Itse ajattelen, kun istun tietsikkani ääressä, että 60-luvulla oli esim. IBM:n kirjoituskone tekniikan huippusaavutuksia!
Siinä oli vaihdettava kuula, eri kirjaintyyppejä varten.
IBM:llä ei voinut kirjoittaa kahta kirjainta päällekkäin niinkuin saattoi tehdä kirjoittaessaan tavllisella kirjoituskoneella jossa kirjasimet olivat varsien päässä.
Sitten oli kalkkeerauspaperit kopioitten välissä.
Käytettiin tippexiä tai erikoista pyyhekynää.
Jos tarvittiin suurempi määrä kopioita, käytettiin vahapaperia, korrektuurit korjattiin korrektuurilakalla. Muistan ne hajut ihan selvästi vieläkin :)
Ja jos tarvittiin oikein paljon kopioita niin konttoriliikkeessä tehtiin sähkövahakset, jotka kestivät.
Muistan kopiointilaitteitten väripurkkisotkut...
Entäs laskukoneet, Facitin veivattavat...
ennenkuin tuli näppäimillä varustetut sähkökoneet, jotka raksuttivat tasaista tahtia laskutus- ja kirjanpito-osastoilla ympäri Suomea.
Kirjanpitokoneitten kolahdukset, kun saldoja tasattiin :)
Paljon on konttorimaisemat muuttuneet 60-luvulta lähtien.
Kuitenkin tuntuu että joissakin asioissa ei tämä nykytekniikka ole nopeuttanut asioimista, päinvastoin.
Aina voi syytellä tietokoneen takkuilemista.
Herättääkö 60-luku nostalgisia tunteita?
41
3698
Vastaukset
- MUMMELI1
Kaupassa oli kassakone jossa säilytettiin vain rahat .Pyöräytettiin kammesta ja kassa laatikko aukesi. Muuten rätinki laskettiin yhteenlaskuna allekkain tiskillä olevaan paperiin .Piti tarkastaa ,että varmasti tulee oikein jos oli isot ostokset. Sitten vähän myöhemmin tuli jo laskukone avuksi.
Vakituisille asiakkaille kaupassa oli ns. vastakirjat johon merkittiin kaikki ostokset kirjoittamalla nimike ja summa . Sitten asiakas maksoi kirjan "pois" sovitun ajan päästä jolloin ostokset laskettiin yhteen ja aloittettiin taas alusta.
Vaaka oli viisarilla näyttävä,jossa oli jonkinlainen taulukko helpottamassa summan laskemista. Käsin laskemista siinäkin tarvittiin.
Jauhoja ja sokeriakin sai ostaa vähittäin ,punnittiin vaan paljonko halusi.
Osittain alkoi jo olla pakattua tavaraa ,mutta irtotavara kulki vielä kauan rinnakkain.
Maitoa mittaamassa oli annostelukone ,pumpulla toimiva joka mittasi kuinka monta litraa halusi.
Kerma mitattiin pitkävartisella mitalla pöntöstä asiakkaa astiaan.
Sitten tuli jo siivutus kone jolla saatiin makkarasta siivujakin.
Kahvia jauhettiin myllyllä asiakkaan haluama
määrä.
Kangas ja vaateosastolla kauppa solmittiin ns. Paragon järjestelmällä. Kauppiaalle ja asiakkaalle tuli samanlainen kuitti kalkeeripaperin avulla. Tässä kuitti systeemissä oli juokseva numerointi joten harha kuitteja ei saanut olla. Sillä kauppias sai valvottua ,että kaikki kaupoista saadut rahat tulivat hänen kukkaroonsa.
Tälläistä muistuu kaupasta mieleen.Pienikin kauppa työllisti monta ihmistä koska silloin palveltiin joka asiakas erikseen henkilökohtaisesti.- Helena
60-luvun loppupuolelta muistan, miten kauppa täällä meilläpäin ainakin silloin auttoi osaltaan kiireisiä työssäkäyviä perheenäitejä kotiinkuljetuspalveluillaan. Heille vain soitettiin kauppalista ja illalla kotiin saapui perheelle laatikollinen "eväsainesta" ja muita tykotarpeita. Suunnaton helpotus kiireiselle. Tavara oli ensiluokkaista. Ja muistaisin, ettei siitä tarvinnut maksaa edes mitään kotiinkuljetusmaksuakaan.
- niukkaa oli
Muistatteko, että lapsilisää maksettiin 4 krt vuodessa? Summa oli niin pieni, että sillä ei saanut kuin ulkoilupuvun, eikä sekään ollut kalleimmasta päästä. Omat lapseni kerkisivät aikuisuuden puolelle ennen kuin lapsilisää alettiin maksaa kuukausittain. Milloin lienee alkanut?
Lastentarhat eivät ottaneet lapsia päivähoitoon, jos molemmat vanhemmat olivat perheessä. Vain yksinhuoltajilla oli mitään toivoa. Myöhemmin saatiin puolipäivätarhaan. Sekin tietysti edellytti, että toinen vanhemmista oli kotona tuomassa ja hakemassa lasta.
Yksityisiin perheisiin lapset tungettiin, ihan millaisiin vain, että työpaikka pystyttiin pitämään. Äitiyslomaa ei tunnettu. Vauvat piti vieroittaa pulloruokintaan niin pian kuin suinkin, kun työhön oli mentävä.
Koulut olivat tuolloin vielä hyvin sisäänlämpiäviä laitoksia, vaikka koulun ja kodin yhteistyöstä olikin ruvettu puhumaan. Ei vanhempain illoissakaan juuri mitään tasokkaampaa pystytty puhumaan, sillä opettajat eivät suvainneet opetuksen arvostelua tai muuta negatiivista palautetta koulusta.
Oppikoulut maksoivat. Oli ilo ja onni, jos lapsella oli niin hyvä keskiarvo, että pääsi halpaan valtion kouluun. Niihin oli tunkua.
Suurin osa lapsista kävi yksityistä koulua, kallista, ja kaikki kirjat ja muut piti maksaa itse. Useamman lapsen koulutusmaksut olivat kyllä suuri lovi pienipalkkaisille vanhemmille. Keskikoulu riittikin aika hyvin vielä noina aikoina.
Töitä sai, niin kuin Mdk-Mdk:kin sanoo, kun kaikki tehtiin käsin, ja palvelualaloilla riitti työpaikkoja. Palkasta ei paljon kannata puhua. Minimipalkka tulikin sitten tarpeeseen 1960-luvun lopulla. - Saara
Minäkin käytin IBM:n hienoa pallokirjoituskonetta, joka 60-luvulla oli yksi toimistotekniikan ihmeitä.
Olen ollut siihen aikoinani niin ihastunut, että en ole vieläkään malttanut sitä hävittää. Siellä se on ulkorakennuksen vintillä pahvilaatikossa odottamassa, että joku jälkipolvista löytää tämän aarteen!
Miten mahtaa käydä; pitääkö aarteena vai laittaako suoraan siirtolavalle kaatopaikalle vietäväksi??! No, se ei ole minun ongelmani!Sinun IBM:äsi on jo antiikkia, tulevaisuuden antiikkia kummiskin ja jo tänä päivänä voi näistä vanhoista koneista saada kivan hinnan.
Itselläni on mm vanha Olivetin matkakirjoituskone "Valentine" vuodelta -69, punainen punainen kotelo. Näin että siitä vaadittiin 125€, itse maksoin ehkä 1/10 osan kun koneen ostin.
Katselen joskus huvikseni sivuja www.tomorrowsantique.com, pieni nostalgiatrippi!- Suvi2
Kirjoitin harjoitteluaikani (½ v) varsikoneella, jonka tela päästi korahduksen aina rivin lopussa.
Seuraava koneeni oli käsinkäytettävä valolatomakone. Kirjasinmalli muutettiin käsin pitkävartisista vivuista.
Kopiokone oli omaa laatuaan, miltei linja-auton kokoinen, eikä sen käyttäjäksi käynytkään kuka tahansa. Sille oli erikseen käyttäjä.
- Lotta*
muistuu myös mieleen ne jännityksen hetket, kun piti kirjoittaa tällaisella vanhanmallisella kirjoituskoneella esim herra pääjohtajan kirje ja tietysti useimmiten kiireessä. Ko. herra oli hyvin tarkka kirjeidensä ulkonäöstä. Tietysti sitten kun hengähdit helpotuksesta, että työ tuli määräaikaan mennessä valmiiksi, huomasit kirjoitusvirheen tiheästi kirjoitetun sivun alalaidassa. Ei muuta kuin uusiksi koko homma. Kirjeomake tietysti erityispaperia, jota ei pystynyt/saanut raaputtaa tai muuten korjata.
Ajatella miten helppoa nykyisellä tekstinkäsittelyllä on lopputulokseen vaikuttaminen.- Edellisen kiroittaja
yo. viestiinkin olisi ollut helppo lisätä, ellen olisi hätäillyt sen eteenpäin lähettämisessä. Anteeksi!
Edellisen kiroittaja kirjoitti:
yo. viestiinkin olisi ollut helppo lisätä, ellen olisi hätäillyt sen eteenpäin lähettämisessä. Anteeksi!
että pitkien tekstien kirjoittamisen jälkeen pyydettiin jotakin työtoveria lukemaan teksti ääneen että voi itse seurata kirjoittamastaan liuskasta, löytyikö kirjoitusvirheita...?
Tänään on tietokoneissa automaattinen tekstinkorjausfunktio, joka muistuttaa mahd. virheestä.- Lotta*
MdK-MdK kirjoitti:
että pitkien tekstien kirjoittamisen jälkeen pyydettiin jotakin työtoveria lukemaan teksti ääneen että voi itse seurata kirjoittamastaan liuskasta, löytyikö kirjoitusvirheita...?
Tänään on tietokoneissa automaattinen tekstinkorjausfunktio, joka muistuttaa mahd. virheestä.Tuttua on. Ja sitten kun tuntui, että ei enää luota omiin silmiin, niin itse luit ääneen ja toinen kollasi. Hah, hah se oli sitä aikaa.
Onneksi vielä 11. hetkellä ennen eläköitymistä pääsi mikrokursseille ja oli jonkinlaiset valmiudet ryhtyä käyttämään näitä tietokoneita ja opettelemaan kaikkia niiden suomia upeita mahdollisuuksia.
60-luvulla ei ostoskeskukset olleet yleisiä, niitä alettiin vasta suunnitella ja rakentaa.
Muistan kun kotikaupungissani oli sen aikaiset kilpakumppanit SOK-lainen osuuskauppa ja OTK-lainen osuusliike melkein naapureina.
Kaikki osastot olivat tarkkaan toisistaan erillään.
Oli maatalous- ja rautaosasto, siirtomaatavaraosasto, kangasosasto, kenkäosasto, maito-osasto, liha-osasto, ravintolat ja baarit, kemikalio-osasto jne.
Kaikilla osastoilla palveltiin asiakkaita henkilökohtaisesti.
Sitten rakennettiin valtavat tavaratalokomplexit ja kaikki osastot mahdutettiin saman katon alle, ilman väliseiniä.
Itsepalvelu oli muotisana.- Daalia
60-luvun alkupuolella oli vielä irtomaitoa kannuun ja -voita voipaperissa.
Sitten tuli uudistuksia esim. juustoa pakattiin kelmuun sellaisen koneen avulla. Tulihan ne maitopussitkin.
Maito ja lihamyyjillä olivat valkoiset tyköistuvat takit ja hilkat päässä.
Irtohiuslakkaa sai ostaa. Daalia kirjoitti:
60-luvun alkupuolella oli vielä irtomaitoa kannuun ja -voita voipaperissa.
Sitten tuli uudistuksia esim. juustoa pakattiin kelmuun sellaisen koneen avulla. Tulihan ne maitopussitkin.
Maito ja lihamyyjillä olivat valkoiset tyköistuvat takit ja hilkat päässä.
Irtohiuslakkaa sai ostaa.ja nailonsukkansa sai viedä yhteen myymälään kotikaupungissani silmukoitavaksi, jos oli silmäpakoja :) Sukkiakin sai ostaa yksitellen jos halusi.
Silloin käytettiin vielä korsettia tai ainakin sukkanauhaliivejä, jotka ovat taas muodissa.
Ohuita sukkahousuja käytettiin kylmänä vuodenaikana saumasukkien alla!
Sitten ruvettiin käyttämään pelkkiä sukkahousuja sukkien sijasta. Mikä vapauden tunne!- pohpoika
MdK-MdK kirjoitti:
ja nailonsukkansa sai viedä yhteen myymälään kotikaupungissani silmukoitavaksi, jos oli silmäpakoja :) Sukkiakin sai ostaa yksitellen jos halusi.
Silloin käytettiin vielä korsettia tai ainakin sukkanauhaliivejä, jotka ovat taas muodissa.
Ohuita sukkahousuja käytettiin kylmänä vuodenaikana saumasukkien alla!
Sitten ruvettiin käyttämään pelkkiä sukkahousuja sukkien sijasta. Mikä vapauden tunne!mutta hyvä näköinen olet vieläkin mutta siitä vapaudestasi en tosiaankaan tiedä ;))
pohpoika kirjoitti:
mutta hyvä näköinen olet vieläkin mutta siitä vapaudestasi en tosiaankaan tiedä ;))
positiivisen palautteen ottaa aina mielellään vastaan! :)
- Telleram
Minä olin 50-luvulla pienessä ruokakaupassa, mikä oli omakotitalon alakerrassa. Siinä myytiin kuiva-aineiden lisäksi lihaa, makkaraa ja maitoa. Kun silloin ei ollut jäähdyttämöjä, laitettiin sankkoon kylmää vettä ja suolaa, sekoitettiin. Tähän laitettiin sitten makkarapötkyt leikkauspinta veteen. Aamulla kannettiin sitten ne kellarista kauppaan ja pyyhkeellä kuivattiin makkaran leikkauspinta ja ei kun tiskiin. Maitotonkat laitettiin isoon altaaseen aamulla ja kannettiin kylmä vesi altaaseen. Illalla kannoin ne samaiset vedet kukkapenkeille. Talvi oli siitä hyvää aikaa ettei vesiä tarvinnut, kun kaupassa oli aamulla vain 8 astetta lämmintä, niin maidot säilyi sen päivän. Kerran mittasin maitoa lasipurkkiin ja niinpä se lipesi käsistä ja koko kaksilitranen maitoa meni hukkaan, mutta minunhan piti se maksaa, sillä olinhan tehnyt huolimatonta työtä. Päivä päättyi lattian pesuun juuriharjalla, sillä lattia oli maalattu lautalattia, mistä tosin maali oli kulunut pois. Olis terveystarkastajilla ollut muistuttamisen aihetta. Kuitenkin "urani" alkoi tästä pienestä puodista jatkuen 40 vuotta.
Kaunista kevättä kaikille! Telleram kirjoitti:
Minä olin 50-luvulla pienessä ruokakaupassa, mikä oli omakotitalon alakerrassa. Siinä myytiin kuiva-aineiden lisäksi lihaa, makkaraa ja maitoa. Kun silloin ei ollut jäähdyttämöjä, laitettiin sankkoon kylmää vettä ja suolaa, sekoitettiin. Tähän laitettiin sitten makkarapötkyt leikkauspinta veteen. Aamulla kannettiin sitten ne kellarista kauppaan ja pyyhkeellä kuivattiin makkaran leikkauspinta ja ei kun tiskiin. Maitotonkat laitettiin isoon altaaseen aamulla ja kannettiin kylmä vesi altaaseen. Illalla kannoin ne samaiset vedet kukkapenkeille. Talvi oli siitä hyvää aikaa ettei vesiä tarvinnut, kun kaupassa oli aamulla vain 8 astetta lämmintä, niin maidot säilyi sen päivän. Kerran mittasin maitoa lasipurkkiin ja niinpä se lipesi käsistä ja koko kaksilitranen maitoa meni hukkaan, mutta minunhan piti se maksaa, sillä olinhan tehnyt huolimatonta työtä. Päivä päättyi lattian pesuun juuriharjalla, sillä lattia oli maalattu lautalattia, mistä tosin maali oli kulunut pois. Olis terveystarkastajilla ollut muistuttamisen aihetta. Kuitenkin "urani" alkoi tästä pienestä puodista jatkuen 40 vuotta.
Kaunista kevättä kaikille!nämä pienet myymälät, joita saattoi olla maaseudullakin mitä ihmeellisimissä lukaaleissa!
Kaupungissa oli samassa korttelissa pieni kellarimyymälä, missä kaupanteko kävi juuri niinkuin kuvailit.
Maalla asuessa muistan että kylälle muutti pariskunta joka vuokrasi erään talon yläkerran, asuivat itse toisessa huoneessa ja pitivät pientä myymälää toisessa huoneessa.
Sieltä voi ostaa kaikkea muuta mutta ei mitään tuoreita ruokatavaroita.
Ajatella, että tällaista yritteliäisyyttä ja vaatimatonta kaupantekoa näkee ulkomailla ja sitä ihmetellään!Daalia kirjoitti:
60-luvun alkupuolella oli vielä irtomaitoa kannuun ja -voita voipaperissa.
Sitten tuli uudistuksia esim. juustoa pakattiin kelmuun sellaisen koneen avulla. Tulihan ne maitopussitkin.
Maito ja lihamyyjillä olivat valkoiset tyköistuvat takit ja hilkat päässä.
Irtohiuslakkaa sai ostaa.60,luvulta,kun tyttökaverini oli rakastunut ja minun piti myötäelää hänen rakkausjuttua ,meidät päästettiin harvoin lomalle emäntäkoulusta sitten tuli lomaviikonloppu ,mutta hänellä ja hullu -kurvisella niinkuin hän kutsui heilaansa tuli riita ja ystäväni sanoi ettei lahetäkkään lomalle,ostetaan tupakkiaski ja mennään saareen polttamaan pyhäksi,niin tehtiin ja poltettiin, minä en ollut polttanut ennemmin ,meinasi henki lähteä,että se muistoista,
pohpoika kirjoitti:
mutta hyvä näköinen olet vieläkin mutta siitä vapaudestasi en tosiaankaan tiedä ;))
vapaa itsekkin ja vieläkin,varmaan opiskelemassa olit oliko teillä kotikaupungissa tansseja silloin tuliko polkka opetelluksi,
- Maalaismies*
Mulla oli farmaripeugeot. Moottorissa ei ollut lohkolämmitintä, mutta siinä oli veivi. Veiviä pidettiin etuistuimen alla ja se otettiin pakkasaamuina käyttöön. Sen ajan akut olivat heikkoja eivätkä jaksaneet pyörittää konetta käyntiin. Mutta ei hätää, veivi koneen nokkaan ja muutama pyöräytys: taas lähdettiin!
Mä jäin kaipaamaan veiviä seuraavassa autossani.- Helena
... ja meillä pieni punainen kuplavolkkari - se oli iiihana! - Kunnes jäi perheelle pieneksi.
Helena kirjoitti:
... ja meillä pieni punainen kuplavolkkari - se oli iiihana! - Kunnes jäi perheelle pieneksi.
Meillä oli englantilainen Hillman IMP, jolla huristelimme lomilla pitkin Suomea.
Tuo kampijuttu, josta Maalaismies kertoi, olisi kyllä tarpeen joskus talvipakkasilla, jos ei ole mahdollisuutta liittää moottorilämmittäjää verkkoon, esim. jollakin sähköttömällä kesämökillä vieraillessa.
Mulla oli musta leveä kumivyö, jolla vedettiin ampiaisvyötärö ja kellohame, jonka alla oli pönkkä alushame vanteineen. Keräile niitä sitten kokoon, ettei koko laitos kupsahda kumolleen kun istahdat…
beataB (huh..)Muistan että minullakin oli sellainen joustava musta Patellavyö, sitten oli myös punainen leveä vyö ja samanväriset korkokengät.
Niihin kuului myös tanssileninki, jonka alla oli pari alushametta.
Toisessa oli vanne helmassa, toinen oli kovaa verkkoa. Kyllä siinä helmat keinahteli ;)
Kaiken kruunasi kauhavalainen vyöllä :D
Ei ollut vielä puukkolakia...Se tuli voimaan 1977.
Kesällä 1960 sattui sellainen tapaus, että eräs
tyttöystäväni oli tehnyt lopun poikakaverinsa kanssa.
Poika ei kuitenkaan halunnut uskoa että suhde oli loppu, vaan halusi saatolle erään tanssi-illan jälkeen, kulki vaan tytön perässä kotiovelle saakka ja kun ei päässyt pitemmälle, otti puukon ja iski sillä tyttöä kaulaan.
Tyttö selvisi onneksi. Ja poika joutui kiven sisään vähäksi aikaa.
Tapauksesta seurasi, että vanhempani eivät olisi uskaltaneet päästää minua yksin tanssimaan.
Rauhoitin heitä ja sanoin että haluan nähdä sen kaverin joka yrittää väen vängällä pyrkiä mukaani, jos en itse halua!
Ja niin mulla roikkui kauhavalainen, täysin näkyvissä, vyölläni joka kerta kun sinä kesänä menin tanssimaan... :D Ja voimia oli kuin pikkujättiläisessä!- Suvi2
MdK-MdK kirjoitti:
Muistan että minullakin oli sellainen joustava musta Patellavyö, sitten oli myös punainen leveä vyö ja samanväriset korkokengät.
Niihin kuului myös tanssileninki, jonka alla oli pari alushametta.
Toisessa oli vanne helmassa, toinen oli kovaa verkkoa. Kyllä siinä helmat keinahteli ;)
Kaiken kruunasi kauhavalainen vyöllä :D
Ei ollut vielä puukkolakia...Se tuli voimaan 1977.
Kesällä 1960 sattui sellainen tapaus, että eräs
tyttöystäväni oli tehnyt lopun poikakaverinsa kanssa.
Poika ei kuitenkaan halunnut uskoa että suhde oli loppu, vaan halusi saatolle erään tanssi-illan jälkeen, kulki vaan tytön perässä kotiovelle saakka ja kun ei päässyt pitemmälle, otti puukon ja iski sillä tyttöä kaulaan.
Tyttö selvisi onneksi. Ja poika joutui kiven sisään vähäksi aikaa.
Tapauksesta seurasi, että vanhempani eivät olisi uskaltaneet päästää minua yksin tanssimaan.
Rauhoitin heitä ja sanoin että haluan nähdä sen kaverin joka yrittää väen vängällä pyrkiä mukaani, jos en itse halua!
Ja niin mulla roikkui kauhavalainen, täysin näkyvissä, vyölläni joka kerta kun sinä kesänä menin tanssimaan... :D Ja voimia oli kuin pikkujättiläisessä!Muistatteko miten hauskasti Lenita, Arska Elo ja Hannu Taanila vetivät jatkoaikaa. Ei vaan nykyisin sellaisia ohjelmia ole - vai -
alussa minäkin olin jo nuori rouva ,ja muistan kuinka upea olin pepita ruutuisessa puvussa.
Se oili puhvihihainen ,hihansuissa ja helmassa brodyyria.Roosa-valkoruutuinnen.
Helma oli leveä ,alushame tärkätty ja vyötärö kapea.(oli se silloin)
Vähää aiemmin herrastelin rosan värisessä kävelypuvussa ,korkokenkät ja asuun sopiva laatikkomallinen laukku.
Katselen kuvia,ihmettelen kuinka hoikka olin silloin ja kumminkin olen aina pitänyt itseäni pyöreänä.Ylen turhamainen olen ollut.
Taisin mennä jo 50 -luvun puolelle,ei kai haitannut.Suvi2 kirjoitti:
Muistatteko miten hauskasti Lenita, Arska Elo ja Hannu Taanila vetivät jatkoaikaa. Ei vaan nykyisin sellaisia ohjelmia ole - vai -
on jäänyt mieleen lännensarjat ja muut sarjaohjelmat, mm Lucy-show, Näkymätön mies, Takaa-ajettu, Tohtori Casey, Hitchkockin jännärit ym.
Tuo Jatkoaika tuli ehkä ohjelmistoon sen jälkeen kun olin jo muuttanut Suomesta pois. Olen varmaankin nähnyt sen Suomessa lomaillessani.
TV-kuuluttajista muistan Teija Sopasen, uutisten lukijoitten kasvot muistan mutta en nimiä :)
Sääuutisten esittelijän muistan myös, hänellä oli piippu hampaissa ja piipun varrella hän vähän osoitteli sääkarttaa.
Sateista viikonloppua ennustettuaan hän tapasi toivottaa "surullista sunnuntaita" :DSkillaN kirjoitti:
alussa minäkin olin jo nuori rouva ,ja muistan kuinka upea olin pepita ruutuisessa puvussa.
Se oili puhvihihainen ,hihansuissa ja helmassa brodyyria.Roosa-valkoruutuinnen.
Helma oli leveä ,alushame tärkätty ja vyötärö kapea.(oli se silloin)
Vähää aiemmin herrastelin rosan värisessä kävelypuvussa ,korkokenkät ja asuun sopiva laatikkomallinen laukku.
Katselen kuvia,ihmettelen kuinka hoikka olin silloin ja kumminkin olen aina pitänyt itseäni pyöreänä.Ylen turhamainen olen ollut.
Taisin mennä jo 50 -luvun puolelle,ei kai haitannut.BB:n innoittamaa oli tuo ruudullinen muoti brodyyreineen. Jos halusi olla BB-kopio niin laitettiin vielä huivi päähän, sitaistiin vielä kaulan ympäri ja niskan takaa solmuun!
Sifonkia sen piti olla!
Monista valokuvista muistan vielä itselläni olleen punaisen 3-osaisen cremplene jakkupuvun.
Hame ja jakku olivat punaiset, kauluksen käänteissä valkoisesta crimplenestä reunukset, pusero valkoinen. Samanväriset punaiset kengät ja punainen beauty-box täydensivät koko ihanuuden!
Ajatella että kaikesta siitä on jo yli 40 vuotta!
- tapani
Entäs autot?
Erääseen taloon ostettiin henkilöauto. Ei kestänyt montakaan viikkoa, kun toiseenkin taloon ostettiin auto.
Silloin ei ollut merkeissä paljoa valinnan varaa. Molemmat olivat samanlaisia Moskvitsheja ja samanvärisiä harmaita. Silloin kelpasi talolliselle venäläinenkin auto. Huviajoonhan se oli lähinnä tarkoitettu.
Olihan tosin myynnissä itäsaksalaista IFAakin.
Joidenkin autojen takaikkunassa olis liimattu teksti, jossa luki: Länsiautojen tuontia lisättävä!
Moottoripyörilläkin ajettiin. Merkkejä olivat tshekkiläiset Jawa ja CZ, unkarilainen Pannonia ja venäläinen IC.
Mopeditkin tulivat käyttöön. Oli Helkama ja eräs itäsaksalainen merkki.
Kuormia kulki venäläisvalmisteisilla GAZeilla, Sisuilla ja Vanajilla.
Linja-autot - busseistahan ei puhuttu - olivat sentään pääosin kotimaisia.Veljeni ajeli Jawalla, sisareni sulhanen IC:llä,
jossa takatuuppari oli korkeallammalla.
Autoista muistan Citroenin malleista "rätti-sitikan" ja ison kaarevamuotoisen, olikohan se C19?
Pobeda-merkkinen venäläinen auto oli myös
tavallinen.
Oli Goggomobil, sitten tuli nuo "koirankopit" ja Fiatit eli "pompannapit".
Isänikin oli siirtynyt hevosista Renaultiin eli "romu-relluun"...- pohpoika
MdK-MdK kirjoitti:
Veljeni ajeli Jawalla, sisareni sulhanen IC:llä,
jossa takatuuppari oli korkeallammalla.
Autoista muistan Citroenin malleista "rätti-sitikan" ja ison kaarevamuotoisen, olikohan se C19?
Pobeda-merkkinen venäläinen auto oli myös
tavallinen.
Oli Goggomobil, sitten tuli nuo "koirankopit" ja Fiatit eli "pompannapit".
Isänikin oli siirtynyt hevosista Renaultiin eli "romu-relluun"...ja Seinäjoella ajoin ammattimaisen ajokortin oli lapuan autokoulun auto ja nallesisu merkkiään ja tosi hankala vaihdekeppi kun oli melkein seljän takana ajettiin lenkki kapungilla ja inssi kysy muutaman kysymykse se oli siinä sitten ja sillä on pärjätty popeta oli ensimmäinen henkilöauto illä ajelin ja oli tosi lämmin auto talvella ajaa
- Maalima
pohpoika kirjoitti:
ja Seinäjoella ajoin ammattimaisen ajokortin oli lapuan autokoulun auto ja nallesisu merkkiään ja tosi hankala vaihdekeppi kun oli melkein seljän takana ajettiin lenkki kapungilla ja inssi kysy muutaman kysymykse se oli siinä sitten ja sillä on pärjätty popeta oli ensimmäinen henkilöauto illä ajelin ja oli tosi lämmin auto talvella ajaa
Nyt kun entisiä tyttö ystäviä tulee vastaan niin potkukelkalla ja vielä kesä aikaan.
Ennen sitä käytettiin vaan talvella.
Mitenkähän ne on niin vanhan näkösiä nykyisin kun minu muistini mukaan olivat nättiä ja sorjia silloin joskus?
Vai olenko minä muistanut senkin asian väärin.
Olin kai minäkin vähän komeamman näkönen siinä rippikuvassa kun nyt? Maalima kirjoitti:
Nyt kun entisiä tyttö ystäviä tulee vastaan niin potkukelkalla ja vielä kesä aikaan.
Ennen sitä käytettiin vaan talvella.
Mitenkähän ne on niin vanhan näkösiä nykyisin kun minu muistini mukaan olivat nättiä ja sorjia silloin joskus?
Vai olenko minä muistanut senkin asian väärin.
Olin kai minäkin vähän komeamman näkönen siinä rippikuvassa kun nyt?Kun vertaan nykyistä kuvaani rippikuvaan, niin olen aivan tyytyväinen 65-vuotias :)
Eikä kulkuneuvoissakaan ole moittimista .... :D- Helena04
MdK-MdK kirjoitti:
Kun vertaan nykyistä kuvaani rippikuvaan, niin olen aivan tyytyväinen 65-vuotias :)
Eikä kulkuneuvoissakaan ole moittimista .... :DJuuri noin ajattelen minäkin tuosta rippikuvastani. Että voi taivahan talikynttilät!:)
- Roope63
MdK-MdK kirjoitti:
Kun vertaan nykyistä kuvaani rippikuvaan, niin olen aivan tyytyväinen 65-vuotias :)
Eikä kulkuneuvoissakaan ole moittimista .... :Dkyllä voi sanoo että hyvän näköinen ei kyllä rippikoulukuvalle häviä yhtään, kulkuneuvosta ei voi sanoa mitään ;)
pohpoika kirjoitti:
ja Seinäjoella ajoin ammattimaisen ajokortin oli lapuan autokoulun auto ja nallesisu merkkiään ja tosi hankala vaihdekeppi kun oli melkein seljän takana ajettiin lenkki kapungilla ja inssi kysy muutaman kysymykse se oli siinä sitten ja sillä on pärjätty popeta oli ensimmäinen henkilöauto illä ajelin ja oli tosi lämmin auto talvella ajaa
ollut jo kaupungissa silloin ,minä jouduin menemään metsäänpäin töihin, polkupyörää kummempaa ajokkia ei ollut,pääsin metsästä pois vasta 30v ,myöhemmin onneksi ei ollut toisisillakaan parempia ajokkeja,hevosia tietenkin oli,ei ollut maantietäkään, suksilla kuljettiin talvella,kesällä veneellä,
Roope63 kirjoitti:
kyllä voi sanoo että hyvän näköinen ei kyllä rippikoulukuvalle häviä yhtään, kulkuneuvosta ei voi sanoa mitään ;)
etsin rippikoulukuvani minäkin ja huomaan,että huonompaan suuntaan on menty.
Kuvasta katselee totinen ,siloposkinen nuori nainen ,elämänhalu loistaa silmistä,luen katseesta myös odotusta ,intoa ,uteliaisuutta.
Tänä päivänä silmissä ei enää samaa kirkkauttta ,ei siloposkisuutta, kilojakin näkyy paljon enemmän,mutta ehkä sieltä vielä löytyy pientä intoa ,uteliaisuutta ja elämänhalua.
Tuo rippikoulukuva kuuluikin 50 -luvulle,joten taisin mennä muisteloissa liian kauaksi.
Takaisin 60-lukuun ja siitä varttuneen naisen mielikuvia ja muistot kultaantuu,kaikki oli silloin hyvin.
Silloin saimme television ,taisi olla 62 ,kun se täällä alkoi näkymään,Teija siellä kuuluutteli.
Tuula "prinsessa Ruusunen" taisi olla toisena.- Tyynentyttö
MdK-MdK kirjoitti:
Veljeni ajeli Jawalla, sisareni sulhanen IC:llä,
jossa takatuuppari oli korkeallammalla.
Autoista muistan Citroenin malleista "rätti-sitikan" ja ison kaarevamuotoisen, olikohan se C19?
Pobeda-merkkinen venäläinen auto oli myös
tavallinen.
Oli Goggomobil, sitten tuli nuo "koirankopit" ja Fiatit eli "pompannapit".
Isänikin oli siirtynyt hevosista Renaultiin eli "romu-relluun"...Kylän pojilla oli Jawoja ja Popedoja.Niiden kyydissä joskus mentiin poninhäntä suorana.Oli määrätyt tienristeykset missä nuoriso kohtasi.Siellä tien reunaa pitkin illat ja pyhät rampattiin katsomassa onko ketään ulkona.
Muistatte varmaan maalla asuneet ne syksyiset rapaiset tiet,talviset hangessa kahlaamiset?Tyttökoulussa kiellettiin pitkien housujen pito.Joskus ostettiin berliininmunkki kaupasta pahimpaan nälkään.Ei oppikoulussa ollut ruokaa,eväät vain.Ja lukiossa alettiin teititellä ja neiditellä.Voi itku!
- tapani
Itsellä oli tilaisuus opiskella 60-luvulla, tulla herraksi, kuten sanottiin. Monet koulutoverit ja lapsuudenystävät olivat tuolloin jo vuosien kokemusten saattelemana raskaassa työssä, pitkien työmatkojen takana teitä rakentamassa tai -useimmat - metsätöissä.
Voi arvata, kumman suunnan edustaja köpötteli työkyvyttömyyseläkkeellä jo alle 50-vuotiaana.Itselläni oli hyvä, turvallinen työpaikka, mutta mieheni joutui työttömäksi ja muutimme Ruotsiin, niinkuin moni muukin työtön siihen aikaan.
Sillä tavalla parani 60-luvulla Suomen työttömyyslukematkin :) kun työttömiä muutti naapurimaahan.
Sekin on 60-luvun historiaa. Surullinen toteamus.
Sellaista massamuuttoa ei enää esiinny.
Paljon tarvitaan että nuoret, vahvat ihmiset lähtisivät rakentamaan vierasta yhteiskuntaa, kun ei omasta maasta löydy työtä.
- viva vintage!
Osaisiko teistä kukaan vinkata minulle mistä voisin ostaa aidon 60-luvun rasialaukun? Mahtaisiko teidän kenenkään varastoista löytyä tällaista aarretta!
Yst. Epätoivoinen rasialaukun etsijä :)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1397840Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde412019Kaksi lasta kuoli kolarissa Seinäjoella. Tutkitaan rikoksena
Henkilöautossa matkustaneet kaksi lasta ovat kuolleet kolarissa Seinäjoella. Kolmas lapsi on vakasti loukkaantunut ja251960- 911663
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1801585Tunnekylmä olet
En ole tyytyväinen käytökseesi et osannut kommunikoida. Se on huono piirre ihmisessä että ei osaa katua aiheuttamaansa p1071040Taisit sä sit kuiteski
Vihjata hieman ettei se kaikki ollutkaan totta ❤️ mutta silti sanoit kyllä vielä uudelleen sen myöhemmin 😔 ei tässä oik5989- 50945
Odotathan nainen jälleenkohtaamistamme
Tiedät tunteeni, ne eivät sammu johtuen ihanuudestasi. Haluan tuntea ihanan kehosi kosketuksen ja sen aikaansaamaan väri28830- 34822