Hei, olen 19-vuotias nuori nainen. Olen viimevuoden ylioppilas ja muutin viime syksynä pois kotoa opiskelemaan. Poikakaveri muutti luokseni armeijasta pästyään, eli tammikuussa,ja löysi onneksi heti töitä (ei kylläkään vakituista,mutta armeijaa edelsi puolen vuoden työttömyyskausi joka oli tosi raskas, eli tätäkin paikkaa osaa nyt arvostaa) Nyt ollan muuttamassa yhdessä uuteen kaksioon ja kaiken pitäisi olla hyvin.
Mutta minä olen onneton. Tuntuu että olen joka asiassa niin väärässä paikassa kuin olla ja voi. Kyse ei ole poikaystävästä, hän on vai viaton sivustakatsoja johon puran pahaa oloani. Ihmettelen että kuinkahan kauan hän jaksaa tällaista. Suurin ongelma on että uutta suuntaa ei vain tunnu löytyvän.
Eli, olin aina haaveillut opiskelevani sosiaalialaa. Kun sitten viimekevään pääsykokeet totesivat, että olen alalle täysin sopimaton päädyin opiskelemaan liiketaloutta, johon minun taas piti testien ja muun mukaan olla mitä sopivin. Toisin kävi, minä en yksinkertaisesti selviä, olen tosi surkea. Olen aina ennen ollut koulussa aika hyvä (lukiossakin keskiarvo melkein 9) Mutta täällä en opi mitään. Kaikki tekemättömät työt tuntuvat kaatuvan päälle ja ahdistaa niin etten saa enää nukuttuakaan.
Kaikista pahinta on että tässä tilanteessa en saa tehtyä asioille yhtään mitään. Kun nykyiset jutut pitäisi hoitaa ja samalla miettiä tulevaisuutta. Tosiaan ihmettelen miten suhteellenikin tässä sitten käy, kun seksistäkään ei tule mitään, mielessä käy vaan kirjanpidon opettajan naama. Pahinta on, että en enää keksi yhtään sellaista asiaa jossa olisin niin hyvä että vosin tehdä sitä ammatikseni. Tunnen itseni tosi surkeaksi olennoksi, ja kaiken lisäksi huonoksi avovaimoksi ja ystäväksi.
Kesätyötkin taisivat tältä kesältä jäädä haaveeksi,ja se latistaa itsetuntoani entisestään. En ole tottunut olemaan jouten kuukausi tolkulla, ja ahdistaa sekin että millä elän ensi vuoden, viimekesän palkat on kulutettu jo aikoja sitten loppuun.Tuntuu että olen ihan umpikujassa ja varmaan sairastun pian tosi pahasti kun nukun yössä ehkä noin viisi tuntia... Mitä tehdä? Osaisko psykologi auttaa?
Mutta minä olen onneton. Tuntuu että olen joka asiassa niin väärässä paikassa kuin olla ja voi. Kyse ei ole poikaystävästä, hän on vai viaton sivustakatsoja johon puran pahaa oloani. Ihmettelen että kuinkahan kauan hän jaksaa tällaista. Suurin ongelma on että uutta suuntaa ei vain tunnu löytyvän.
Eli, olin aina haaveillut opiskelevani sosiaalialaa. Kun sitten viimekevään pääsykokeet totesivat, että olen alalle täysin sopimaton päädyin opiskelemaan liiketaloutta, johon minun taas piti testien ja muun mukaan olla mitä sopivin. Toisin kävi, minä en yksinkertaisesti selviä, olen tosi surkea. Olen aina ennen ollut koulussa aika hyvä (lukiossakin keskiarvo melkein 9) Mutta täällä en opi mitään. Kaikki tekemättömät työt tuntuvat kaatuvan päälle ja ahdistaa niin etten saa enää nukuttuakaan.
Kaikista pahinta on että tässä tilanteessa en saa tehtyä asioille yhtään mitään. Kun nykyiset jutut pitäisi hoitaa ja samalla miettiä tulevaisuutta. Tosiaan ihmettelen miten suhteellenikin tässä sitten käy, kun seksistäkään ei tule mitään, mielessä käy vaan kirjanpidon opettajan naama. Pahinta on, että en enää keksi yhtään sellaista asiaa jossa olisin niin hyvä että vosin tehdä sitä ammatikseni. Tunnen itseni tosi surkeaksi olennoksi, ja kaiken lisäksi huonoksi avovaimoksi ja ystäväksi.
Kesätyötkin taisivat tältä kesältä jäädä haaveeksi,ja se latistaa itsetuntoani entisestään. En ole tottunut olemaan jouten kuukausi tolkulla, ja ahdistaa sekin että millä elän ensi vuoden, viimekesän palkat on kulutettu jo aikoja sitten loppuun.Tuntuu että olen ihan umpikujassa ja varmaan sairastun pian tosi pahasti kun nukun yössä ehkä noin viisi tuntia... Mitä tehdä? Osaisko psykologi auttaa?
Vastaukset 1
Vanhimmat
olitko ammatinvalinta testeissä vai oliko kyseessä soveltuvuus testi sosiaalialan koulutukseen?
jotenkin tuntuu, että testit, olivat ne nyt mitä tahansa, ovat johtaneet sinut väärään.
psykologin kanssa voi tietysti käydä pähkäilemässä tilannettaan, mutta ehkä enemmän hyötyisit asiantuntevasta ammatinvalinnan ohjauksesta.
minkä tyyppiseen sosiaalialan koulutukseen ajattelit hakeutua? alahan on tolkuttoman laaja.
jos varsinainen sosiaalityöntekijän ura ei ollutkaan testeissä juuri omasi, niin vielähän jää yhteisökasvattajaa, sosionomia, perhetyöntekijää, lähihoitajaa, nuorisokasvattajaa, nuoriso-ohjaajaa ja herra ties kuinka montaa muuta lisäksi. vahustyötä myöskään unohtamati.
tuntuu, että liiketalous numeroineen ainakin oli virhe valinta.
yritäpä hakea uudestaan mielenkiintoisempaan paikkaan.. hakuajathan ovat juuri menossa