Vieraannuttamisesta

IL
"Poliisi tutkii poikkeuksellista rikosta – syyllistyivätkö vanhemmat oman lapsensa pahoinpitelyyn vieraannuttamalla?"
-
Hieman kaksipiippuisia juttuja nämä "vieraannuttamiset".

Itselläni yksinhuoltajaisänä varsin karvaat kokemukset lastensuojelun touhuamisesta perheen kimpussa.

Taustalla siis ero ja jälkikasvu jäi isälle, lastensuojelun sukupuoleen perustuva puolueellisuus ei jäänyt mitenkään epäselväksi.

Koko yli kymmenen vuoden lastensuojeluprosessin aikana tuli hyvin selkeästi ja usein selväksi kenen puolella asiassa ollaan, siinä ei lasta ajateltu, eikä aina lakiakaan noudatettu, monia rikosilmoituksia olisi voinut matkan varrellla tehdä , mutta luovuin niistä koska olin kaikilta kuullut että asia kuitenkin viranomaisen taholta sitten kostetaan, eli ajattelin lapsen parasta ja olin hiljaa sietokyvyn rajoilla vuosia.

Äiti. joka siis alussa oli yhteishuoltajuudella etävanhempi, oli diagnoosinkin mukaan epävakaa ja oli myös lyönyt lasta tapaamisessa, oli kuitenkin erään lastensuojelun sosiaalityöntekijän mukaan hyvä äiti ja estämällä tapaamisia vaarantaisin oman lähivanhemmuuteni, ihan suoria uhkauksia ja tarkoituksellista provosointia taikka sitten nuppivikaa.

Estin tapaamiset lapsen turvallisuuden takaamiseksi, oli vuosien karuselli näiden äärifeministien touhutessa ja saadessa kaikenlaisia hallitsemattomia purkauksia kohtaamisissa, heillä osalla on kieltämättä terapian tarvetta olemassa.

Äkkiseltään maallikko kuvittelisi että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut olisi älykäs ja terve henkilö, mutta koulutus ei takaa mitään.
Täysin arvomaailmaltaan -sekä päästään vialla oleva ihminen pystyy kyllä pänttäämään teoriaa päähänsä kunhan muisti toimii, mitään muuta toimivaa ei sitten ihmisessä välttämättä olekaan.

Voin sanoa, että kohdallamme ei ole ollut kyse tarkoituksellisesta vieraannuttamisesta vaikka siitä minua syyllistettiin.

Kyseessä oli puhtaasti lapsen kehityksen ja turvallisuuden takaaminen, siis lapsen suojelu, joka lastensuojelulta unohtui täysin.