Ei ollut eilinen muutenkaan varsin huono päivä, ilmoja piteli ja mustikoita kertyi ämpäri täyteen jne. Mutta siinä noin klo 18 huomasin jonkin laskeutuvan koivun rungolle kymmenkunnan metrin päähän talosta. Hain pikaisesti sisältä kameran joka onkin siellä yleensä vähän kuin lähtövalmiina juurikin tontilla esiintyvien eläinten varalta, pääsin muutaman metrin päähän paikasta ja sain pari kuvaakin suuresta perhosesta´, luokkaa lähes 100 mm oli siipiensä kärkiväli. Kauaa ei ollut kuvattavana, lensi pois.
Tämä oli mahdollisesti mäntykiitäjä ja toinen tai kolmas kiitäjähavaintoni ikinä. Vuosikymmeniä sitten näin kolibrin tavoin liikkuvan ja käyttäytyvän kiitäjän Helsingin Kaivopuistossa, jotkut kiitäjälajit ovat varustetut pitkällä imukärsällä ja toimivat kuten kolibrit ja minäkin tuollaisen nähtyäni oletin pitkään nähneeni kolibrin...Mutta esim. mäntykiitäjä on "tavallisempi" perhonen ja jostain luin illemmalla, että sillä ei ole ollenkaan suuvärkkiä syömiseen vaan se tulee aikuisikänsä toimeen ravinnolla joka on varastoitunut siihen toukkavaiheessa.
Onko teillä muilla vastaavia havaintoja hieman harvemmin nähtävistä luonnon eläjistä?
Tämä oli mahdollisesti mäntykiitäjä ja toinen tai kolmas kiitäjähavaintoni ikinä. Vuosikymmeniä sitten näin kolibrin tavoin liikkuvan ja käyttäytyvän kiitäjän Helsingin Kaivopuistossa, jotkut kiitäjälajit ovat varustetut pitkällä imukärsällä ja toimivat kuten kolibrit ja minäkin tuollaisen nähtyäni oletin pitkään nähneeni kolibrin...Mutta esim. mäntykiitäjä on "tavallisempi" perhonen ja jostain luin illemmalla, että sillä ei ole ollenkaan suuvärkkiä syömiseen vaan se tulee aikuisikänsä toimeen ravinnolla joka on varastoitunut siihen toukkavaiheessa.
Onko teillä muilla vastaavia havaintoja hieman harvemmin nähtävistä luonnon eläjistä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kiitos kivasta jutusta. Luonto on ihmeellinen.
Mielenkiintoista. Katsoin netistä mäntykiitäjän. Meillä sattui viikko sitten. Keski-ikäinen tyttäreni oli kylässä ja ovi auki. Yhtäkkiä ovesta lensi kovaa vauhtia perhonen, suihki edestakaisin jonkin aikaa ja säntäsi takaisin ulos. Tytär, joka on aina pelännyt kaikki pikkueläimiä, huusi kauhuissaan; lepakko. Hyvä ettei rynnännyt pöydän alle.
Oli kyllä tummempi kuin netin mäntykiitäjä, näytti mustalta ja aika iso, en ollut ennen nähnyt. Vauhti oli oudon sähäkkä, yleensähän perhonen räpyttelee.
Kiitäjät ovat nopeita, sen paljastaa jo niiden vartalonmuoto, ovat aivan erilaisia aerodynamiikaltaan kuin muut perhoset. Ja yllättävän nopeahan on vaikka kevätkesän vakioesiintyjä sitruunaperhonenkin, se vain kun ei montaa metriä lennä suoraan niin eihän siinä matka kovin etene, sinne tänne pyrähdellessä.
Voi olla syreenikiitäjäkin. Pienen linnun kokoinen. Olen nähnyt Tuusulassa vuosia sitten. Vähänkö pelästyin, kun lensi siinä lähellä.
Beng
Onnittelut aloittajalle harvinaisesta löydöstä !
En ole "itikoista" niin kovasti kiinnostunut,
mutta näin kerran kaksi kappaletta sellaisia, joita en tiennyt Suomessa olevankaan.
Etelän maissa olen niitä nähnyt pensaissa "tuikkivan". Se on kiva elämys nähdä.
Hämmästyin nettiä tutkittuani, että niitä on Suomessakin kaksi lajia.
Eli siis näin illan hämärissä maassa ruohossa pensaan juurella kaksi kiiltomatoa
tuikkivan.
Reilu kymmenkesäisenä keräilin naapurin kaverin kanssa perhosia. Kiitäjiä sai harvoin kiinni, mutta kehrääjiä sitäkin enemmän. Itselläni oli pieni muistaakseni sinisiipiin (?) kuuluva perhonen, joka oli vanhan perhoskirjani mukaan tavattu Suomesta vain kuusi kertaa.
Pääkallokiitäjähän oli meillä pikkupojilla suuri haave, mutta sitä en ole päässyt ikinä luonnossa näkemään.
Nykyään pitäisin perhosten keräilyä lähes paheksuttavana. Tai vaihtoehtoisesti pitäisi keräillä kameralla, kuten joissain kouluissa nykyään hoidetaan kasvien keräily.
Minäkin yritin keräillä.
Raidilla tainnutin. Tiedätte, miten kävi.
Olin laittanut paneliin pirunpuntarin. No sehän virkosi.
Purkkiin ei kannata unohtaa. Tulee matosia hetkessä. Yök. Harrastus jäi.
Paree katella luonnossa vaan.
Mökkimme lapsena sijaitsi paikkakunnalla, missä oli laajalti metsää ja rikas luonto.
Beng
Me käytimme lopettamiseen trikloretyleeniä. Sitä sai apteekista.
Ehkä nokkeluuksissasi yritit kirjoittaa trikloroetyleeni?
Olen sivun aloittaja, kiitos vaan kommenteista! Lisään vielä vähän juttuun, olen nyt katsellut hätäisesti otetut kuvat ja kyllä se mäntykiitäjäksi varmistuu tuo perhonen, vieläpä varsin kookkaaksi sellaiseksi. Aivan kuin perhonen olisi halunnut tulla huomatuksi laskeutuessaan hetkeksi koivun rungolle vaikka vieressä molemmin puolin oli myös mäntyjä. Näin ei tietysti ole, ei se eläin ihmisen iloksi näyttäytynyt ja taisi hyvin näkyvänä ottaa jopa isoja riskejä petojen suhteen.
Yksi seikka yhä ihmetyttää, nimittäin toisissa lähteissä kerrotaan että aikuinen mäntykiitäjä elää ikänsä toukkana keräämällään ravinnolla ja toisissa lähteissä taas että kyllä se mettä käyttää ravinnokseen kuten muutkin perhoset.
Otan esiin myös toisen aiheen, aivan eteläisessä suomessa asuvana huomiotani on herättänyt hyttysten ja kärpästen vähäisyys, niitä ei kerta kaikkiaan ole ollut kuin nimeksi. Ja johtuneeko edellisestä mutta myös esim. sudenkorentoja on ollut edellisiin vuosiin verrattuna minimaalisen vähän. Yleensä juuri näihin aikoihin suuret ruskeat sudenkorennot lentelevät monilukuisina pihapiirin avoimella alueella pikkuötököitä metsästäen, mutta nyt, ei juuri mitään toimintaa. Onko tilanne sama muualla maassa?
Kirjoitin pirunpuntari, millä tarkoitan sitä suurinta korentoa.
'Jättiläishyttyset' lienevät myös korentoja. Ne pyrkivät sisälle. Toisen sainmulkoistettua, mutta toinen oli reporankana - hyppinyt kait itsensä uuvuksiin.
Sittenntakapihalla on kiitänyt piriupuntaria hieman pienempiä korentoja, jotka menevät kuin ohjukset kamalan kovaa vauhtia, tekevät väistöliikkeitä ja jatkavat ties minne.
Sitten terassillani oli tuolin selkänojalla inhan näköinen otus. Se muistutti jättiläismarjaludetta. Avasin lasit ja knippasin sen ulos. No. Tutkittuani korentoja se olikin jokin toukkavaihe.
Sitten täällä lähellä vettä olen nähnyt mustansinisiä korentoja välillä lemmekkäästikin yhdessä.
Niitä on hauska seurata.
Beng
Äsken tuli teemalta mielenkiintoinen, filosofinenkin ohjelma ihmisen suhteesta eläimiin.
Erilaisia mietteitä.