jos et usko, niin kokeile!
https://yle.fi/uutiset/3-11514480
"Lehdestä löytynyt tutkimus muutti 91-vuotiaan Elsa Pekkasen elämän — ennen "mummo ei päässyt tuolilta ylös", nyt hän käy päivittäin metsälenkillä
Ikääntymisen ei automaattisesti tarvitse tarkoittaa muiden avun varassa olemista. "
https://yle.fi/uutiset/3-11514480
"Lehdestä löytynyt tutkimus muutti 91-vuotiaan Elsa Pekkasen elämän — ennen "mummo ei päässyt tuolilta ylös", nyt hän käy päivittäin metsälenkillä
Ikääntymisen ei automaattisesti tarvitse tarkoittaa muiden avun varassa olemista. "
Vastaukset 23
Vanhimmat
Todellakin liike on lääke niin mielelle kuin kropakkekin, pitää vain ottaa itseään "niskasta ja heittää ulos ovesta" kannattaa kokeilla.
Tarkoitin tietenkin kropallekin!!!!!!
Vanhakin huomaa kuinka vähäinenkin liikunta helpottaa olemista, luin ylen artikkelin.
Luulen että ihmisen luontainen laiskuus syynä, kun menee huonoon kuntoon on entistä vaikeampi liikkua, huomaan itsestänikin jotuu komentaa itseään liikkeelle kun saa sen tehtyä on mielikin virkeämpi.
Viikko liikkuminen jotain 3 tuntia riittää kun sen tuntee jäsenissään, ei mitään rehkimistä.
Ihminen rappeutuu epätasaisesti.
Lihasvoiman katoamista pystyy hidastamaan mutta tehokkaan hidastamisen sivutotteena alkavat nivelet huomauttelemaan kuormituksesta.
Sidekudosten verenkierto on heikompi kuin lihasten.
Takanani ovat polvi- ja olkanivelleikkaukset.
Olen huomannut miten mieli virkistyy pienenkin lenkin yhteydessä ja varsinkin jos pääsee luontoon, metsä, puut ja luonto yleensäkin on "huumetta" vanhalle mielelle, kunhan saa itsestäään irti lähteä ulos, aina löytyy "verukkeita" miksi en nyt lähtisi kuten itselleni kävi oli tarkoitus lähteä ulos mut löysinkin itseni imuroimasta vai pieni roska lattialla sai aikaan sen. Mutta nytpä lähdenkin reippaalle lenkille siis niin reippaalle kuin vain ikääntyneillä (74v) jaloilla vielä pystyy reippailemaan.
Minä vain pyöräilen, en kävellen lenkkeile. Juuri polvinivelien suojelemiseksi siltä rasitukselta, kun paino on niiden päällä. Pyöräillessä ei näin ole ja polveni hyvin ovat pyöräilyni kestäneet . Jo yli kymmenen vuotta olen tätä vanhuuden-päivien-liikkumisen-ylläpitoa harrastanut. Mitään tehokasta ei ole vaan otan huomioon, etten riko mitään niveliä. Pyöräiy ulkona antaa miellyttävän tunnun lihaksiin ja niveliin. Ja sisälläkin jumppani ja puntteiluni on minulle sopivaa ja siihen olen saanut ohjeita fysioterapeutilta pitkin matkaa, kun kysyttävää on tullut.
YLEn artikkelissa 91-vuotias kertoi, että fysioterapeutti neuvoo hänelle sellaiset liikkeet, jotka sopivat haurastuvalle vanhukselle.
Jos huimauksiltaan, sydän- ja muilta oireiltaan pystyisi liikkumaan
se olisi varmaan ilo ja tekisi hyvää.
nm. ennen paljon liikehtinyt
Minä noin 1kk sitten kaaduin pyöräillessä enkä ole uskaltanut sen jälkeen pyöränpäälle nousta, syynä oli ilmeisesti huimaus, onneksi ei käynyt pahasti, lensin pää edellä mutta selvisin vain muutamalla mustelmalla joskin nekin olivat kasvoissa otsa ja silmät mustana, lääkäri sanoi et minulla oli onni myötä kun en mennyt ohimolleni, nyt mustelmat on jo haihtumassa.
Samoin, ennen oli ennen , nyt on nyt,
olisi ihana mennä lenkille kuten ennen terveenä,
10 km lenkki vähintään 2 kertaa viikossa,
nyt voi vain haavella edes pienestä liikkumisesta kotona sisääläki,
Jäikö linkki lukematta? Jos linkin esimerkin ikäinen ihminen pystyy ja kykenee tekemään kotiharjoitteluliikkeitä, niin kuka vain pystyy. Muita esteitä ei ole kuin korvain välisen tilan estävät ajatukset.
Oletko ikinä kuullut, että jopa vuodepotilaat tekevät jumppaliikkeitä, joko itsenäisesti tai avustettuna? - Nm. Tekosyyt tärväävät terveyden
Matkat lyhenevät. Vauhti hiipuu. Vielä 60v tietämissä teimme vaimoni kanssa noin 15km:n kävelylenkkejä kerapysähdyksellä.
Siitä ovat matkat tasaisesti lyhentyneet. Vielä jokunen vuosi sitten oli tavalinen patikkareisu 4 - 6km:n mittainen.
Nyt reippaasti karanteeni-ikäisinä patikointi rajoittuu usein 2 x 1000m:iin.
Rajoittavaksi tekijäksi on ilmantunut vasemman lonkkani nivelrikko joka kipuilee kun yritän taittaa matkaa normaalipituisella askeleella.
Muutaman tunnin jalkojen päällä haahuilun jälkeen se on kahdesti pettänyt.
Eipä ollenkaan hassumpi tunne kun lentoasemilla minua työnnettiin pitkät matkat pyörätuolissa. Turvatarkastukseen ja koneeseen ensimmäisenä.
Tovin istumisen jälkeen se helpottaa mutta lähtiessäni vessaan ilman pyöriä vaimoni huomautti, että muista ontua oikeaa jalkaa.
Maltillisia saliharjoitteita kuten maastavetoa, hack kyykkyä, jalkaprässejä yms. se ei haittaa. Tempaukset ja rinnallevedot ovat myrkkyä enkä enää tee.
Pitkälle yli penkin vatsa on myös pois suljettu.
Muuta haittaa ei sitten olekaan.
Väärin aloitettu väärällä palstalla. Tämähän on seitenkybästen nuorisopalsta.
Menkää sinne satavuotiaitten osastolle.
Naurattaa tuokin aloittaja. Tekeekö itse niinkuin käskee ?
No ainakin teoriassa ja siitä saammekin kuulla kohta.
Aivan varmasti.
No mitäs minä olen sanonut. - Nm. Liike ON lääke
Sängyssäkin voi liikuttaa itseään, jos ei jaksa itseään ylös petistä vääntää.
Voi vaikka nostella ja taivutella käsivarsia eri suuntiin, ranteitakin on syytä venytellä ja vaikka puristella käsiä nyrkkiin ja pois, sormia haralleen ja takaisin.
Jaloilla voi tehdä vaikka mitä liikkeitä, liikkeet vahvistaa myös vatsalihaksia.
Venyttelyä: X- tyyliin, oikea jalka vasen käsi, ja päinvastoin
Selkäruoto ja lantio liikkuvat myös - jos niitä muistaa edes kokeilla.
Jne.
Nuorempanakin kuin satavuotiaana voi mitä vaan sänkyliikeitä tehdä. Sano.
Jk. en lukenut linkkiä. Nuorempia kun tässä vielä ollaan, niin aloitetaanpa hyvissä ajoin.
Verrattuna 91-vuotiaaseen.
Tänään kuljeskelin metsässä pari tuntia, ei väsyttänyt.
vasta 74v, eikö jaksa?, ja minun äitini käveli vielä 85v, ihan reippaasti, mutta olikin liikkunu koko ikänsä, myös työssä joutu paljon liikkumaan..
Koronasuositukset yli 70-vuotiaille keväällä aiheuttivat sen, että vähensin ulkona liikkumista ja lenkkejä ja kaupoissa ja asioilla käyntini lähes nollaan. Kun tuntui, että korona vaanii kaikkialla, lenkkipoluillakin vastaantulevat ja ohittajat/ohitettavat viruslingot puhalltelee ilmaan aerosolikoronaa mun hengitettäväkseni.
Nyt olen kunnon lenkin jälkeen pari päivää ihan puhki - keväällä jaksoin, ei ollut mitään ongelmaa. Nyt on puhkuen kirittävä kuntoa takaisin.
Kello 13.00 olisi "tärskyt" lenkkikaverin kanssa ....ei me pitkää lenkkiä tehdä ...mutta vaihdetaan kuulumiset ...se on kiva kun on sellainen kaveri joka lähtee ...
mimmimum-..mi
Tuli mieleeni sellainen asia kuin uimataito...itse en ole hyvä uimari ...olen melkein pelännyt luonnonvesiä ...Mutta yksi sukulaismies oli tänäänkin uimassa ...autiolla rannalla ja kirjoitti että tuntui hienolta ... Mutta varsinainen pääsia minulla oli ...ajatelkaa ...tuhansien järvien maassa meillä hukkui 50 henkilöä ..nyt tänäkesänä ...
mimmimum-..mi
Jos liike on lääke, niin toisto antaa tupla-annoksen lääkkeen tehoa.
Pienikin liike kun sitä toistetaan usein tehoaa,
vaikka olisi joutunut liikkumistaan vähentämään,
voi pienesti aloittaa uudestaan.
Esimerkiksi tuolijumpassa ja sängyssäkin voimistellen voi elvyttää liikeratojaan.
Vaatii aikamoista persuksiin potkijaa lähipiiriin, ja sinnikästä ahkeruutta ja viitseliäisyyttä, että sängynpohjalta mustikkametsään kykenee,
mutta pienestä se on aloitettu ja toistettu ja toistettu.
Tässä on yksi veikkausvaroin tuotettu sivusto meille ikäihmisille vinkkeineen
https://vahvike.fi/fi/liikunta/aihe/tuolijumppa
Liitteen jumppaohjeet ovat hyviä mutta teho riippuu toteutuksesta.
Sen vuoksi olisi hyvä, että jumppaajia olisi ainakin kaksi. Ennen valittua jumppaa olisi hyvä käydä läpi ko. jumpan tekninen toteutustapa ja tarkoitus.
Jumpan aikana jumppaajat seuraisivat kaverinsa suoritusta ja kävisivät keskustelua yksityiskohdista ja tuntemuksista.
Pienenä esimerkkinä istuen tehty reiden ojennus vaakatasoon. Koiven oikaisu. pysäytys suorana, siinä asennossa reiden maksimaalinen jännitys muutaman sekunnin ajan ja homma uusiksi.
Pelkkä koiven heiluttelu ei teholtaan vastaa edellä kuvattua kuin murto-osaltaan.
Muiden kanssa sama juttua. Suoritustapa ratkaiseen tehon.