Otin mun kissan vuosi sitten aikuisena luokseni asumaan. Kukaan ei tiedä tarkkaa ikää, mutta hän on arviolta 4-7 -vuotias. Historiastakaan ei ole tarkempaa tietoa.
Kissa seuraa minua kaikkialle, krähisee (hänen tapa "maukua") saadakseen huomiota, pyörii jaloissa, koittaa sihdata näkökenttääni pyörimään, tulee vessaankin perässä ja koittaa änkeä joko syliin, tai hartioille ja raapii tajuamatta. Jos istun mihin tahansa, on välittömästi änkemässä syliin / niskaan ja toistaa tätä käytöstä suorastaan maanisesti, vaikka pistäisi lattialle vaikka kuinka monta kertaa. Nuolla lipittää myös koko ajan kättä, hiuksia, naamaa tms.. On tyttö, mulla aloittaa joskus sellaisen kollimaisen huudon, jos ei saa huomiota. Ihan sama vaikka olisin huomioimatta.
Leluja on varmaan puoli säkillistä, mutta leikkiminen loppuu välittömästi, kun minä en ole mukana koko ajan ja leikkiestäänkin on "laiska". Usein on kättä puskemassa tai syliin änkemässä leikkihetkinäkin. Ei ole vähääkään omatoiminen.
Tuo jatkuva kimpussa hääriminen ja maaninen perässä roikkuminen on tullut jo siihen pisteeseen, että minä vietän aikaani makkarissa, kun kissa on saanut omia olkkarin. Sen olen onneksi saanut koulutettua, että saan viettää hetkiä myös yksin. En saa katsella telkkariakaan, kun kissa änkee niskaan, naamalle, kynsii, nuolee, tai pyörii pöydällä telkkarin edessä huomiota saadakseen. Minulla on ollut vuosien varrella useita kissoja, mutta tämä tapaus on jo hieman rasittava.
Kaverit ei suostu ottamaan kissaa enää hoitoon juuri tuon luonteen vuoksi ja siksi, kun on kranttu myös ruuan suhteen (suostuu syömään jotain tiettyä ruokaa vain satunnaisesti, vaikkei ole allergioita tms.) mihinkään ei voi reissatakaan, koska kissa oksentaa ja kakkii allensa. Kertakokeilu riitti.
Onko kellään ollut samanlaista kissaa? Miten saitte kissan olemaan itsenäisempi? Sosiaalisuus on tosi ok, mutta ei tuollainen maaninen pakkohuomionhaku.
Kissa seuraa minua kaikkialle, krähisee (hänen tapa "maukua") saadakseen huomiota, pyörii jaloissa, koittaa sihdata näkökenttääni pyörimään, tulee vessaankin perässä ja koittaa änkeä joko syliin, tai hartioille ja raapii tajuamatta. Jos istun mihin tahansa, on välittömästi änkemässä syliin / niskaan ja toistaa tätä käytöstä suorastaan maanisesti, vaikka pistäisi lattialle vaikka kuinka monta kertaa. Nuolla lipittää myös koko ajan kättä, hiuksia, naamaa tms.. On tyttö, mulla aloittaa joskus sellaisen kollimaisen huudon, jos ei saa huomiota. Ihan sama vaikka olisin huomioimatta.
Leluja on varmaan puoli säkillistä, mutta leikkiminen loppuu välittömästi, kun minä en ole mukana koko ajan ja leikkiestäänkin on "laiska". Usein on kättä puskemassa tai syliin änkemässä leikkihetkinäkin. Ei ole vähääkään omatoiminen.
Tuo jatkuva kimpussa hääriminen ja maaninen perässä roikkuminen on tullut jo siihen pisteeseen, että minä vietän aikaani makkarissa, kun kissa on saanut omia olkkarin. Sen olen onneksi saanut koulutettua, että saan viettää hetkiä myös yksin. En saa katsella telkkariakaan, kun kissa änkee niskaan, naamalle, kynsii, nuolee, tai pyörii pöydällä telkkarin edessä huomiota saadakseen. Minulla on ollut vuosien varrella useita kissoja, mutta tämä tapaus on jo hieman rasittava.
Kaverit ei suostu ottamaan kissaa enää hoitoon juuri tuon luonteen vuoksi ja siksi, kun on kranttu myös ruuan suhteen (suostuu syömään jotain tiettyä ruokaa vain satunnaisesti, vaikkei ole allergioita tms.) mihinkään ei voi reissatakaan, koska kissa oksentaa ja kakkii allensa. Kertakokeilu riitti.
Onko kellään ollut samanlaista kissaa? Miten saitte kissan olemaan itsenäisempi? Sosiaalisuus on tosi ok, mutta ei tuollainen maaninen pakkohuomionhaku.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla oli ylipainoinen kissa. Pistin sen laihdutuskuurille. Sen seurauksena iltaisin, kun katsoin tv:tä nojatuolissa istuen, tuli kissa istumaan lattialle tv:n ja minun väliin. Se tuijotti minua silmiin vaikka tunnin, niin kauan, että lopulta annoin sille ruokaa. On ne mystisiä otuksia.
Tosi hyvä, kun annoit ruokaa. Ei ihminen pärjää kissalle oveluudessa. Ja miksi pitää laittaa kissa dieetille? Eiköhän tärkeintä ole kissan elämänlaatu ja onnellisuus. Niillä on muutenkin niin lyhyt elämä.
Lyhyt? edellinen kissani eli vajaat 15 v. Tiedän yli 18 vuotiaitakin, eräs kissa oli täyttänyt 22, ja saanut syöpäkasvaimen, jonka takia piti omistajan lopetuttaa, eikä muun peruskunnon. oli nopeasti etenevä syöpä.
Ei sitä kissaa voi tuosta käytöksestä eroon kouluttaa. Käytös kaikinpuolin viittaa liian aikaisin emosta vieroitettuun pentuun.
Itsellä 13v vastaava tapaus. Tosin sillä emo kuoli kisun ollessa muutaman viikon vanha. 8vuotiaaks asti kissa lymyili sohvan alla häntä koipien välissä ja pissi rasahduksista allensa. Nykyään hieman rohkeampi. Arka ja läheisriippuvainen toki edelleen. Tunkee paidan sisälle ja roikkuu olkapäässä kiinni, jos olemme kaksin kotona.
Ite kyllä pidän kissastani ja ymmärrän että käytös vain pelokkuutta joka johtuu pentuiän traumasta.
Jollet jaksa kissaa niin käy lopettamassa se. Älä missään nimes anna eteenpäin, kun toisella on jo trauma ja trauman mukaista käytöstä.
Se tykkää sinusta. Huomiotahan se pyytää. Koska ei ole varma rakastatko sinä.
Mulla oli teininä juurikin tuommoinen kissa, ja minä taas tykkäsin! Meidän nykyisiä kissojamme ei ihminen voisi vähempää kiinnostaa... Nekin ovat rakkaita, mutta vanhemman ehdin viedä jo lääkärille tutkittavaksi, kun luulin sen olevan sairas... Kun se ei roikkunut minussa kiinni! :D Jos et jaksa häntä, niin etsi kisulle uusi koti.