysturvan uudistus, perustulon käyttöönotto, verotusuudistus, työnantajamaksujen porrastaminen, yrittäjyyden edistäminen ja paikallisen sopimisen lisääminen.

Kaikkiaan kokonaisuus on kovin monitasoinen ja sekava. Sitä on valmisteltu monissa työryhmissä, ja niiden asiantuntemus vaihtelee. Erään työryhmän puheenjohtaja on SAK:lle jopa kertonut sanoutuvansa työreformista itse irti. Talouspolitiikan asiantuntijoiden mielestä ohjelman toteuttaminen kävisi kovin kalliiksi eikä sen kustantamisen keinoja ole esitetty. Maria-Kaisa Aula, eräs työreformin arkkitehtejä, työreformin äiti (?), perustelee kustannussäästöjen syntyvän juuri työllisyyden paranemisen kautta. Taloustieteilijät pitävät tätäkin perustelua höpsönä. Työreformissa on useita sellaisia ehdotuksia, joita ay-liike voi tukea ja useita, joita kannattaisi selvittää lisää. Tuettavia ovat mm. tuloverotuksen kevennysten painottaminen pieni- ja keskituloisiin ja työvoimavaltaisten palvelualojen arvonlisäverokannan alentaminen. Ehdotus työnantajan sotumaksujen porrastamiseksi matalapalkkaisia suosivalla tavalla ansaitsee lisäselvityksiä.

Kepun työreformin punainen lanka on löysistä kaunopuheista huolimatta ay-liikkeen heikentäminen Suomessa. Siihen se tähtää esityksensä kahdella kovalla ydinasialla: yleisen työttömyysvakuutuksen vaatimisen avulla halutaan asiallisesti romuttaa työttömyyskassajärjestelmä yhteiskunnalle siitä aiheutuvista kuluista piittaamatta.

Toiseksi Kepu haluaa romuttaa työehtosopimusten vähimmäisehtoluonteen ja niiden yleissitovuuden. Työreformi ehdottaa säädettäväksi lakia, joka antaisi jokaiselle työpaikalle oikeuden sopia työehtosopimuksista piittamaatta toisin. Toisinsopimisen olisi oltava mahdollista asioista joista työnantaja ja työntekijä yhteisesti päättävät.

Tähän liittyviä ilmaisujaan Kepu on joutunut toistuvasti tarkentamaan. Ensiksi em. lauseen "työnantaja" ja "työntekijä" sanojen perään on sulkulausekkeissa ilmaantunt sana (osapuoli) kai tarkoittamaan, ettei sentään yksittäisten ihmisten ja työnantajan välisiä sopimuksia tarkoiteta. Sitten selostetaan tällä tarkoitettavan, että jos yksikin työpaikan työntekijä (kättään nostaen) vastustaa sopimista, niin niin ei tehdä. Tässä lähtökohdassa ei ole sen enempää järkeä. Jos jotain paikallisesti sovitaan, sen täytyy heijastaa työntekijöiden yhteistä, enemmistön tukemaa käsitystä eikä yksilöitten satunnaista mieleipiteen ailahtelua. Kepulaiset ovat aivan amatöörejä tällä alueella. He koheltavat kuin sika vatukossa.

Pahinta ay-liikkeen kannalta kuitenkin on, että paikallisen sopimisen toteuttaminen Kepun ehdoilla merkitsee käytännössä pienyritysten työntekijöiden jättämistä isäntävallan alle: paine hyväksyä tes-alitukset on kova, jos vaihtoehtona esitetään työn loppumista tai valikoituvia lopputilejä. Kepu ei toivottavasti ymmärrä mitä se esitti. Jos se tämän ymmärtäen teki, se on äärioikeiston puolue.