Moro!
Eli olen hakemassa sosionomiksi opiskelemaan ja olin yhteydessä kouluun. Pääsykoe koostuu ryhmäkeskustelusta (5-6 henk.) sekä henkilökohtaisesta haastattelusta (op. haast.). Mitähän nämä nyt sitten meinaava? Eli millaisia tilanteita on tulossa eteen! :)
P.S. voi antaa vinkkejä yms.
Eli olen hakemassa sosionomiksi opiskelemaan ja olin yhteydessä kouluun. Pääsykoe koostuu ryhmäkeskustelusta (5-6 henk.) sekä henkilökohtaisesta haastattelusta (op. haast.). Mitähän nämä nyt sitten meinaava? Eli millaisia tilanteita on tulossa eteen! :)
P.S. voi antaa vinkkejä yms.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ryhmätilanteessa todennäköisesti on joku aihe mistä teidän oletetaan ryhmänä keskustelevan. Vaihtoehtoisesti voi olla jotakin tekemistä mitä teette ryhmänä. Tarkkailijat katselevat sitten miten toimit ryhmän jäsenenä, annat muille tilaa ja ilmaiset omia mielipiteitäsi. Aina on myös hyvä tuoda keskusteluun jotakin omaa sen sijaan että tyytyy vain myötäilemään muiden ajatuksia.
Yksilöhaastattelussa itsellä on aina ollut vastassa psykologi, joka kyselee niitä perusjuttuja. Kuka olet? Miksi olet hakenut tänne? Missä näet itsesi 10 vuoden päästä? Jos olet hakenut muuhun koulutukseen, minne aiot mennä jos pääset molempiin?
Yksi hyvä neuvo tuota yksilöhaastattelua varten on, että hengitä syvään jokaisen kysymyksen jälkeen ennenkuin laukaiset vastauksen. Näin saat miettimisaikaa hetken, etkä päästä suustasi sammakoita. Ja korosta jotenkin sitä, että tuo on todella se ala minne haluat.
harkitse kuitenkin vielä alaa. itse olen valmistunut sosionomiksi ja nyt alaa vaihtanut. koulutus ja työpaikat eivät vastaa toisiaan (ennen alemmalla koulutuksella sai saman paikan kun sosionomi nykyään), palkka on surkea ja sosionomeja alkaa olla pilvin pimein kilpailemassa niistä kiinnostavimmista työpaikoista, joita on vähän. toisaalta taas jos sulle riittää suorittavan tason työpaikka eikä niinkään ylenemismahdollisuudet, saatat olla oikealla alalla. edellyttäen, että usein yhteiskuntamme huono-osaisempien kanssa tehty raskas työ, joka on aliarvostettua ja huonosti palkattua motivoi.
itse huomasin jo toka vuonna juuri samat asiat ja lopetin koulun. minusta ei ainakaan ole siihen, että teen talkoilla psyykkisesti ja ehkä fyysisestikin rankkaa hommaa.
eli vain jos on todella kova halu auttaa, eikä väliä siitä mitä se maksaa, on sosiaalialan koulutusohjelma oikea paikka.