Tunnen kuinka katselet minua,
mittailet olemustani.
siinä ei ole arvostelua,
siinä ei ole halveksuntaa,
siinä on lämpöä, siinä on uteliaisuutta.
Sanasi saa minut hiukan vaivautumaan,
poskilleni nousee puna.
Ajatus sinusta saa mieleni virkeäksi,
ajatukseni odotuksen kannalle.
Avasit oven elämääni,
hiukan varovasti koputit,
sisään sinut taisin kutsua,
huomaamattomasti,
päivä päivältä peremmälle.
Kevään aurinkoa on mukavampi odotella yhdessä.
mittailet olemustani.
siinä ei ole arvostelua,
siinä ei ole halveksuntaa,
siinä on lämpöä, siinä on uteliaisuutta.
Sanasi saa minut hiukan vaivautumaan,
poskilleni nousee puna.
Ajatus sinusta saa mieleni virkeäksi,
ajatukseni odotuksen kannalle.
Avasit oven elämääni,
hiukan varovasti koputit,
sisään sinut taisin kutsua,
huomaamattomasti,
päivä päivältä peremmälle.
Kevään aurinkoa on mukavampi odotella yhdessä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
runo
Puna poskilla on niin söpöä :)
Puna poskillani,
suutani kuivaa.
Sanani tarttuvat kurkkuun.
Kuka kumma sellaisen aikaan sai,
minä sanavalmis ihminen olen mykkä.
kun osaisin sanani hienosti laittaa järjestykseen,
niin voisin vaikka täällä jotakin kaunista kirjoittaa. Yritän korjata tilanteen, kun kasvosi on jälleen vasten omaani...
ja niin hauras
runo:)hieno!