Täällä jo joskus aikaisemmin kerroin jotakin vanhasta koirastamme.
ELi täyttää kesällä 11 vuotta, sekarotuinen beagle/cockerspanieli. Noin puoli vuotta sitten todettiin cushingin tauti. Samalla tuli puhetta siitä että koiramme törmäilee, noh, silmät tutkittiin ja todettiin ettei se näe juurikaan. Nyt ollaan päästy cushingin kanssa aikalailla järjestykseen, juominen ja pissiminen on vähentynyt. Rouvan lenkkeilystä ei vain meinaa tulla mitään. Meillä on nuorempi sekarotuinen myös, jolla virtaa riittää. Mulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lenkittää ne yhtäaikaa. Ongelmia tulee, nuorempi tarvis pidemmät lenkit mutta hirveä meteli ja haukku nousee jos yritän eri aikaan lenkittää ne. Ongelmia on muitakin kun käytän ne yhdessä, vanha rouva kävelee hyvin hitaasti ja nuorempi juoksee ja säntäilee. Yritä siinä sitten ohjata tätä sokeaa samalla, kumpikin kärsii.
Pitääkö mun sitten vain jättää toinen haukkumaan kotiin siksi aikaa että lenkitän ensin vanhan ja sitten vasta haen tämän kapinoitsijan mukaan? Vanha rouva väsyy pienelläkin matkalla jo niin että loppu matka on tosi nihkeää. Miten löytää kultainen keskitie? Hermotkin ovat koetuksella kun nuorella ei energia lopu koskaan ja siinä sitten pitäisi riittää kärsivällisyys tämän vanhan ohjailemiseen ja odottelemiseen. Muutoin hienosti tulevat toimeen keskenään. Nuorempi ei yritä haastaa vanhusta leikkimään vaikka kaikki muut koirat se kiusii näillä yrityksillä. Peppi on siis 11v ja Nelli 1½.
Onko kellään muulla tällaista yhdistelmää?
ELi täyttää kesällä 11 vuotta, sekarotuinen beagle/cockerspanieli. Noin puoli vuotta sitten todettiin cushingin tauti. Samalla tuli puhetta siitä että koiramme törmäilee, noh, silmät tutkittiin ja todettiin ettei se näe juurikaan. Nyt ollaan päästy cushingin kanssa aikalailla järjestykseen, juominen ja pissiminen on vähentynyt. Rouvan lenkkeilystä ei vain meinaa tulla mitään. Meillä on nuorempi sekarotuinen myös, jolla virtaa riittää. Mulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin lenkittää ne yhtäaikaa. Ongelmia tulee, nuorempi tarvis pidemmät lenkit mutta hirveä meteli ja haukku nousee jos yritän eri aikaan lenkittää ne. Ongelmia on muitakin kun käytän ne yhdessä, vanha rouva kävelee hyvin hitaasti ja nuorempi juoksee ja säntäilee. Yritä siinä sitten ohjata tätä sokeaa samalla, kumpikin kärsii.
Pitääkö mun sitten vain jättää toinen haukkumaan kotiin siksi aikaa että lenkitän ensin vanhan ja sitten vasta haen tämän kapinoitsijan mukaan? Vanha rouva väsyy pienelläkin matkalla jo niin että loppu matka on tosi nihkeää. Miten löytää kultainen keskitie? Hermotkin ovat koetuksella kun nuorella ei energia lopu koskaan ja siinä sitten pitäisi riittää kärsivällisyys tämän vanhan ohjailemiseen ja odottelemiseen. Muutoin hienosti tulevat toimeen keskenään. Nuorempi ei yritä haastaa vanhusta leikkimään vaikka kaikki muut koirat se kiusii näillä yrityksillä. Peppi on siis 11v ja Nelli 1½.
Onko kellään muulla tällaista yhdistelmää?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä minä käyttäisin ne erikseen elukoitten vastalauseista huolimatta.
Jätä se nuorempi kotiin pureksimaan luuta tms. ja käytä vanhempi ensin. Sitten vaihto ja molemmat saa tarpeellisen määrän liikuntaa. Saattavat muutoinkin tykätä, kun saavat jakamattoman huomiosi lenkin ajaksi.
jep!!! eri lenkeille joudut kyllä, valitettavasti... tai sitten pitää jostain saada toinen lenkittäjä, joka lähtee toisen koiran kanssa yhtäaikaa, ja palaa kotiin eri aikaa. vanhemman koiran nivelet/muut paikat ei välttämättä enää kestä pitkiä lenkkejä, jolloin voit tehdä koirasi vieläkin sairaammaksi yrittäessäsi löytää kompromissilenkin koiriesi kanssa. samalla turhautat, ja jopa lihotat nuoremman koiran laahustaessanne korttelin ympäri.
yksinjättö kaipaa totuttelua, ja jos asut kerrostalossa, älä harjoittele tätä iltaisin... olisi hyvä jos saisit kaverin koirallesi sen jäädessä kotiin. luut ja lelut voisivat myös auttaa. pidä selkeä arvojärjestys ja vie vanhempi ensin.
Itselläni oli aikoinaan sama ongelma ja kun asuin kerrostalossa ei oikein voinut jättää koiraa yksin haukkumaan kotiin.
Kävelin aina lähimpään metsään tai vastaavaan paikkaa jossa pystyin laskemaan koirat irti niin molemmat pystyivät liikkumaan omaan tahtiinsa.
Ei tuo taida sallittua olla ja onhan siinä vapaana pidossa omat riskinsä kun ei tottelevaiseen koiraankaan voi sata prosenttisesti luottaa. Itse en vain muuta ratkaisua keksinyt ja ongelmia ei ollut kun koirat sai välittömästi kiinni kun tuli vastaan tulija.
Jos sulla ei ole mahdollisuutta ulkoiluttaa koiria irrallaan niin hanki vanhemmalle koiralle kelatalutin eli flexi niin se voi narun pituuden puitteissa köpötellä perässä.
On todettu huonoksi koska tää koira köpöttelee heti johonkin kuoppaan tai keppiin tai johonkin. on pakko pitää lyhyessä taluttimessa että pystyy ohjailemaan
Onko koirasi ollut pitkäänkin jo sokea? Meidänkin koira on meinaan täysin sokea ja alkuun se tosiaan törmäili joka paikkaan ja sitä piti ohjailla. Vieläkin sattuu joskus harvoin törmäys, mutta kyllä sitä pystyy flexillä ulkoiluttamaan ihan hyvin. Haju aistikin tuntuu olevan meidän koiralla huonontunut, mutta jotenkin se vain on oppinut elämään ilman näköaistia.
Tosiaan hankala tilanne sulla. Ehkä tosiaan kannattaa sittenkin ulkoiluttaa ne erikseen tai pitää toista vapaana.
Se on nyt ollut tiedossa vajaan vuoden. Se törmäilee kotonakin mutta yritetään ettei siirrellä tavaroita. Lenkillä se kompastuu koloihin ja lyö jalkansa kiviin. Joten mä olen nyt tän vajaan vuoden lenkittänyt sitä lyhyessä taluttimessa ja pitänyt sitä siinä lähellä ja katsellut kahden puolesta eteeni.
Välil tosiaan se törmaa tähän nuorempaankin koiraaan ja tuntuu selvästi häpeilevän kun tömähtää. Menee hämilleen.
Hajuaisti on myös huonontunut, ei löydä ruokaa, joten se pitää ohjata kupille ja esim. kopauttaa teräksistä kuppia että se kuulee mistä päin vois löytyä sapuskaa. Mut eläinlääkäri sanoi et rouva on niin virkeä silti et pystyypi elämään. Vähän pitää vain joustaa kaikessa..
Toi lenkitys onnistuu joskus paremmin kun kaveri lähtee mukaan. silloinkin tosin saavat samanpituiset lenkit. Tuossa on asia jota pitäisi todella muuttaa, puolen kilometrin lenkit on liian vähän nuorelle. Se kuitenkin viettää aikaansa ulkona omatoimisesti, hyppää pihalla. Mutta siitä huolimatta yritän parantaa asian..