Taitaisi paremmin sopia tuonne bi-puolelle, mut täällä näyttää olevan enemmän trafiikkia?
Olen naimisissa ja äiti, ja jokin aika sitten päädyin intiimiksi pitkäaikaisen tyttökaverin kanssa. Minusta kokemus oli upea ja muutti suhtautumistani "poikkeavuuksiin".Pientä vuoristorataa oli, mutta varsinaiseksi ongelmaksi asia muodostui vasta kun ystäväni löysi miehen itselleen ja "tunnusti syntinsä" hänelle. Itse en ole kertonut omalle miehelleni.
Nyt tämä mies on maalannut minusta oikein kunnon antikristusta, ja puhelimessa tyynesti ilmoitti karmean patavanhoilliset asenteensa. Hän sanoi ettei "käräytä" minua omien jalojen(?) periaatteiden takia, mutta piti oikeutenaan udella kaikki aikeeni ja minun olisi pitänyt esim.kertoa hänelle nykyiset tunteeni ystävääni kohtaan. Hullua on mielestäni se, että olemme ystäväni kanssa ihan ok tapahtuneen suhteen. Mutta mies lateli minulle miten etovaa ja luonnotonta naiset keskenään ovat ja että ei halua minun olevan HÄNEN naisensa kanssa edes ystäviä kun niin moraalitonkin olen. Kuulemma saastutan heidät!
Pahinta on, että rupesin jo itsekin olemaan samaa mieltä ja lupasin vaikka mitä nuhteettomuutta jotta hän leppyisi..itsesuojeluvaistoko?
Please, antakaa minulle voimaa. Tuntuu että näännyn syyllisyyteen ja pahuudentunteeseen. Olen kuitenkin vain nainen, joka etsii itseään ja rakastaa miestään ja perhettään.Koen että en ole lesbo, mutta en halua elää sen ajatuksen kanssa että siinä olisi jotain pahaa jos olisinkin.
Olen naimisissa ja äiti, ja jokin aika sitten päädyin intiimiksi pitkäaikaisen tyttökaverin kanssa. Minusta kokemus oli upea ja muutti suhtautumistani "poikkeavuuksiin".Pientä vuoristorataa oli, mutta varsinaiseksi ongelmaksi asia muodostui vasta kun ystäväni löysi miehen itselleen ja "tunnusti syntinsä" hänelle. Itse en ole kertonut omalle miehelleni.
Nyt tämä mies on maalannut minusta oikein kunnon antikristusta, ja puhelimessa tyynesti ilmoitti karmean patavanhoilliset asenteensa. Hän sanoi ettei "käräytä" minua omien jalojen(?) periaatteiden takia, mutta piti oikeutenaan udella kaikki aikeeni ja minun olisi pitänyt esim.kertoa hänelle nykyiset tunteeni ystävääni kohtaan. Hullua on mielestäni se, että olemme ystäväni kanssa ihan ok tapahtuneen suhteen. Mutta mies lateli minulle miten etovaa ja luonnotonta naiset keskenään ovat ja että ei halua minun olevan HÄNEN naisensa kanssa edes ystäviä kun niin moraalitonkin olen. Kuulemma saastutan heidät!
Pahinta on, että rupesin jo itsekin olemaan samaa mieltä ja lupasin vaikka mitä nuhteettomuutta jotta hän leppyisi..itsesuojeluvaistoko?
Please, antakaa minulle voimaa. Tuntuu että näännyn syyllisyyteen ja pahuudentunteeseen. Olen kuitenkin vain nainen, joka etsii itseään ja rakastaa miestään ja perhettään.Koen että en ole lesbo, mutta en halua elää sen ajatuksen kanssa että siinä olisi jotain pahaa jos olisinkin.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hyvin tiivistetty kommentti:
- Kaverisi mies on idiootti. Suihkussa kannattaa silti yhä käydä.
- Älä enää petä miestäsi, se on rumaa.
mies on joo. Ja vielä kyseli että mitä tunnet hänen vaimoaan kohtaan, aika sovinisti, mitä se hälle kuuluu vaikka vähän tyttöjen kesken pelmaatte. Eihän se ole pettämistä.
Mitäs luulet että sun miehesi tekisi?
Miksi jos haluat olla avoin ja rehellinen itsellesi niin miksi et voi olla ihmiselle joka rakastaa ja luottaa sinuun sitä samaa?
Jos sä rakastat miestäsi ja haluat silti etsiä itseäsi olisi kai vain reilua puhua asiasta miehesi kanssa, koska tässä elämässä ei ole salaisuutta joka ei eteen jossain vaiheessa elämää tule.
Mä en valitettavasti sulle voi empatiaa jakaa, koska näköjään sun parisuhde loppuu siihen mistä sun elämä alkaa. Ja niin ei minun mielestä eletä parisuhteessa.
Saastaiseksi on todella vaikea kenekään saada sua tuntemaan jos on puhtaat jauhot pussissa, ehkä kannattaisi joskus koittaa olla rehellinen, se kummasti parantaa parisuhdetta. Ja plussana, mielikin voi paljon paremmin.
Kiitos palautteesta!
Haluan tarkentaa asiaa sillä, että kun "pelehdin" ystäväni kanssa, ei hän seurustellut silloin. Kertovatko ihmiset oikeasti kaikki vanhat juttunsa uudelle suhteelleen? Niinkö? Ja tässä tapauksessa miehen mielestä olin saastainen siksi että olin nainen, se oli kuulemma pahinta, toinen mies olisi ilmeisesti ollut ihan ok. En puolustele itseäni sillä että petin, mutta miehelleni en kerro lastenikaan takia. Mielestäni lapset kärsivät viime kädessä kun aikuiset hölmöilevät, riitojen ja avioeron ym.myötä.Jos itse pystyy elämään asian kanssa ja tietää ettei se toistu niin onko aina oltava satarehellinen kun kuitenkin vain loukkaa toista.
Taidan sitten tosiaan olla pahuuden ruumiillistuma kun kaikki muut aina vaan kunnioittavat, rakastavat ja ovat rehellisiä toisilleen. Tietääkö joku missä pirut kokoontuvat juttelemaan?;)
se niin että selkee bisse olet.
Tuosta satarehellisestä olen erimieltä sun kanssa, mä nimittäin uskon siihen satarehellisyyteen.
Ja sä tiedät ettei asia toistu ja silti mietit missä muut bisset kokoontuu=) niinpä niin.
Kyllä on aika paljon ihmisiä jotka todella rakastavat ja ovat rehellisiä ja kunnioittavat toista ihmistä eivätkä päätä heidän puolestaan mitä esim tässä tapauksessa sun miehesi sanoisi asiasta.
Tiedätkö miten satarehellisyys ei loukkaa toista?
Siten että ei tee mitään mitä ei voi kertoa.
Mielestäni kysyin missä pirut kokoontuvat, en bisset. Vai tarkoittako ne samoja asioita...?Olisi kiva lukea vaikka yksikin kommentti jossa joku sanoisi että koettu on, onko selvitty, ystävyys jatkunut vai tuhoutunut jne. Eli jos ei täältä sellaista ihmistä löydy niin tiedättekö missä syntiset kokoontuvat tai sellaiset jotka voivat ajatella että olisi joskus viisaampi vaieta kun vain keventää sitä omaatuntoaan.
Se on ihan totta että pettää en olisi saanut, mutta uskokaa tai älkää niin ihmiset tekevät joskus asioita joita katuvat myöhemmin..
Onko muuten muutkin sitä mieltä että olen bi? Tämä oli nimittäin eka juttuni naisen kaa, en ole itsekään ihan varma miten se kaikki meni...jos se menisikin kokeiluna..
Hyvää kevättä kaikille!
..täällä vain eletään. Meitä on joka lähtöön ja jokainen elää tavallaan. Itselläni ei ole vastaavanlaista kokemusta, mutta haluan vaan tsempata ja sanoa, että tuollaisen miehen käytös on lähinnä säälittävää. Hän ehkä kokee sinut jonkinlaiseksi uhaksi itselleen?
Nuo jotka elävät yltiö-rehellisesti (johon kyllä meidän jokaisen olisi syytä pyrkiä), niin voivat elää ihan rauhassa. Kukapa meistä tykkää oven takana uskontoaan tuputtavista jehovan todistajista, niin sama pätee myös elämäntapoihin.
Ihme nega-asenteita taas täällä tänään?!
P.S pettäminen on myös mun mielestä väärin, mutta jokainen tavallaan!
Tapahtunut mikä tapahtunut, sitä nyt ei saa pyyhittyä mitenkään.
Hankalaksi asian tekee "ystäväsi" poikaystävä, nimittäin niin halutessaan tuo mies voi tehdä elämästäsi hel:tin piinaamaalla ja muistuttamalla sua tapahtuneesta ja mikä pahinta; vihjailemalla tapahtuneesta muille ihmisille.
Jo tuo, ettei hän "käräytä" sinua taphtuneesta on itseasiassa korusanoihin puettu kiristys.
Jospa koittaisit jutella "ystäväsi" kanssa näistä, hänen poikaystävänsä latelemista syytöksistä; ehkäpä Hänen kannattaisi keskustella poikaystävänsä kanssa, oikeastaan hänhän on ainoa joka jotain tolkkua voi poikaystävänsä päähän saada.
Tosiasiassa yhtä syyllinen hänkin on tapahtuneesta.
Todella ikävää; että se nyt jälkeenpäin kaadetaan sinun niskaasi.
Niin ja tuohon "saastaisuuteen" en lesbojen lesbona edes ota kantaa.
Päädyimme lopulta tämän miehen kanssa siihen, että asia loppuunkäsitelty kuulemma hänen puoleltaan,koska lupasin melkeinpä käsi sydämellä jättää kaikki moiset viekottelut, oli sanonut samaa ystävälleni. Tottakai minäkin olen miettinyt sitä mahdollisuutta että hän hankaloittaa elämääni,mutta ajoittain olen itse asiassa huolestuneempi ollut siitä että minkälaiseksi hän ystäväni elämän tekee..mutta sille asialle en taida voida mitään.
saastaista. et sinä tietenkään saastainen ole.
mutta sitä vain mieti millä pohjalla suhteesi on kun petät miestäsi ja pystyt elämään hänen kanssaan kertomatta sitä hänelle. minun moraalintajuni ei hyväksy sitä.
ja musta on järkyttävää kun vanhemmat pysyvät suhteessa "lapsien takia" vaikka se voi vaan enemmän sastuttaa niitä lapsia kun vanhemmat eivät ole onnellisia suhteessaan.
Älä hyvä ihminen kanna turhaa syyllisyyttä mukanasi. Sinuna en kertoisi tästä naisseikkailusta miehellesi. On aivan turhaa heittäytyä satarehelliseksi. Miehet eivät näitä juttuja tajua tai sitten ovat itsekin tunkemassa mukaan. Miehet ovat aina pettäneet vaimojaan ja tekevät sitä varmasti aina tilaisuuden tullen. Kuka piipahtaa naapuriin ja kuka prostituoidun luo. Naisten välinen seksi on upeinta mitä tiedän. Miksi sinun pitäisi kieltäytyä tästä nautinnosta, jos käyttäydyt muuten vastuullisesti etkä riko toisten suhteita tai tartuta tauteja?
Nauti elämästäsi, niin teen minäkin, kun tapailen salaa toista naista!
Ritu
viestisi=)
Ritu puhuu asiaa kaikin puolin. Älä kannsa syyllisyyttä moisesta. Inhimillistähän tuo on. Mielestäni sinun ei kannata olla missään tekemisissä ystäväsi ja hänen miehensä kanssa. Mitä kauemmin olet heistä erossa, sitä vähemmän he muistelevat tapahtunutta. Jos ystäväsi on valmis hylkäämään sinut ukkonsa vuoksi, niin onko se oikeaa ystävyyttä?
Lesbot täällä vastaavat sinulle tylysti koska olet bi. Sitten lesbot vielä kehtaavat ihmetellä miksi heitä ei hyväksytä, kun he ovat itse heti innoissaan osoittamassa EI-hyväksyntää kun heidän palstalla vierailee joku eri identiteetillä varustettu ihminen. Itse olen bi, ja olen saanut lesboista niin valitettavan negatiivisen kuvan että haluan aina osoittaa heille että he ovat silmissäni alimpaa kastia. Sori vaan, mutta ei ole eteen tullut lesbonaista joka olisi käsitykseni muuttanut. Toivoisin että näin joskus voisi tapahtua.
Oletko sinä minä?!?
Elämästä nauttiminen - se on se mitä täällä kaikkien pitäis tajuta tehdä. On se sitten se keino siihen naapurin PirkkoLiisa, posteljooniPertti, oma kulta tai ihan mitä muuta tahansa. Niin kauan kun ei muita satuta. Eläkäämme ja nauttikaamme niin kauan kuin voimme!
suhteessa yhtäaikaa. Ehkä pieni läksytys oli oikeastaan paikallaan vai etkö ole miehestä yhtään enää kiinnostunut?
..naimisissa miehen kanssa ja suhteessa naisen kanssa.
Viis siitä, onko suhde naisen vai miehen kanssa, onko se miehelle kerrottu vai ei, mutta se on oleellista, kummalla suhteella on merkitystä.
Joillakin on tarve saada takuu siitä, että on aina joku suhde. Mutta suhteessa on aina se toinenkin osapuoli, se joka ei ole naimisissa, miltä mahtaa tästä tuntua? Jos "suhde" kastää pitempään, mahtaa tuntua kamalalta.