Meillä koira saa palkan pissaamisesta. Isännä opettamia ärsyttäviä tapoja, kun pissalla on käyty olettaa saavansa palkkion.
Ei siinä mitään, kun se pissalla käynti olisi sellainen hieno suoritus; menee ulos, pissaa mahdollisimman pikaisesti, tulee suoraan sisälle, loskat kiertämällä. Tuollaisesta minäkin palkkaisin...
Oikeassa elämässä koiran pissa tavat ovat aika rutinoituneet; menee ulos, jää seisomaan heti rappusten eteen ja vaanimaan mahdollisia kissoja. Siitä sen saa liikkeelle, kun äksyää, että menehän nyt pissille, ettei tartte koko yötä seistä... Jos ei näe yhtään kissaa öhkii kuitenkin varmuuden vuoksi hetken ja mahdollisesti ryntää jonnekin sopivaan suuntaan, jossa kisoja saattaisi olla, tai oli edellisellä viikolla. Jos on pimeää, kiertää sitten suunnilleen puoli tontin rajaa ja örisee pimeään metsään, ihan varmuuden vuoksi... Sitten löytyy se pissa paikka, tietenkin hyvin nuuskittu ja valittu, sitten sen tekee; kyykistyy, sitäkin vinuttaa mielestäni liioitellusti. Sitten tulee hyvin mielin takaisin sisälle päin ja kovasti karjumalla väistelee suotuisasti enimmät rapakot, mutta juuri ennen rappuja huomaakin, että janottaa ja etsii sen suurimman vesilammikon, jonka keskelle menee seisomaan polvia myöten ja juoda lipittää. Sitten vihdoin tulee kuistille, siinä sitten kylmissäni pelkässä yöpaidassa, ilman sukkia alan tassuja pyyhkeellä kuivaamaan, koira katsoo jotenkin halveksuvasti, sillä ei pidä tassuihin koskemisesta yhtään. Vihdoin päästään takaisin sisälle ja koira rientää suoraan herkkukaapin eteen istumaan keittiöön ja odottaa... Saa se sen herkun joka ilta kuitenkin. Luulisi kuitenkin koiralle olevan niin suuri ilo jo se pissalla käynti, että se itsessään riittäisi palkinnoksi...
Miten se osaakaan olla niin suloinen ja niin rutinoitunut? On turvallista tietää, jotkin asiat eivät koskaan muutu; koiran pissiminen ei ole mikään tuostavaan -juttu. Onneksi nyt on lämpimämpi, ei pissittäjä enää palele niinkuin pakkasilla, nyt on vaan tämä kura, kesällä ötökät jne.
Viiden kuuden aikaan aamusta se kuuluu taas ovelta; Raaps (suom; päästäkää pissille)...
Ei siinä mitään, kun se pissalla käynti olisi sellainen hieno suoritus; menee ulos, pissaa mahdollisimman pikaisesti, tulee suoraan sisälle, loskat kiertämällä. Tuollaisesta minäkin palkkaisin...
Oikeassa elämässä koiran pissa tavat ovat aika rutinoituneet; menee ulos, jää seisomaan heti rappusten eteen ja vaanimaan mahdollisia kissoja. Siitä sen saa liikkeelle, kun äksyää, että menehän nyt pissille, ettei tartte koko yötä seistä... Jos ei näe yhtään kissaa öhkii kuitenkin varmuuden vuoksi hetken ja mahdollisesti ryntää jonnekin sopivaan suuntaan, jossa kisoja saattaisi olla, tai oli edellisellä viikolla. Jos on pimeää, kiertää sitten suunnilleen puoli tontin rajaa ja örisee pimeään metsään, ihan varmuuden vuoksi... Sitten löytyy se pissa paikka, tietenkin hyvin nuuskittu ja valittu, sitten sen tekee; kyykistyy, sitäkin vinuttaa mielestäni liioitellusti. Sitten tulee hyvin mielin takaisin sisälle päin ja kovasti karjumalla väistelee suotuisasti enimmät rapakot, mutta juuri ennen rappuja huomaakin, että janottaa ja etsii sen suurimman vesilammikon, jonka keskelle menee seisomaan polvia myöten ja juoda lipittää. Sitten vihdoin tulee kuistille, siinä sitten kylmissäni pelkässä yöpaidassa, ilman sukkia alan tassuja pyyhkeellä kuivaamaan, koira katsoo jotenkin halveksuvasti, sillä ei pidä tassuihin koskemisesta yhtään. Vihdoin päästään takaisin sisälle ja koira rientää suoraan herkkukaapin eteen istumaan keittiöön ja odottaa... Saa se sen herkun joka ilta kuitenkin. Luulisi kuitenkin koiralle olevan niin suuri ilo jo se pissalla käynti, että se itsessään riittäisi palkinnoksi...
Miten se osaakaan olla niin suloinen ja niin rutinoitunut? On turvallista tietää, jotkin asiat eivät koskaan muutu; koiran pissiminen ei ole mikään tuostavaan -juttu. Onneksi nyt on lämpimämpi, ei pissittäjä enää palele niinkuin pakkasilla, nyt on vaan tämä kura, kesällä ötökät jne.
Viiden kuuden aikaan aamusta se kuuluu taas ovelta; Raaps (suom; päästäkää pissille)...
Vastaukset 3
Vanhimmat
Asutko maalla kun koirasi kuvauksesta päätellen on ulkona vapaana.Palkkion antaminen pissaamisesta ei minun mielestäni ole hyvä.Itselläni 2 koiraa enkä koskaan ole palkinnut heitä muulla tavalla kuin kehumalla tarpeiden suorittamisesta.Ulkoilu säännöllisesti muuallakin kuin ihan pihapiirissä olisi hyväksi.Kokeilla voisi ulkoilua (kävelylenkki)kun tarpeet tehty kehuu ja voi vaikka silittää palkkioksi.Omani ovat tasapainoisia koiria vaikka eivät ole saaneet muuta palkkiota kuin kehut ja silityksen.Riippuen rodusta ottaisin lenkkien pituuden huomioon ja kärsivällisyys mukaan.
on vähän samansuuntainen juttu. Ulos pitää päästä myöhään (ennen meidän nukkumaan menoa), muka pissittää. Sitten kun päästään ulos, juostaakin etsimään se ihana keltainen pallo tai mehukas naudanluu, jonka pureskelu jäi aiemmin kesken... Sit kun äiskä tai iskä kutsuu varpaat jäässä ja iho kananlihalla sisälle, tajutaan, että: "hitsi, pissillekös sitä pitikin?!" ja sitten vasta etsimään sopivaa puuta, johon tarpeensa suorittaa :)
Tuo vinkki lenkistä on muuten hyvä, mut eihän sitä kehtaa enää keskellä yötä lenkille lähtee (maalla kun on pimeääkin ja päivällä käytiin jo), eihän? ;)
Kivojahan noi tuollaset rutiinit on, tuovat sisältöä elämään, hih.
Koiran pienet hassut tavat ovat juuri ne jotka siitä tekevät yksilöitä ja niin erikoisia. Ei ole pelkoa, että koira voisi sekoittua toiseen samanrotuiseen, kivaa, että omistaja tietää pienet outoudet. meillä koiran lenkille lähtö on hauskaa katsottavaa; istuu ja makaa ja näyttää kaikki temppunsa samassa järjestyksessä aina siinä vaiheessa kun sidon kengännauhoja.