On entisissä ajoissa monia hyviä puolia, mutta on ollut myös harmillisia asioita. Koulusta on enimmäkseen jäänyt hyvät muistot, mutta ... rangaistukset eivät olleet kivoja. Aloitin oppikoulun 10-vuotiaana, kuljin pitkää koulumatkaa, 15 km. Ensin kilometrin kävely linja-autopysäkille. Talvella lumi tuiskusi silmälaseilleni. Linja-autolla 14 km lähimpään kaupunkiin. Olin luokan kiltti silmälasipää. Kuitenkin jouduin muutaman kerran tunniksi jälki-istuntoon, eri syistä. Kerran söin karamelliä oppitunnilla, ja opettaja määräsi tunnin jälki-istuntoa, lauantaina klo 16.00-17.00, huh. Koulu päättyi yhdeltä, mutta piti kulkea koulumatka toiseen kertaan, neljäksi takaisin koululle ! Kun sanoin opettajalle, että hankalaa tulla jälki-istuntoon, pitkästä koulumatkasta johtuen. Opettaja vastasi: "Rangaistuksen ei kuulukaan olla helppo !"
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 81
Vanhimmat
Miks sun piti syädä karkkia oppitunnil ?
Varmaan ollut innokas karkinsyöjä.
Melko moni kävi oppikouluaikana kioskilla tai kaupassa karamelli-ostossa.
Oppikouluajan huippuhetkiä olivat, kun ruokavälsällä sai käydä nannaa ostamassa.
Se nannan osto ei ollut aina järkevää...
Mutta kun noin 16 ikäisenä alkoi saada tytöiltä nannaa, ne olivat "huippu"hetkiä.
No, no, eipäs kehuskella.
Jotkut kehuskelee tuollaisella asialla.
Eri ihmiset kehuskelee eri jutuilla.
Kysymys?
Jauhat jatkuvasti lapsuudestasi ja nuoruudestasi, kouluajoista jne. Mua niinkiuin ihmii, elätkö ollenkaan tässä päivässä ja mietitkö yhtään tulevaa, edes huomista?
Toki itekkin joskus muistelen menneitä, mutta ei net menneet ajat mitenkään erikoisen hohdokkaita olleet, jotenkin fiilis, tais suurimman osan ajasta vituttaa. Paljon enenpi kiinnostaa nykyaika ja tulevat asiat toki kiinnostavat. Paljon mielekkäämpää suunnitella tulevaa, kuin riutua vittumaisissa koulumuistoissa.
Aloitukseen, ite en muistaakseni paljoa istunut. Joutavaa hommaa, piti istua hiljaa pulpetissa, kädet ristissä, hiljaa open silmien alla. Olihan se vaivaannuttavaa, mutta kun mitenkään en muista syytä, miks sellaiseen performanceen on pitänyt joutua. Että mikä lie ollut rangaistuksen pedakoginen tarkoitus ja vaikutus, en tiedä.
=DW=
Onneksi hän ei jauha politiikkaa.
Kaksi jauhajaa. Jälkkäri ja Lesken. Samat asiat, samat kaavat. Ehkä ne menettelee kun muutakaan parempaa ei palsta anna.
Niinpä. Politiikan jauhaminen on rasittava ilmiö.
Minä ainakin hyppään yli kaikki politiikkakeskustelut. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta.
Joillekin politiikka merkitsee paljon. Minulle yhdentekevää.
Turpiin tuli kahdesti kansakoulun alaluokilla.
Olin toisella luokalla kun kärähdin lu,ipallojen heittelemisestä välitunnilla.
Rehtorin kansilaan. Reksi nosti minut kurkusta seinälle, veteli avokämmenellä poskille ja kysyi "vieläkö heittelet"?
En lopettanut heittelyä mutta katsoin visusti, etten enää kärähtänyt.
Toinen kerta oli 4 luokalla. Kannoimme kaverin kanssa määräyksen mukaan klapeja luokanopettajamme asuntoon. Tapahtui käsityötuntia edeltävällä välitunnilla. Kello ehti soittamaan kun olimme viemässä viimeisiä sylyksellisä. Puutyöope huuti kolun rappusilta tulemaan tunnille. Hän näki, että olimme asialla. Huusin takaisin tulevamme hiti homman jälkeen.
Mennessämme koulurakennukseen miesope oli heitto-ovien takana väijymässä. Kaverini me ni edellä ja ehti saamaan tällin molemmille korvilleen. Putosi kanveeseen. Minä sain vain toiselle puolelle ja putosin vain polvilleni.
Kaveri oli kymmeniä minuutteja hieman sekapäinen. Minulla vain soi tällin saanut korvani.
Kotona ei voinut mainita tapahtumasta mitään koska olisi tullut selkään. Sen ajan ajattelutavan mukaan opettajat olivat aina oikeassa.
Totta puhuen, vielä aikuisena olisin saattanut vetää kyseistä puutyöopea turpiin sopivassa tilanteessa.
Minun kouluaikanani opettajat eivät lyöneet ketään. Opettajat olivat jämäköitä, ja pitivät kurin voimakkaalla äänellään. Vaikka monet opettajat olivat ankaria, olivat he kuitenkin reiluja ja oikeudenmukaisia.
Terveisin: Puolireuho
Opettajat ovat yleensä olleet aivan asiallisia ihmisiä.
Kokemukseni opettajista - enimmäkseen myönteisiä.
Opettajat enimmäkseen järki-ihmisiä.
Opettajat eivät menetä malttiaan niin helposti kuin joidenkin työpaikkojen hankalat esimiehet.
Pidin huolta, että minulla oli ennätykset kaikessa urheilua myöten. Myös rangaistuksissa.
Olet siis ollut ennätyksellinen oppilas.
Kyllä. Ylivertainen yliveto vilkas tapaus joka ei kolhuitta kokenut koulua. Suuri riemu oli, kun koulu taival päättyi suht kelpoiseen päättötodistukseen. Sillä pääsin jatkoon myöhemmässä elämässä. Onneksi siitä käytöskin oli 10 kun yleensä se oli 7 tai 8.
Ennen vanhaan kun kiroili niin pestiin suu saippualla ja taidetaan jossin tehdä niin vieläkin ...
https://www.oikeusasiamies.fi/r/fi/ratkaisut/-/eoar/2416/2020
Olen kuullut sellaista juttua joskus.
Olen nähnyt 50-luvulla. Vissiin malliksi...
Beng
Olihan 60-luvulla semmonen jälki-istuntoaiheinen laulu kuin: Tunti vain.
Jep. Johnny lauloi ja sitä soitettiin kahviloiden levyautomaateissa:
tunti vain ja sitten päättyy odotus...
Koulujen loputtua soitettiin Päättyneet on päivät oppipoika olostain... (Tapani Kansa)
Muistan ne laulut.
Reipas rytmi molemmissa lauluissa.
Reipasrytmisistä kappaleista minäkin tykkään.
Uskonnonopettaja repi tukasta ja löi karttakepillä sormille. Kaikkia, jotka tekivät pikkuvirheenkin.
Lieneekö totta?
Oi oi. On ollut ikävää, jos ope on kouluaikana sanonut pienelle jälkkäri-istujatytölle, että "rangaistuksen ei kuulu olla helppo". Kun ajatellaan, että pienellä jälkkäri-istujatytöllä ollut melkoisen pitkä koulumatka.
Oli takavuosien kurinpidosta kansakouluissa hyväkin puolensa. Ammattikoulussa kotkalaisetkin oppilaat kunnioittivat opettajia, ja opetus sujui siten hyvin. Aika kurjat koulussa nyky mittapuun mukaan olot olivat, mutta se oli sitä aikaa.
Joitakin vuosia sitten opettajia kunnioitettiin.
Nykyään on jopa opettajina henkilöitä, jotka eivät kunnioita toisia opettajia.
On opettajainhuoneita, joissa opettajat ovat jakautuneet mielipiteissään kahteen eri ryhmään.
Kylläpä siitä on 50 vuotta ja oliko se kunnioitusta vai enemminkin pelkoa.
Beng
Minunkin kouluajastani on noin 50 vuotta, mutta en pelännyt opettajia. Olin jo silloin sitä mieltä, että opettajat ovat aivan tavallisia ihmisiä.
Terveisin: Puolireuho
Olen nähnyt tilanteita, että opettajat jakaantuneet jopa 4 - 5 ryhmiksi. Etääntyneet toisistaan, sellaista itsensä nostamista peremmuudeksi kuin toinen.
Niin, opettajat, vaikka ankaria olivatkin, olivat kuitenkin keskustelutaitoisia.
Niin, olen ollut sekä opettajana että linja-autonkuljettajana. Ja olen todennut, että opettajien yhteishenki on osittain hyvä, osittain huono. Kun taas linja-autonkuljettajien yhteishenki on erittäin hyvä !
_J_
Useimpia opettajia ei ole tarvinnut pelätä.
Tarpeeksi kun lintsasi, niin fudut tuli. Niin kävi pariin kolmeenkin kertaan. Kouluja tuli käytyä hyvinkin risaisesti, jos ei joku natsannut, niin taas uutta putkeen tai välivuotta kehiin. Kolme eri ammattia olen kuitenkin hankkinut koulut käymällä, mutta työstä sekin on käynyt.
Ei ole vaikuttanut elintasooni markkaakaan, ei euroakaan, että koulutyöt eivät menneet aivan putkeen, eikä merkittävin todistuksin.
Toimiin olen tarttunut muin avuin kuin millään paperilla ja olen oppinut erilaisia ammatteja.
Olen pärjännyt riittävästi. En ole omaisuuden en tilpehöörien keräilijä. Matkustella olen voinut ja saanut liikaakin.
Meillä oli joskus aikoinaan oikein sellainen opettajien silmätikku joka joutui aina olemaan nurkassa tuhmuuksiensa takia.
Pikkupoika ajoista koulussa... olimme sellaista jotain kovaakin porukkaa silloin, tappeluita ja muuta oli silloin.
Kerran piti kirjoittaa pieni sellainen kirjoitelma että mitä haluat tehdä isona, uutisissa oli terroristeista, niinpä kirjoitimme erään kaverin kanssa pikkuisen jutun: Päiväni Terroristina :D
Eivät olleet miellyttäviä.
Kansiksessa joutui joskus nurkkaan häppeemään.
Oli kansiksessa usein sellainen tilanne, joo.
Nurkat tulivat täyteen muutamassa minuutissa.
Ei luultavasti enää joudu nurkkaan häpeämään.
Nurkkaan joutuminen loppui ehkä jo 80-luvulla.
Ei ole mistään koulusta hyviä muistoja. Tuli kyllä hakittua insinöörin koulutus kuin myös artenomin koulutus. Oppiminen on kivaa, mutta koulut ovat aivan kamalia paikkoja. Opettajakin olen ollut, mutta mielestäni opettajatkin ovat kummallisia. Ehkä vika on minussa. Tiedä häntä.
Opettajat ovat enimmäkseen reiluja, mutta joitakin nirppanokkia on myös.
Nirppanokkia oli aikoinaan muuallakin kuin opettajainhuoneessa.
Jotkut saattoivat olla nirppanokkia, kun olivat olevinaan hienoja.
Vuosikymmeniä sitten jonkun johtajan vaimo saattoi olla nirppanokka, vaikka koulutustaso oli onneton.
Tiedän tapauksia. Kun nimittäin korkeasti koulutetut taas eivät heittäydy nirppanokaksi.
Ai, ei vai😳 Serkkuni ovat korkeasti koulutettuja ja varsinaisia ”nirppanokkia” ovatkin. Emme ole olleet missään tekemisissä, kun eivät kelpuuta ”alempiarvoisia” joukkoonsa.
Minun serkuissa on kaksi kuuden ällän ylioppilasta, molemmat nykyään tohtoreita.
Molemmat ovat hyvin ystävällisiä, luontevia, huumorintajuisia, ja heidän kanssaan juttu luistaa mainiosti. Ja kyllä kaikki muutkin serkkuni ovat kivaa porukkaa.
_J_
Sehän on kivaa. Me emme ole koskaan olleet kenenkään serkun kanssa missään tekemisissä.
Nykyaikana eivät monetkaan ole paljon tekemisissä sukulaisten kanssa. Kyse ei ole riitaisuudesta, vaan siitä, että useimmilla sukulaiset ovat hajallaan, eri paikkakunnilla.
Terveisin: Puolireuho
Me emme ole ollenkaan koskaan olleet tekemisissä keskenämme. Sehän taas johtuu siitä, etteivät jo edesmenneet sisaruksetkaan olleet missään tekemisissä keskenään.
Aikoinaan melkein koko suku saattoi asua samassa kylässä. Maataloissa riitti työtä kaikille. Ja he, jotka muuttivat, siirtyivät lähikuntaan tai lähikaupunkiin, mutta ei valtavan kauas.
Enpä tiedä, kun en sellaista elämää ole elänyt.
Onko Jälkkäri-istuja sellainen kiltti tyttö, jota harmittaa, kun on joutunut jälki-istuntoihin, vaikka on ollut kiltti tyttö.
Sukulaisissa voi olla juoppoja, silloin paras pitää etäisyyttä, sekin syy.
Kyllä harmitti, kun tosiaankin olin luokan kiltti silmälasipää, ja siitä huolimatta jouduin useamman kerran tunniksi jälki-istuntoon. Arvatkaa, miltä tuntui.
No, ette osaa ajatella, miltä minusta tuntui jälki-istunnossa.
En joutunut jälki-istuntoon, kun yhden ainoan kerran. Olin bosstyyppi ja sain tehdä, mitä halusin. Tosin fuduja kouluista tosin sain.
Minäkin tunnen muutaman joka on saanut fudut koulusta.
Mielestäni koet, ettet olisi ansainnut jälki-istuntoja, koska olit kiltti tyttö, jolla nyt sattui olemaan silmälasit.
Koet, että silmälasisi olisi pitänyt ottaa huomioon jälkkäriä määrätessä.
En usko, että silmälaseillasi olisi ollut mitään merkitystä saamiisi rangaistuksiin opettajien taholta.
Olen minäkin joskus muinoin ollut jälki-istunnossa, eikä siitä mitään traumoja jäänyt.
Lumituiskussakin olen sieltä kotiini kävellyt lähes umpihangessa 4 kilometriä.. Ei tuiskuava lumi tuntunut kivalta silmissä tai kasvoissa, vaikkei silmälaseja suojanani ollutkaan.
Nyt on turha muistella menneitä ja etsiä syyllisiä tapahtumiin, joista on kulunut useita vuosikymmeniä.
Eteenpäin elävän mieli!
kylmätotuus
Jälki-istunto kun loppui 17.00, niin linjuri kotipaikkakunnalle lähti 17.30 aikaan. Noin 18 aikoihin linjurista pois, ja kilometrin kävely kotiin. Lumisateella lumi tuiskusi silmälaseille. Arvatkaa, miltä tuntui.
Keskikoulussa iltasella mekkaloitiin ja häiriökäytöksellä pahennusta luki rehtori lakia, seuraus : erotus koulusta kahdeksi viikoksi sekä käytöksen alunnus tippui seiskaan 60-luvulla.
Ihan maalaiselämältä tuntui😂
Niin kyllä, maaseudulla on aina joutunut tottumaan siihen, että lumisade tai vesisade tuiskuaa silmälaseille.
Meillä oli sateenvarjot, sadetakit ja talvella hupputakki, jonka hupun voi vetää niin alas ettei mikään silmälaseille tuiskunnut.
Opettajiahan pikakououtettiin sodan jälkeen. Voi olla, että 'jälki' oli sen mukaista.
Poliisejakin koulutettiin 6 kk:n kurssilla.
Jotkut soveltuvat ammatteihin, jotkut eivät.
Beng
Omalla kohdallani on koulussa ollut hyvät, asialliset opettajat 60-luvulla ja 70-luvulla. Koulun jälkeen on ollut suurempi shokki, kun jouduin työelämässä kohtaamaan itsekkään työnantajan, joka menetti malttinsa jostakin pikkuasiasta, ja kaiken huipuksi alkoi huutamaan.
_J_