Hipsin pesuhuneeseen ja vilkaisin peiliin, olin nukkunut huonosti.
Aioin lukea vain pari lukua ja huomasin yöllä vasta tunteja myöhemmin tarinan vieneen mukanaan. Uniini sekoittui miehiä. Kuljin ryökäleitten keskellä, jotka hymyillen esittelivät parhaat puolensa. En osannut päättää kenet tahtoisin, lopulta lakkasin miettimästä valintaa ja keskityin yksitellen jokaiseen. Poskeni punoittivat kilpaa silmieni kanssa. Hymyilin peilikuvalleni, silmäni vilkkuivat ja vatsanpohjaa kutitti.
Pukeuduin sarkahousuihin ja lyhyeen pusakkaan, vedin punaraitaisen pipon korvilleni ja tumput käsiini. Lunta oli satanut yön aikana reilusti. Otin pesutuvan seinää vasten olevan peltisen kolan ja puskin suuria kolallisia lunta penkkoihin, jotka kohosivat kuin muurit pihan ympärillä. Pakkasta oli pari astetta, hiki norui selkääni. Rytmikkäästi kävelin pihan laidasta toiseen, lumen nakkaus kinokseen ja takaisin. Lihasten lämmettyä työ sujui, vaikka lumi oli raskasta. Tuntia myöhemmin viimeistelin työn lakaisten etukuistin ja takaportaan lumesta, kopistin mononi ja astuin keittiöön.
Riisuin takin ja pyhkäisin kostuneet hiukset kasvoiltani. Nostin pannun liedeltä ja höystin kahvin.
- Mistä moinen into? Veikko kysyi läjäyttäen kansion pöytään. Mies otti kupin ja kaatoi itselleen kahvia. Poimi sivupöydältä liinan alta porkkanapiirakkaa ja istui pöytään.
- Nousukausi.
- Milloin laskuun kääntyy?
- Huomaat kyllä.
- Avaatko radion?
Iloinen renkutus täytti huoneen. Hyräilin mukana. Vilkaisin edessäni istuvaa miestä. Veikko oli avannut kansionsa mutta ei katsonut papereitaan.
- Sinusta ei ota selvää, mies mutisi.
- Puhu omasta puolestasi.
- Arvaamaton. Uppiniskainen, ahkera, täydellinen, empaattinen, kyyninen. Miten voit olla kaikkea yhtä aikaa.
- Helposti, haluan sinut. Hymyilin.
Nostin käteni miehen kädelle. Katsoin tätä silmiin. Huuleni nyki hetken, virnistin.
– Ihan tosi.
- Ja lehmät lentävät.
- Olet jääräpäisin tuntemani mies.
- En uskaltaisi. Olet liikaa kaikkea.
- No jo löyty. Ryssiä vastaan menet vaikka paljain käsin, lievästi jakomielinen nainen saa sinut pelkäämään.
- En voi keskittyä.
Mies kokosi kansionsa otti kahvinsa ja meni työhuoneeseensa. Teki mieli seurata, kerjätä huomiota. Otin naulasta essun ja kiersin sen vyötärölleni. Pilkoin punajuuret ja perunat kattilaan. Nostin keittämäni sorkan padasta ja irrottelin lihan keiton sekaan. Sekoitin pienen taikinan ja pyöritin pellillisen sämpylöitä kohoamaan.
Saan minä hänet, mutta aikaa se vie enemmän kuin uskoin.
*********
kannattaako jatkaa?
Aioin lukea vain pari lukua ja huomasin yöllä vasta tunteja myöhemmin tarinan vieneen mukanaan. Uniini sekoittui miehiä. Kuljin ryökäleitten keskellä, jotka hymyillen esittelivät parhaat puolensa. En osannut päättää kenet tahtoisin, lopulta lakkasin miettimästä valintaa ja keskityin yksitellen jokaiseen. Poskeni punoittivat kilpaa silmieni kanssa. Hymyilin peilikuvalleni, silmäni vilkkuivat ja vatsanpohjaa kutitti.
Pukeuduin sarkahousuihin ja lyhyeen pusakkaan, vedin punaraitaisen pipon korvilleni ja tumput käsiini. Lunta oli satanut yön aikana reilusti. Otin pesutuvan seinää vasten olevan peltisen kolan ja puskin suuria kolallisia lunta penkkoihin, jotka kohosivat kuin muurit pihan ympärillä. Pakkasta oli pari astetta, hiki norui selkääni. Rytmikkäästi kävelin pihan laidasta toiseen, lumen nakkaus kinokseen ja takaisin. Lihasten lämmettyä työ sujui, vaikka lumi oli raskasta. Tuntia myöhemmin viimeistelin työn lakaisten etukuistin ja takaportaan lumesta, kopistin mononi ja astuin keittiöön.
Riisuin takin ja pyhkäisin kostuneet hiukset kasvoiltani. Nostin pannun liedeltä ja höystin kahvin.
- Mistä moinen into? Veikko kysyi läjäyttäen kansion pöytään. Mies otti kupin ja kaatoi itselleen kahvia. Poimi sivupöydältä liinan alta porkkanapiirakkaa ja istui pöytään.
- Nousukausi.
- Milloin laskuun kääntyy?
- Huomaat kyllä.
- Avaatko radion?
Iloinen renkutus täytti huoneen. Hyräilin mukana. Vilkaisin edessäni istuvaa miestä. Veikko oli avannut kansionsa mutta ei katsonut papereitaan.
- Sinusta ei ota selvää, mies mutisi.
- Puhu omasta puolestasi.
- Arvaamaton. Uppiniskainen, ahkera, täydellinen, empaattinen, kyyninen. Miten voit olla kaikkea yhtä aikaa.
- Helposti, haluan sinut. Hymyilin.
Nostin käteni miehen kädelle. Katsoin tätä silmiin. Huuleni nyki hetken, virnistin.
– Ihan tosi.
- Ja lehmät lentävät.
- Olet jääräpäisin tuntemani mies.
- En uskaltaisi. Olet liikaa kaikkea.
- No jo löyty. Ryssiä vastaan menet vaikka paljain käsin, lievästi jakomielinen nainen saa sinut pelkäämään.
- En voi keskittyä.
Mies kokosi kansionsa otti kahvinsa ja meni työhuoneeseensa. Teki mieli seurata, kerjätä huomiota. Otin naulasta essun ja kiersin sen vyötärölleni. Pilkoin punajuuret ja perunat kattilaan. Nostin keittämäni sorkan padasta ja irrottelin lihan keiton sekaan. Sekoitin pienen taikinan ja pyöritin pellillisen sämpylöitä kohoamaan.
Saan minä hänet, mutta aikaa se vie enemmän kuin uskoin.
*********
kannattaako jatkaa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Hipsin pesuhuneeseen ja vilkaisin peiliin, olin nukkunut huonosti."
Huonosti nukkuneena lumitöitä puskemaan, enpä tiedä?
"Saan minä hänet, mutta aikaa se vie enemmän kuin uskoin."
Lause on epälooginen
"kannattaako jatkaa?"
Kannattaa itse tehdä päätös.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä 6
Totta toki kannattaa jatkaa, kun lahjakkuutta näyttää olevan!
Aloitus on tärkeä, että teksti iskee heti kiinni.
Nyt se lähtee hieman hitaasti käyntiin. Kaksi ensimmäistä kappaletta pois.
Napakka alku olisi kohdasta: " Pukeuduin sarkahousuihin...jne"
Alku on yleensä se, joka määrää tekstin kulun, siihen kannattaa kiinnittä huomiota. Lukija hakee ensimmäisen kappaleen perusteella "vastausta" tarinasta.
Mieti!
tätä voisi lukea pidempäänkin. Olet tainnut harjoitella vuoropuhelun kirjoittamista. Minulle avautui tekstissäsi pihapiiri, jossa lumitöissä rehkivä nainen, vanha tupa, missä mies ja nainen keskustelivat. Taisit tempaista tämän jostakin isommasta kokonaisuudesta, novellista, tai romaanin kässäristä?
Räpsäytän 8
Lahjakas olet
No hei,
Huiputin teitä hiukan kun nimimerkilleni en saa enää kunnon palautetta. :)
Tämä on tosiaan ison kokonaisuuden osa, romaanini kolmannen version jonkun luvun alusta, löysin koneelta ja laitoin esille. Kirjoitin tuon joskus vuosi sitten. Enää sitä ei kirjassa näy olevan :)
Kiitos sain hyviä numeroita, olen ylpeä.
Lisään tähän vielä toisen paljastuksen. vilkaiskaapa tuonne kummituisen kirjoitukseen.
Enpähän tuntenut! Sinulla taitaa olla hyvän kirjoittajan ominaisuudet: muuntautumiskykyinen.
Pystyt vaihtamaan näkökulmaa ja eläytymään.
Käytä tätä ominaisuutta hyväksesi,hm, ja olet varmaan käyttänytkin.
Pidin tästä jutusta enemmän kuin tuosta "kummallisesta".
Molemmista.
Sääli, että nimimerkkisi on joillekin punainen vaate. Kirjoitat hyvin. Ja tiedän, ettet lannistu. Kaikkea hyvää -t-
Mutta sinulla onkin enemmän mihin verrata :)
Kiitos ja hyvää jatkoa itsellesikin.
S