Kukat ovat kuolleet ja vain piikit jääneet jäljelle.
Tyhjä maljakko ei elvytystä anna.
Tyhjä maljakko ei elvytystä anna.
Palsta on kuin kuihtunut ruusu
Anonyymi
3652
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Niinkö koet itsesi pois olemisen palstalta ? Kyllä täällä on elämää ja kaikki erilaiset kukat kukkii värikkäästi. Saa olla rikkaruohojakin mukana. Ei vain viljellyt ruusut, jotka onkin ylimainostettuja.
Kiva aloitus runo, kuin elämän koettelemukset. Kuinka heitä kaipaankaan...
Ruusu se on kuihtunutkin ....kuivunut ruusu ...minulla on koristekipollinen erivärisiä ja kokoisia kuivuneita ruusuja ...
mimmimum-..mi
Pitäiskö aloittaa taas "Kuinka kauan keität munaasi",
siinä tuntui olevan joillekin sisältöä.
Minusta palsta ei ole kuihtunut ja aloittajakin voisi kantaa kortensa kekoon,
tehdä mielenkiintoisia aloituksia sen sijaan valittaa.
Aloitus herättää ajatuksia ja stimuloi aivojamme
enemmän kuin nuo tylsät luenneot.
Runot ovat kauniita, pidän todella.
Kiitos aloittajalle.
Hääruusujen (ei minun häät) pois laitto oli surullista.
Tietopuoliset ketjut ei taantuneita kiinnosta.
Me taantuneet haluamme hölöpölö-ketjuja.
Olenkin käynyt 60 ssa aika usein. Sielä on hyviä.
Niinkuin "muistatko vyölaukun" ja "miksi ruumiit pestään ennen hautaamista".
Kun hautaamisen jälkeen ei enää voi....
Jos jokin on kuollut, turhahan sitä on elvyttää,
annetaan ne kuivat ja kauniit ruusut virua piikkeineen siinä palstan maljakossa
missä ovat
Palstalle hommataan uusi malja, uusien aloitusten muodossa ja niihin jokainen tuo omat hehkuvat leimukukkijat ja krysanteemit ja
tietenkin muhkeita hortensioita.
Ei valittajasta ole hyviä aloituksia tekemään. Ei ne osaa kuin valittaa.
Ja sinä valitat heti aloituksesta?
Herää pahvi!
Sunda-saarilla paistaa aina aurinko.
Kuihtuneita jo ollaan me vanhat ihmisetkin.
Mutta piikikäs ei tarvitse olla.
Mihin ruusu piikeistään pääsisi.
Kuihtuneet ruusujen terälehdet voi käyttää vaikka kylpyveteen.
Varret ja piikit kompostiin maatumaan.
Mihinhän se maljakon vesi joutui. Kukaan ei vaihtanut, eikä lisännyt. Sitten se vaan haihtui.
Niin se vesi haihtuu, vuodetkin on pois vierineet.Yksin suruissain olla saan, kumpa kohtaksimme taas.
Tätä siis pitäisi ketjujen olla, että ne olisivat hyviä. Haukotus.
Ketju kuuluisi 100 osioon.
Ruusufinni on ikävä, koko naama on tulehtunut ja kukkii. Vyöruusu on hyvin kivulloinen.
Finnit sikseen. Ruusunmarjasose on hyvää ja C-vitamiinirikasta.
Ruusuvesi virkistää ihoa.
Olet kuin ruusunnuppu!
muuan nuori-mies sanoi kun kysyttiin hänen tyttöystävästään,
sanoi :
ei ole mikään ruusu, mutta kukka kumminki !
mun jokainen aloitus on poistettu
palstassa on se hyvä puoli, että silloin kun 70set oli nuorempia, ja siis meidän vanhempia...ja ne tuntuivat jo silloin ilkeiltä...
ja elämä vei myöhemmin minutkin - NC eli ei kontaktiin, heidän käytöksen vuoksi
ja nyt kun olen ystävystynyt uudelleen tän sukupolven kanssa, oma arvistelukyky on kehittynyt. Eron huomaa eri tavalla. Olin oikeassa.
70set on ilkeitä. Mulla on nyt jostain syystä useampi kys ikäluokan tuttava ja
olen oppinut olemaan varuillani. Mutta ne on ilkeitä.
Nykyiset 70t, 60t, 50t, 40t, jne
ne on kaikki ihan erilaisia.
70t on pelottavan julmia, 60t on pelottavan ilkeitä, 50t on kyntäny lamasta toiseen ja sitä nuoremmat ei ole muussa eläneetkään.
25-35t milleniaalit elää ihan omaa eu sosialismiunelmaa
Mikä meni pieleen? Koulutus, vanhempien läsnäolon puute, EUn aivopesu?
Mikä selittää arkadianmäen tilanteen? Joka ikinen sukupolvi omaksuu sen talon sisällä ihan ihmeellisen yhteisen tippaleivän.
Harmi, jos ovat poistaneet...
Mitä jos vilkaisisit välillä peiliin,
ehkä sieltä silmiisi katsovalla *itse viisaudella*
on ehkä saattanut mennä jotain 'pelottavasti' pieleen.
Taidat olla todellinen löytö: piikkisistä piikkisin piikkiruusu,
Sinäkin voisit lopettaa tuon vi**uilusi ja antaa toisten kirjoittaa mielipiteensä.
Mikä sinut suututti?
Jos olet 70v miten sä jaksat olla vielä noin vihanen randomille
kirjoittajalle?
Tiedostan oikein hyvin oman provosoivan tyylin,
mut en tunne mitään kollektiivista syyllisyyttä,
enkä siksi suutu tai puolustaudu...
Mikä sinuun osui?
Miksi minä en sitten saisi omaa mielipidettäni tänne kirjoittaa,
miksi pitäisi lopettaa ja häipyä,
Totta kait jokainen saa kirjoittaa niin kuin haluaa, mutta ei lukijalla ole muuta asetta kuin kommentointi ja sekin on mielipide.
Kommentoin vain kirjoituksen henkeä, eikö siitäkin kulmasta voi kommentoida, kysyn vaan.
Jos 70 palstalaisia kutsutaan yhtenä könttinä *julmiksi*,ja 60 ilkeiksi,
eli palstoja joita mm luen,
niin luuletko, että muuten voisin tähän kommentoida kuin 'julmasti', koska olen kirjoittajan mielestä julma.
Kun toiset mikset sinäkin ja niin se jatkuu ei lopu koskaan pakko jatkaa
ok, eli nyt edistytään.
Miksi sä tunnet kollektiivista syyllisyyttä?
Puolustatko itseäsi vai kaikkia siinä ikäryhmässä?
Otat reaktiollasi myös syyllisyyden kaikkien muiden teoista itsellesi.
Miksi?
Oliko edellinen henkilökohtainen loukkaus vai ?
Jos tökkään tiiltä, koko aita älähtää?
Eikös jokainen ole silti oma erillinen yksilö, sielu, ihminen?
Totta, se ikäluokka eli ihan erilaista elämää, sai erilaiset mahdollisuudet kuin muut. Jokainen ikäluokka on kokenut erilaisen elämän. Nykyiset 10 vuotiaat elää ihan erilaisen todellisuuden.
sorry, mut tässä on se huvittavaa, että sä et voi tietää kuulunko mä samaan ikäluokkaan.
Vaikka kuuluisin, sanoisin silti, että 70set osaa kettuilun ihan omalla tavallaan.
Ja te tökitte myös toisianne.
Osas ne vanhemmatkin huudella lapsille, miten on rumat korvat, pisamia tms.
Mutsi yritti jatkaa sitä samaa ja vastasin, että anna niiden olla, mulla on mun korvat.
Se haukkuu edelleen tuulesta riippuen kaiken minussa ja
sille pitää huomauttaa .. en minäkään närpi sen ulkonäköä.
Ja nyt sama ikäluokka mamuttaa ihan mielellään.
Sekin on oman sukupolven opittu juttu.
Kehtasin kysyä sitä suoraan muutamalta ... ihan livenä.
Miksi vieraalle katetaan parhaat porsliinit ja omat syö pettua.
Sain hyvän keskustelun aikaan.
Enkä tehny sitä kiusatakseni vaan päinvastoin.
Pitäis löytää yhteishenkeä ...
vapautti kummasti ilmapiiriä
ei nuorempien elämä ole sen helpompaa, kaikilla omat murheensa
Harvoin täällä mikään osuu, en ole suuttuvaa tyyppiä,
tunneihmisenä annan tosin tulla kun sille päälle satun,
ehkä se vaikuttaa suuttumiselta.
Sorry vaan.
Olisi tietysti pitänyt pohtia pitempään kirjoitusta
ja enemmän varsinkin miksi me 70 ollaan niin mahottoman' julmia'
tuossa vertailussa. Ehkä sanavalinnat tuntuivat yliampuvilta.
Mutta kun koen asian toisin, ei me olla sen julmempia kuin muutkaan, meillä on elämänkokemusta tasoittaa eteen tulevia juttuja, tietysti jos on taitoa tehdä se.
Epäilen, että tuskin meille kaikille 70 löytyy jotain yhteistä tekijää aiheuttamaan moista julmuutta.
Jokaisella on kuitenkin ihan oma elämänkaarensa, johon on tietysti vaikuttanut suuret muutokset yhteiskunnassa mutta tuskin me niiden vuoksi silti mitään kumileimasimia ollaan.
Ihan hyvä vaikka oman aloituksen aihe, mikä meidät 70 erottaa muista ja ollaanko me sittenkään mikään yksi ja sama lauma70 .
60 palsta eroaa siinä, että siellä on enemmän esillä vielä työelämä jutut ja kaipuut eläkkeelle ja täällä 70 palstalla ollaan jo eläkkeellä ja koska me eläkeläiset ollaan loppujen lopuksi erilaisissa tilanteissa ihan riippuen taloudellisista seikoista tai terveyden ja kunnon suhteen niin palstalla korostuu sellainen vastakkainasettelu.
Olen kirjoitellut vasta vähän aikaa täällä ja tuntuu, että sellaista yhteistä lupsakkaa ja kepeää aihetta on tosi vaikeaa löytää, jotka voisivat yhdistää palstalaisia edes hitusen.
Enemmän kiinnostaa aina jokin vastakkainasettelu, mutta se ilmeisesti onkin ajan henki, milloin on vastakkain maalaiset ja kaupunkilaiset ja milloin mikäkin ihmisryhmä, yhteistä hyvää on mahdoton löytää.
Olen kirjoitellut viisikymppisistä alkaen täällä ja alkuperäiseen kirjoitukseen viitaten voin omalta osaltani todeta , että kyllä se silloin parasta oli, johtuiko uutuuden viehätyksestä vai mistä silloin, ja vaikka oli hurjia riitoja niin sekaan mahtui aina sopuisampiakin kirjoituksia, vai onkohan aika jo patinoinut sen 50 palstan omalla kohdallani.
Nyt lähden keräämään omenoita, sadetta luvattu iltapäivällä,
meinaan tehdä omenamehua mehulingolla joten hyvää päivän jatkoa vaan.
Kiitos kommentistasi, olisikin tuo edellinen höpinäni kuuluisi sulle jos olet kirjoituksen kirjoittaja, mutta... meni nyt minne meni.
Eihän sillä ole merkitystä minkä ikäisiä sitä ollaan jos ei ole kyse suoranaisesta vertaistuesta tai muusta.
Luetaanhan sitä lehtiä ja muutakin mediaa ja otetaan kantaa, kehutaan tai haukutaan ja ei kirjoittajan ikää kysellä. Aihe ratkaisee,
Eikö se kettuilu ole jokaisen omasta persoonasta kiinni eikä iästä..
vaikka onhan 70 vuotias jo ajallisesti ehtinyt jalostamaan sitäkin taitoa elämässään jos on yleensä kettuilulevaa tyyppiä.
Joo, oikeessa olet. Kettuilevat tyypit kettuili jo 50 ja 60 palstalla, sitten 70 ja v-maisimmat käy jo tuolla 80osastossa ennakkoon v-lemassa. Ei siis jalostu luonne matkan varrella, vaan päinvastoin kun huomaa, ettei saanut elämältä sitä mitä haaveili. Kun itseä ketuttaa ja v-tuttaa, jotkut panee sen senkiertämään.
joo tiedän, teidän ikäluokan vanhemmat oli sotatraumasia,
mutta teidän vanhemmat raskensi rintamamiestalot.
Te muutitte joukolla kaupunkiin, betonilähiöihin. Aikansa modernismia,
teidän lapset ovat kasvaneet betonilähiöissä ja
isoissa peruskouluissa
Amiksen jälkeen töihin ja noin 20nä alkoi 90- luvun lama joka ei pääty enää koskaan.
Mulla on ollut onni ja ilo tuntea paljon ihnisiä, kavereina on ollut paljon eri ikäisiä ja kehtaan kysellä ihan suoraan kipeistäkin asioista, kuten isoäidin väkivaltaisuus, kavereiden vamhempien alkoholismi jne.
Minun nuoruudessa juoppoja ukkolaumoja oli joka kylässä ja niillä oli omat pusikot.
Teidän sukupolvi peri rintamamiestalot ja remppasitte niistä tai myitte pois.
Nykyiset 40- 60 vuotiaat elää raskaalla velkarahalla ja se
on ongelma. Liian monella eri tavalla.
Juttelin 80 v kanssa eri sukupolvien varallisuudesta ja sen perimisestä ja pidän surullisena, että sota vei niin paljon isovanhemmilta ja
taaskaan ei jää perittävää kun tätä lama putsaa pöydän ja
se viedään pois maasta.
Jutteles nuorten kanssa. Niillä ei ole töitä, ei kesätöitä, ei omaisuutta. Niillä on osamaksupuhelin. Kouluunkaan ei enää pääse heittämällä eikä koulutuksella saa töitä.
Paha mennä neuvomaan niitä, kun horisontissa on harmaata...
Mitä niille voi antaa? Terveen itsetunnon, mittasuhteita, luottamusta, kuunnella, ja vielä kerran kuunnella.
ja lisään, etten tarkoita perimisellä pelkästään rahaa
vaan myös turvallisuutta, me henkeä, tiedon jakamista,
ja
perheellisyyttä.
Sukuni vanhuksista kaikki piti tärkeänä jakaa
aikaansa vain lähiperheelle, ei serkuille, ei sisarusten lapsille.
Yksi on ottanut yhteyttä, olemme katselleet kuvia, kahvitelleet ja kuuntelen mielelläni tarinoita. Hän, on ollut ainoa. Soitan ja kyselen kuulumisia, tuemme toisiamme tässä ajassa ja keskustelemme miten ennen on toimittu.
Ei ennen kaikki ollut paremmin, eikä ole nytkään.
Se ketju on kadonnut liian monelta.