Kuinka kauan ootte seurustelleet ennen kuin ootte muuttaneet yhteen? Kuinka kauan ootte seurustelleet, jos ootte menneet kihloihin (ja mahdollisesti naimisiin tai suunnittelette sitä)? Onko kosittu ja kumpi kosi vai oletteko vaan sopineet jne.? Miten valitsitte sormukset ja mitä hintaluokkaa (jos haluaa kertoa).
Itse olen jo tovin ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä ja olemme jossain vaiheessa muuttamassa yhteen, niin näitä asioita vaan pohdiskelen ja haluisin kuulla muiden kokemuksia :)
Itse olen jo tovin ollut tyttöystäväni kanssa yhdessä ja olemme jossain vaiheessa muuttamassa yhteen, niin näitä asioita vaan pohdiskelen ja haluisin kuulla muiden kokemuksia :)
Vastaukset 34
Vanhimmat
Olen aina muuttanut yhteen aika nopeasti, sekä kihlat myös vaihdettu suht pian.
Jälkikäteen mietittynä olisi ollut järkevämpää seurustella ainakin vuosi pari ennen yhteenmuuttoa ja kihloja.
Laitan tähän samaan. Miten kun mennään kihloihin ja ostetaan sormukset molemmat toiselleen, kuinka olette saaneet puhuttua mitä saa maksaa? Miten voi sanoa jos ei ole paljoa rahaa ja toinen haluaa kalliimman sormuksen kuin mulle kelpaisi? Riittääkö teistä jos on 100 euroa varattu sormuksen ostoon? Noloja kysymyksiä mutta mietin vain...
Teidän on joka tapauksessa kyettävä puhumaan raha-asioista suuremmissakin puitteissa kuin sormukset, koska suunnittelette yhteistä elämää. Keskustelkaa rehellisesti toiveistanne ja rahatilanteestanne sekä suhtautumisestanne rahan käyttöön yleensäkin.
Sata euroa riittää periaatteessa hyvin kihlasormukseen, vähemmälläkin saa. Riittääkö se teillä käytännössä, sitä ei voi kukaan tällä palstalla tietää.
Naimisiin menoa ei tosiaan kannata suunnitella ennen kuin talousasiat on puhuttu selväksi. Voi tulla yhteentörmäys äkkiä, jos on ihan eri ajatus rahan käytöstä.
Mahdollisesta avioehdosta myös sovittava. Ei mikään helpoin puheenaihe...
Onkohan muuten monilla? Itse en tiedä edes tutuista pareista. Ei noista puhuta.
En ainakaan tiedä ketään joilla olisi.
Aiemmin aika nopeaan. Nyt jos suhteeseen päätyisin niin haluaisin seurustella kunnolla ennen yhteenmuuttoa ja kihloja.
Monet naisparit menevät nopeasti kihloihin ja muuttavat yhteen. Itse olen sitä mieltä, ettei kannata pitää kiirettä. Ja tämä mielipidehän ei ole ollut erityisen suosittu, joten parikin kertaa suhde katkennut siihen...
Eipä ole kiirettä. Itsenäisiä molemmat. Useampia vuosia voi ihan hyvin seurustella asuen eri osoitteissa. Toisilla tosi kiire saman katon alle, mutta ne suhteet on kyllä päättyneet samantien.
Puoliso kosi yllätyksenä, ei sovittu kuinkaan. Vähän yli kolmen vuoden tuntemisen jälkeen, josta noin vuosi seurustelua.
Kihlasormuksia ei ole, ostettiin vasta vihkisormukset koska ei haluttu kumpikaan kahta sormusta. Molemmat valitsi sormuksen oman päänsä mukaan ja ne ovat aivan erilaiset. Hintaa kyllä piisasi molemmissa yli 800 euroa, eivätkä olleet kalliimmasta päästä lähellekään.
Olen aikaisemmin ollut kerran kihloissa, mutta se purkautui onneksi.
Mä en edes koe kihloja tärkeäksi. En edes haluaisi.
Haluan vaan olla loppuelämän rakastamani naisen kanssa.
Ei tarvita kihloja siihen.
Me muutettiin yhteen kahden vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin mentiin kun oltiin oltu 5 vuotta yhdessä. Minua kosittiin ja se oli ihanaa. Molemmat halusivat vaan yhden sormuksen eli samat olivat vihkitilaisuudessa, maksoivat n. 2000€/kpl.
Yhteen muutettiin vuoden seurustelun jälkeen. Ei tunneta tarvetta kihloille tai naimisiin menolle.
Se oli melkein rakkautta ensisilmäyksellä, mutta avioon päädyttiin monien mutkien kautta vasta seitsemän vuoden päästä. Sitä ennen ei asuttu samassa osoitteessa virallisesti päivääkään. Meilläkin puoliso kosi yhtäkkiä ja saman tien mentiin ostamaan kihlat. Vihkisormuksetkin tuli molemmille ja naimisiin mentiin pian kihlojen perästä. Yhteensä kaikki sormukset taisi maksaa n. 2800 ja valittiin samaa tyyliä sopivat. Hääpukuihin meni melkein yhtä paljon, vaikka tehtiin osin itse.
Kosin oikeastaan mustasukkaisuuttani haha.. oltiin reissussa avokin kanssa ja yhtenä päivänä rantabaarissa vieras nainen alkoi pokata avokkia ihan tosissaan. Tajuntaani iski samassa, että mitä teen jos meidän suhde yhtäkkiä katkeaa noin vain. Myöhemmin sinä iltana kosin, kävin hätäpäissäni ostamassa sormuksetkin, tuli halvat mutta vähän erikoisemmat...
Oltiin asuttu yhdessä vasta puolisen vuotta. Naimisiinkin mentiin vuoden sisällä ja toisilla sormuksilla, ei nekään maksaneet kuin 400/700. Häämatka maksoi kyllä paljon enemmän kuin olisi ollut varaa... mutta ei kaduta tippaakaan.
Häämatka on kyllä tärkein. Ei sormuksiin välttämättä kannata laittaa monta tonnia, nehän voi vaikka kadota.
Kihlaus ei ole mikään virallinen suhdestatus, sillä ei ole juridisesti mitään merkitystä. Eli kihlat ei itsessään merkitse mitään. Kihlaus on sopimus avioitumisesta myöhemmin, eli kosinta. Sopikaa heti naimisiin menon aikataulusta, ettei mene turhaa rahaa kihlasormuksiin jossei yhteiselämälle ole pidempää tulevaisuutta.
Yhteenmuutto on ollut vaihtelevalla aikataululla, liian nopeasti silti ilmeisesti seurauksista päätellen. Kihloihin en ole toistaiseksi mennyt , harkitsen asiaa jos siihen tule hyvä syy. Kosittu on pariin kertaan.
Vuosi seurustelua ennen yhteenmuuttoa ja muutaman kuukauden päästä siitä kihloihin, häät siitä hieman yli vuoden päästä. Haluttiin kauniit sormukset ja häät, koska kyse on molemmille ensimmäisistä (kihlat, häät, sitten lapset). Naimisiin koska tuntuu oikealta ja perheen perustaminen suunnitteilla. Ei sen kummempaa kuin heteroilla :)
Neljä vuotta tätä kaiken kaikkiaan on tunattu ja siitä ajasta saman peltikaton alla tulee ihan pian vuosi. Eli nyt pitää saada sormus sormeen ja kallis tietenkin. Kuka kosi? Ei kukaan vielä, mutta kyllä nyt pakko.
Kumpi romanttisempi vihkipaikka, ulkona kauniissa maisemassa vai jossakin vanhassa hienossa rakennuksessa? Mielipiteitä?
Kumpi tahansa, etenkin jos paikalla on jokin yhteys teihin. Ulkohäissä pitää huomioida sää ja kannattaa myös pohtia miten vieraat pääsevät paikalle, liikkuminen hääpaikalla ym. jos on vaikeakulkuista maastoa. Yksissä häissä esim. käveltiin metsäpolkua vihkipaikalle.
Ulkona vielä romanttisempi ❤
Tämä on parhaimpia aiheita pitkään aikaan. Toinen hyvä keskustelu oli "miten suhteenne alkoi".
Niin minustakin, vaikka itsellä ei hääsuunnitelmia olekaan.
Joo paitsi aika vähän tuli siihen niitä jaettuja kokemuksia suhteen alkamisesta. Niitä oli kiva lukea ja antavat toivoa..
Ymmärrän miksi jotkut haluavat tehdä ns. perinteiset mutta toivottavasti en ole ainut, jota ei kiinnosta muuttaa yhteen pitkään aikaan, taikka sitoa itseään kihloihin ymv. Ilman niitäkin pysyisin suhteessa yhtä lailla.
Olen varmasti monille liian itsenäinen enkä ihmettele sinkkuuttani.
Mä haluaisin seurustella sitoutuneesti monta vuotta eri asunnoissa asuen. Välillä toki oltais yhdessä jomman kumman luona vuorokausia ja nähtäis säännöllisesti. Omia juttuja saisi olla, mutta päivittäin viestiteltäis ja soitettais ainakin kerran päivässä..Sitten, jos vuosien päästä vielä tuntuis siltä, että yhteen halutaan muuttaa niin muutettais. Kihlat ym ei välttämättömyys, mutta pitkän suhteen aikana vois niihinkin lopulta edetä...sitoumus, kun on lopulta sitä miten päättää toimia, mitä omat arvot on, miten kohtaa toisen, millainen henkinen yhteys syntyy. Niitä joko on tai ei. Eikä sitä ulkoiset merkit kuten sormukset muuta...
Henkinen muu yhteys joko on tai ei, mutta naimisiin meno on silti romanttisempaa kuin ikuinen yhdessä hengailu ilman virallista sitoumusta. Mikä niissä sormuksissa pelottaa, jos on kerran sydämessään sitoutunut?
Mä haluan ensin katsoa kunnolla...
Minä olen samanlainen, harkitsen tosi tarkkaan ja kauan kaikkia isompia asioita, mutta se ei liity pelkoon, vaan en halua turhaan sählätä mitään edestakaisin, haluan olla todella varma, että sovitaan yhteen arjessakin, ja vaikeissa tilanteissa, jos joskus menen naimisiin, kun tunteet ei elämässä yksin riitä, eikä riitä pelkkä päätöskään.
Kihlat ei tosiaan pidä yhdessä, jos suhde on katketakseen. Monilla näyttää kihlaukset päättyvän ennen kuin häistä on edes puhuttu.
Sormukset ovat liiton merkki mutta onko se vain pinttynyt tapa mitä ei ajatella sen tarkemmin, vai voisiko olla muitakin tapoja tehdä "liitto"? Varmasti jollain muullakin tavalla kuin perus kristillisellä.
Sormukset ovat olleet merkki omistajuudesta. Sormuksilla viestitämme omistavamme toisen. Tietenkään ketään ei voi omistaa mutta muinaisesta Roomasta lähtöisin ja kristinuskon myötä se on vakiintunut meillekin ilman, että ymmärrämme asioiden alkuperää.
Aina voi tehdä jotain omaa. Romanttisuus ei tarvitse niitä kahta metallinpalaa.
-30.08.2020 00:35