"elämäsi rakkauden" kanssa ?
Menitkö naimisiin
Anonyymi
58<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 58
Vanhimmat
En mennyt, ei se olut kiinnostunut minusta niin paljon.
Mnaah.
Ihan vaan pillun ja rahan takia.
=DW=
Pillakan takia, mutta se oli harha. Kerran kuukaudessa ei riittänyt ja läksin toisen matkaan.
Nyt saan piilottaa, niin usein kun haluan. Kolina kuuluu.
No ainakin rehellisesti sanottu :DDDD.
tavallaan menin,
olin niin rakastunu ettei tervejärki toiminu ollenkaan,
siinä se elämä vierähti,
paska-reissu, mutta tulipa tehtyä,
En mennyt, pysynyt poikamiehenä.
Yhden ok tytsin kaa vois mennäkkin...
Kenen niistä? Vaikka rakkaus on ikuista, niin kohde tuppaa vaihtumaan.
Nuoruuden epätoivoinen ihastus ei johtanut avioliittoon eikä edes seurusteluun ja jälkeenpäin ajateltuna hyvä niin.
Kyllä menin, enkä ole toista löytänyt eron jälkeen.
Sitä se roikkuminen ja läheisriippuvuus teettää. Jää kypsymättömäksi uudelle rakkaudelle ja unohtuu palvomaan exää joko eron tai kuoleman jälkeen.
Ehkä viisastuu eikä ota heti seuraavaa.
sama täällä.
Elämäni rakkaus? Ensin tulisi täsmentää tuon käsitteen sisältö!
Tavatessani nykyisen vaimoni 60-luvun jälkipuoliskolla en kokenut mitään huuhaa onnea. Alusta alkaen viihdyimme yhdessä. Huomasimme, että elämän perusarvot olivat yhtäläiset. Fyysinenkin puoli toimi joten parin vuoden jälkeen ko. naisihminen totesi, että hänen mielestään suhteemme tulisi virallistaa.
Tähän mennessä ei ole ilmennyt yllätyksiä eikä parisuhdekriisejä.
On ole mennyt avioon vieläkään mutta sänkyrakkauksia on ollut useitakin, pitkiäkin suhteita avoliittoineen. Seitsemän sellaista vakavampaa...
Tavallaan, viidennen elämäni rakkauden kanssa.
Tietenkin.
Rakkaus hedelmineen.
Beng
"Hedelmiä kupistani"
No mitäs sinä sait aikaiseksi noinnikkäästen?
Beng
Menin ja yhä edelleen olen naimissa hänen kanssaan. Yhteisiä vuosia tuli juuri täyteen 43!
Vanhemmat oli naimisissa 59 v 5 kk, kunnes kuolema erotti heidät.
Elämän rakkauksia voi olla vaikka kuinka paljon, mistä sen tietää kuka on
kun ei kaikkia ehdi tavata ?
Tarviiko tietääkään? Yksi oikea riittää!
Emmehän me tiedä muitakaan asioita, mitä emme tiedä =D
Mikä sitten on elämän rakkaus?
Nuorena ihastui päättömästi, sulki silmänsä kumppanin huonoilta puolilta kunnes silmät pikkuhiljaa avautuivat.
Nykyisin kaveruus on ensisijalla, kun toisen kanssa on mukava olla ihan omana itsenään niin se on jo paljon.
Vi..n takia mie naimisiin , rakkaus hiipi suhteeseen kun lapsi syntyi . vielä yhress 42 vuotta, ku kissa ja koira :D
No en kyllä ihmettele, jos ei oo onnistunut. V on huono syy mennä naimisiin.
Pitää siinä olla jotakin onnistumistakin v..tun lisäksi, jos ovat olleet yhdessä 42 vuotta.
No kissa ja koira passaa sit varmaan hyvin yhteen. Vaikkeivät kyllä luonnossa toistensa v:sta välitäkkään. Mut mikäs täällä niin luomua ois 🙄
Tiedän useita talouksia, joissa on sekä kissa että koira saman katon alla ja hyvin tulevat toimeen.
Eivätkö kaikki avioon astujat luule niin? - Nm. Onko muitakin syitä
Niin just. Se on silloin SE. Mitä sen jälkeen tulee, se onkin toinen juttu.
Yeap, elämäni kovin koulu. - Nm. Hyvässä ja pahassa
On muita syitä. Järki syyt sekä raha.
Voisi melkein arvella, että järkisyyt liittyvät useimmiten raha-asioihin. - Nm. Raukkamaista hyväksikäyttöä
Monia syitä ja jokainen syy on aivan yhtä hyvä kuin mikä muukin!
Viimeisimmän elämäni rakkauden kanssa olen elänyt 30 vuotta, mutta ei ole tullut mentyä naimisiin. Oli ne aiemminkin rakkaudet ihan varteenotettavia elämän rakkauksia.
Harmillista. Kovin harmillista. Aimo annoksen napsuttelin kirjaimia jotka monia lauseita antoi esille. Näiden monisuisuudiuden jälkeen, ja vieläpä, kun olin justiin päässyt H-hetkeen, niin appajee Apua, koko tekstini hävisi. Siis koko sivu hävisi.
Kraavin päätäni, että viittinkö uuestaan.
En viitsi. En silleen kun olin tarkoittanut.
Koska en viitsi selittää uudestaan, niin sanon aloitukseen vaan yksinkertaisesti niin, että edesmennyt mieheni oli nappivalinta.
Heikunkeikku
Naimisiin menin, mutten tiedä olenko ollut rakastunut koskaan.
En mennyt, oli enemmänkin ns järkiliitto. Tietyistä syistä sitten ei kestänyt kuin 15 vuotta ja sen jälkeen en ole yhteenkään mieheen luottanut niin paljoa että olisin naimisiin mennyt, yhden kanssa olin hetken kihloissa ja hän asui luonani mutta petturiksi osoittautui hänkin ja pistin pihalle.
vn
menin silmittömästi rakastuneena,
elimme kaikki elämän kiemurat, kuin taistelevat virtaset
puoli-vuosisataa elämästä,
kunnes kuolema erotti,
se oli oikeaa rakkautta loppuun asti,
päivääkään en ole etsiny muita
Kerran mä erehdyin. Mut kaikki erehtyvät ehkäpä kerran vain....
En mennyt. Etsin itselleni turvaa ja löysin turvaa turvatonta.
Se aika on onneksi ohitse.
Laskeskelin montako onnellisesti yksinelävää miestä ystäväpiirissäni on. Enemmän kuin onnellisesti parisuhteessa olevaa.
Minulla kokemus päinvastainen eli elämäänsä tyytyväisiä naimissa olevia miehiä lukuisia. Keski-ikäisiä sinkkuja parisen ja heidän ajanviettonsa on etsiä seuraa kapakoista ja muista samanmoisista paikoista. Viikonloput ovat kuulemma pahimpia.
Sovittiin heti alkuun, että piparia saa tarpeen mukaan. Ilmeisesti 5-vuoden jälkeen ei hänen käsityksen mukaan, minulla ollut tarvetta.
Rukoilin vuoden, sitten seurustelusuhteeseen työkaverin kanssa JA ERO.
Taas päästiin muutama vuosi eteenpäin, sitten jakelu loppui. JA ERO.
Olisilohan peiliin katsomisen paikka? Johtuneeko syklinen parittelu omasta toiminnastasi vai kumppanin valintaperusteistasi?
Yli 50:n vuoden aikana on sama nainen, virallinen vaimoni, muutaman kerran, alle 10, ilmoittanut olevansa vähemmän innostunut.
Vaimoni oli eilen lievästi huolestunut kunnostani mutta luottaa tähän päivään.
Etkö kuulu 70 ryhmään?
Menin naimisiin vanhemmalla iällä jolloin yleensäkin haaveet romanntisest rakkaudesta eivät olleet niin realistisia. Joten ehkä järkisyyt enemmän kuin "elämäni rakkaus"
Kyll maar ja vaikk iha heti.
Tuntuu julmalta kuinka moni mies joutuu lähtemään vieraan "pitaleivän" matkaan.
Onko antaminen todella niin vaikeaa, että sen vuoksi hajoaa kodit, toinen toisensa perään.
Ei antaminen vaikeaa ole, mutta epäkunnioittava suhtautuminen omaan kumppaniin ja arjen askareisiin. Kotona oleva kodin hyvin hoitava vaimo sekä lapset hoidettu, ruoka valmiina ja pihatyöt tehtynä on varmasti uuvuttanut. Tämän jälkeen kysytään kuinka olet saanut päivän kulumaan, kun ei ole tarvinut mitään tehdä. Tämä oli nuoruutta. Hellät hetket kaikkoavat kuin tuhka tuuleen. Osa miehistä voisi miettiä kuinka tuli itse käyttäytyneeksi.
Olen vilpitön Veen ystävä, mutta ystävyys on yksipuolista.
Kurssimatkoilla näkee pitaleivän puutteen. Ukot ryntää heti kurssipäivän jälkeen pikasuihkuun /vaatteiden vaihtoon ja tanssiravintolaan kyttäämään vierasta ronttosta.
Miksi et kertonut ja selittänyt sille tolvanalle, mitä olit tehnyt, jos sen omat hoksottimet eivät riittäneet? - Nm. Kasvun kohta
Siitä on aikaa jo neljäkymmentä vuotta, on ihmisiä miehis ja naisis jotka eivät näe toisen tekemää, vaan mitätöivät ja alistavat. Kyllä siinä kuolee halut ja mieli on maassa. No, se on vanha asia ja elämä on nyttemmin aivan hyvää, miten se nyt täs iäs voi olla.
Ja olihan se aikanaan niinkin, että "palvelijaksihan se akka otettiin".
Miksi en selittänyt; eihän sitä omaa työtään voinut luetella, sillä laiska se oli joka työnsä luetteli. Onneksi ei enää ole näin nuorilla. Katkerako, ehkä silloin, kun ajatukset siirtyy avioliiton aikaan, muuten ei enää vaivaa sillä aika kultaa muistot suurelta osin ja elämää mennään eteenpäin.
Jos joku mitätöi ja alistaa, hänelle saa näyttää joko sen, tai sitten ovea. On olemassa hyviä ja huonoja sananlaskuja, huonoja ei kannata missään nimessä toteuttaa omassa elämässään. Jos toinen vähättelee tekemisiäni, panen satavarmasti sen tietämään, mitä on tehty, miten ja kuinka kauan se vei aikaa ja voimia. - Nm. Suhteellisuudentajua
Miten se juttu kuuluu kenellekään? - Nm. En ummarra
Juttu ei kuulu kenellekään, mutta se kertoo siitä kuinka monen miehen potkot ovat ääriään myöten täynnä.
alotukseen :
menin !
Menin, nuorena. Liitto kesti puolison kuolemaan asti.