Tuolla alempana nimim. ”Suomi” näkyy listanneen Kekkosen suurmiehistämme toiseksi, heti Mannerheimin jälkeen. Myönnytys sekin, sillä aidolle kepulaiselle Kekkonen on ensimmäinen, eikö niin Oiva Härkönen? ”Suomelle” Kekkonen näkyy olevan Suomen historian viimeiseksi jäävä suurmies. Tuollainen ajatus tullaan vielä joskus näkemään naurettavana. Suomen historia ei ole vielä päättynyt.
Esityksensä lopussa ”Suomi” luisuu vielä syvemmälle asiattomuuteen toteamalla: ”Eräs palstan moraalinvartijoista kertoo käyvänsä kastelemassa itsestään kiinni pidellen kukkia erään suurmiehen haudalla. Lieneekö tuo nyt sellainen ylpeilynaihe josta pitää julkisesti kerskailla - itseään siinä alentaa.”
En ole pyrkinyt olemaan täällä mikään moraalinvartija, jos tiettyjä minimejä olen toivonut kaikilta niin käytös- kuin esitystapojen puolesta. Enkä ole kertonut kuseksivani Kekkosen haudalle, mutta kun Emeritus-hörhö vuoden väitti minun niin tekevän, niin hänen mielikseen tein siitä runon – siitä kertoi äsken Stadinkundi-35. Olen kertonut, että vaikka sinibarettina käyn YK-päivänä Hietaniemessä rauhanturvatehtävissä menehtyneiden haudoilla ja itsenäisyyspäivänä Marskin haudalla, niin siellä käydessäni minua ei mikään voisi kiinnostaa vähemmänkuin Kekkosen hauta.
Mutta asiaan: Mitä tarkoitetaan käsitteellä ”suurmies”? Onko heitä tai onko ollutkaan? Pitääkö ”suurmiehen” olla nimenomaan valtiomies? Eikö muussa tehtävässä ihmisen merkitys maalleen, kansalleen ja jopa maailmalle voi olla yhtä suuri tai suurempikin? Ja eikö joukkojen merkitys lopulta ole aina suurempi kuin suurenkaan yksittäisen ihmisen? Niin tai näin, mutta jos historianselitystä ruvetaan rakentamaan ns. suurmiesopin mukaan, pitää meidänkin historiassamme katsoa ainakin paljon kauemmaksi kuin noiden kahden mainitun aikaan.
Suomalaisten kansallinen herääminen alkoi hapuilevasti silloin, kun keksittiin, että on olemassa suomen kieli. Sen keksi Mikael Agricola. Oma kieli oli kansallisen heräämisen ensi airut, välttämätön edellytys suomalaisuuden kehittymiselle, mikä taas oli välttämätön edellytys Suomen valtion synnylle aikanaan. Siis jos suurmiehiä on, Mikael Agricola oli kiistatta sellainen.
Paljon Agricolan jälkeen seurasi ketju miehiä, joista jokainen voidaan nimetä suurmiehiksi Agricolan alulle paneman kehityksen vahvistajina ja vauhdittajina, kukin heistä sarallaan ja tavallaan. Näitä suurmiehiä olivat A.I.Arvidson, J.L.Runeberg, Z.Topelius, Elias Lönnrot ja J.V.Snellman. Minä nostaisin Snellmanin näistä ykköseksi siksi, että hän ensimmäisenä toi julkisuuteen ajatuksen Suomen valtiosta sellaisen, joksi se sittemmin muodostui. Voidaan sanoa, että siten kuin Agricola on suomen kielen isä Snellman on Suomen valtion isä.
Elias Lönnrot löysi meidän menneisyytemme ja Runeberg jalosti historiamme, vaikkakin toi esiin vain pienen sirpaleen siitä. Kun Toini Havu aikoinaan lyttäsi maan rakoon Väinö Linnan vasta ilmestyneen ”Tuntemattoman sotilaan”, HS:n Kari piirsi piirroksen, jossa rinnakkain olivat Runeberg ja Linna, ja alla tekstit: ”On kirjailijoita, jotka luovat ravasta ihanteita, ja kirjailijoita, jotka tekevät ihanteista rapaa”. Aika pian tuo Linnan ”Tuntematon” kuitenkin tuli osaksi hyväksyttyä ja jopa ihannoitua historiaamme.
Mutta onko tuollainen suurmieslähtökohta siis oikea lähtökohta historianselitykselle? Siitä voidaan olla erimielisiä. Ja varsinkin silloin ollaan hyvin erimielisiä, jos suurmiehiksi luetaan vain valtiomiehet tai yritetään tehdä sellainen jostakin poliitikosta. Kuitenkin nyt pitäydyn vain poliitikko-valtiomiehiin, vaikka näin teen vääryyttä monelle suurmies-nimikkeen heidän laillaan tai paremminkin ansaitsevalle.
Mannerheimia jos ketä voidaan pitää suomalaisena suurmiehenä. Vaikka hän teki suurimman osan elämäntyöstään, 50-vuotiaaksi asti, silloisen emämaan Venäjän palveluksessa, ehti hän vielä kolme kertaa pelastaa Suomen, kuten hieman yliampuva sanonta kuuluu – ei Mannerheim sitä yksin tehnyt. Mutta kuitenkin hän oli kiistatta suurmies, ja suomalaisten enemmistön mielestä hän oli hiljattain kaikkien aikojen suurin suomalainen. (Tiedä, mihin tässä vielä meitsi ehtii, kun Marski jo talvisodan alkaessa oli paljon vanhempi kuin meitsi nyt!)
Vanhemmista presidenteistä suurta voidaan löytää ainakin Ståhlbergista, Svinhufvudista ja Kalliostakin, mutta en heistä ketään kuitenkaan nimeäisi suurmieheksi. Sen sijaan Väinö Tannerin nimeän empimättä sellaiseksi. Hänen henkilökohtaiset lahjakkuusominaisuutensa olivat poikkeuksellisen suuret. Ne nostivat äärimmäisen vaatimattomista lähtökohdista lähteneen miehen korkealle muuallakin kuin politiikassa. Mutta myös hänen 60-vuotisen poliittisen uransa vaikutus historiaamme on ajallaan ainutlaatuinen, ja se jatkuu yhä.
Kansalaissotamme oli julma, mutta se olisi ollut vielä paljon pahempi, jos Tanneria ei olisi ollut. Jokainen historiaan perehtynyt tietää tarkoitukseni ja ymmärtää asian näin olevan. Tuskin punaiset olisivat voittaneet sittenkään, mutta heidän voimansa olisi ollut paljon suurempi ja sota olisi kestänyt kauemmin ja sen seuraukset olisivat olleet paljon tuhoisammat ja se olisi jättänyt jälkeensä paljon suuremman katkeruuden puolin ja toisin.
Ilman Tanneria emme olisi olleet kaksikymmentä vuotta tuon sodan jälkeen siinä kunnossa, että olisimme pystyneet torjumaan maahan hyökänneen vihollisen ja säilyttämään itsenäisyytemme. Jos ja kun Mannerheimia kiitetään Suomen pelastamisesta, suuri osa kiitoksesta kuuluu myös Väinö Tannerille. Sitä paitsi Suomi on rakennettu lähes juuri sellaiseksi, millaiseksi Tanner esitti jo 1930-luvulla Suomen rakennettavan. Väinö Tanner on kiistatta suomalainen suurmies.
Risto Ryti oli varmaan älykkäin ja kyvykkäin kaikista presidenteistämme. Älynsä ja kykynsä hän oli osoittanut ja saanut suurta arvostusta jo varsin nuorena hyvin vaativissa tehtävissä. Korkean moraalinsa ja suuren isänmaanrakkautensa hän osoitti kesällä 1944 uhraamalla itsensä sopimuksella, millä oli suuri merkitys Suomen pelastumiseen. Puhun tietenkin Ribbentrop-sopimuksesta. Tuon sopimuksen arvon suomalaiset tunsivat äänestäessään Rytin toiseksi suurimmaksi suomalaiseksi. Ryti on suomalainen suurmies.
Entäpä sodan jälkeinen aika; onko se tuottanut suurmiehiä? Heikki Ylikangas toteaa kirjassaan ”Käännekohdat Suomen historiassa”, että ”Yksi monista tärkeistä sodan tuottamista muutoksista oli uusi ulkopolitiikka. Sen tiukka sitominen tiettyihin henkilöihin on harhaanjohtavaa”. Ylikangas toteaa, että ”J.K.Paasikiven nimeen on kytketty käsite Paasikiven linja. Sen syvimpänä sisältönä on kaksi asiaa: ystävällismielisen politiikan harjoittaminen suhteessa Neuvostoliittoon ja Neuvostoliiton saaminen vakuuttuneeksi Suomen tarkoitusperien vilpittömyydestä”.
Ylikangas jatkaa: ”Paasikivi ilmaisi selkeästi ja usein jopa kiukkuisen värikkäästi sen edun, jonka uusi ulkopolitiikka oli maalle tuova. Eihän itse asiassa muu ollut mahdollistakaan. Paasikiven linjaa myös vastustettiin ja kritikoitiin. Se tehtiin enemmän sisäpoliittisista kuin ulkopoliittisista syistä. Tiukan paikan tullen kaikki vannoivat kyseisen linjan nimeen”.
Paasikiven linja oli kaikille tuttu käsite, johon todellakin oli totuttu luottamaan. Se edellytti hyviä naapuruussuhteita Neuvostoliittoon, mutta tinkimättömyyttä Suomen eduista kiinni pitämisessä. Paasikiven itsensä sanoin ”rauhan ja hyvät suhteet säilyttääksemme meidän on annettava joskus periksi, mutta vain niin vähän kuin mahdollista, emmekä koskaan omasta aloitteestamme”.
Voidaanko Paasikivi nimetä suurmieheksi, jos hän teki vain välttämättömän, varsinkaan kun hän ei muilta ominaisuuksiltaan aina ollut kovin suuri? Mielestäni kyllä. Hän oli ensimmäinen uuden ulkopolitiikkamme johtaja ja hänessä tuo ulkopolitiikka henkilöityi ja hänen kauttaan se sai nimenkin. Hän myös johti ulkopolitiikkaa taitavasti, mutta ei antanut sisäpolitiikankaan jäädä rempalleen eikä maamme sisäisen vaaran alaiseksi, mikä nähtiin hänen asenteessaan kommunisteihimme ja tuessaan niille, jotka torjuivat ”Tshekkoslovakian tien” vaaran vuosina 1947-48.
Entäpä sitten Kekkonen? ”Urho Kekkosen tultua 1956 Suomen presidentiksi Paasikiven linja muuttui Paasikiven-Kekkosen linjaksi. Muutos on vain nimessä, ei linjassa, kun muita kelvollisia vaihtoehtoja ei ollut tarjolla”, toteaa Ylikangas.
Paasikiven-Kekkosen linja on Arvo Korsimon keksimä nimi 1956 presidentinvaalikampanjan aikana. Korsimo luonnehti vaaliorganisaation kokoukselle aiemmin tuntemattoman kaksoislinjan perustellen sitä mm: ”ulkopoliittisen vahvuutensa lisäksi tällä teemalla on se voittamaton etu, että se osoittaa valitsijoille luonnollisen vallanperimysjärjestyksen, suksession: Paasikiven jälkeen tulee presidentiksi Kekkonen”. Paasikiveltä ei kysytty lupaa tuohon uudisnimeen. Tiedetään Paasikiven olleen siitä hyvin myrtynyt.
Kekkonen oli huipputaitava poliitikko, jota tiukan tullen eivät pidätelleet sellaiset vanhanaikaiset arvot kuin esim. Tanneria, Rytiä tai Paasikiveä. Kekkonen osoitti suurta taitavuutta jo kaikkia hämmästyttäneessä muodonmuutoksessaan, jonka hän teki niin, että sai Neuvostoliitonkin siihen uskomaan. Kekkosella oli siihen tarpeensa johtuen henkilökohtaisistakin peloistaan – jotka ainakin Kalevi Sorsan mukaan seurasivat häntä elämänsä loppuun asti – ja olihan pelissä todella suuret panokset: pääsy vallan huipulle Suomessa. Varmaan Kekkonen uskoi sen olevan myös Suomen etu. Korvaamattomanahan hän itseään piti.
Kekkonen oli jo sodanjälkeisinä ministeriaikoinaan Paasikiveä joustavampi Neuvostoliiton suuntaan, mikä tiedettiin. Kekkonen oli vuonna 1950 pyrkinyt presidentiksi tuon Paasikiven linjan muuttaakseen. Vaati nyt taitoa perustella tuo uusi nimi. Mutta Korsimon temppu onnistui ja nimihirvitys vakiinnutti asemansa neljännesvuosisadaksi.
Ylikankaan mielestä Kekkosen kauden pituus todistaa vain poliittisen vaihtoehdottomuuden, sillä ”mikäli sisäpoliittiset tai henkilöön sitoutuvat syyt olisivat jotakin painaneet, Kekkosen kausi olisi päättynyt jo Honka-liittoon 1962. Mutta suurvalta halusi valvoa etunsa mieluummin yhden luotettavan henkilön kuin koalition kautta. Kun henkilö sai kiittää enemmän naapurissa olevaa suurvaltaa kuin sisäisiä tukijoitaan, oli Suomea helppo ohjailla. Sen vuoksi Kekkosen piti saada jatkaa ja Honka-liitto leimattiin ulkopoliittisesti epäluotettavaksi, mitä se tuskin oli tai olisi edes uskaltanut olla” sanoo Ylikangas.
Nyt voidaan suuremmalla syyllä kuin Paasikiven kohdalla kysyä: Onko suurmies sellainen, joka teki vain välttämättömän, jonka myös joku toinen olisi tehnyt yhtä hyvin, kenties paremminkin, ja varsinkin, jos hän toimi vieraan vallan tuella, jolloin tekemisen motiiveissa oli tietysti muutakin kuin oman maan ja kansan paras?
Kyllä Kekkosessa oli paljonkin suurta ja jopa ihailtavaa, olen tuonut sitä esille myös Kekkos-tutkielmassani, mutta paljon hänessä oli myös häntä pienentävää. Uskon senkin, että Kekkonen uskoi tekevänsä niin kuin teki myös Suomen parhaaksi – eihän ole mahdotonta yhdistää oma ja maan etu – mutta aina hän ei ollut oikeassa. Vaikka liikkumatila oli vähäinen, joku toinen olisi tehnyt monia asioita toisin ja paremmin maan kannalta eikä olisi ainakaan vienyt meitä niin syvälle tuon hirmuvallan yhteyteen, sotkenut meitä sellaiseen suomettumisen suohon, josta saimme maksaa paitsi jälkeenjääneisyytenä maista, jotka nyt olemme saavuttaneet ja häpeänä kansainvälisen perheen jäsenenä ja myös kovina taloudellisina seuraamuksina tuon hirmuvallan romahtaessa.
En minä oikeasti ole läheskään niin yksisilmäinen Kekkosen tuomitsija, kuin saatan usein näyttää olevani. Minua vain joskus suunnattomasti ärsyttää se yksisilmäinen palvonta, jota osoitetaan tuolle kieltämättä älykkäälle ja monin tavoin etevälle, mutta myös varsin härskille ja hyvin raadolliselle miehelle. Se saa minut helposti ylireagoimaan tuollaista yksipuolisuutta – mielestäni tyhmyyttä, suoraan sanoen – vastaan. Ei Kekkonen mikään Jumala ollut, ei edes pyhimys; taitava poliitikko hän kyllä oli. Niin taitava, että osasi tehdä itsestään korvaamattoman. Monet uskoivat, että vain hän pystyy tekemään sen, mikä kenen tahansa muunkin olisi ollut pakko tehdä. Joku olisi vain saattanut tehdä sen kannaltamme paremmin, kuten edellä arvelin.
Olihan Kekkonen suuri mies aikanaan, suurin kaikista 1956-80, mutta paljolti siksi, että muut olivat niin pieniä, että antoivat tahtonsa Kekkosen taskuun. Kekkosen pitkä aika maamme johdossa tulee jäämään poikkeuksellisena historiaan, mutta sitähän selittävät paljolti asiat, jotka eivät tuota Kekkoselle yksinomaan kunniaa. Hyvin tiedätte, mitä tarkoitan.
Kyllä Kekkonen itsenäisen Suomen historiassa merkittävä mies on ja historiaamme siis jää, mutta nyt jo nähdään ja historiantutkimus tulee vahvistamaan, että hänen merkityksensä ei ollut yksinomaan, tuskin edes voittopuolisesti hyväksi maallemme. Uskoakseni hänellä ei ole edellytyksiä jäädä historiaamme ns. suurmiehenä.
Suurmiehiä?
25
1390
Vastaukset
- Anterox
Laitan tämän kommenttina tähän, vaikka se on lähes samanlaisena tuolla KD:n palstalla
Kekkonen teki virheitäkin, mutta oli aikanaan mies paikallaan.
Neuvostoliiton johtomiesten kanssa hän tuli hyvin toimeen, vaikka siinä vodkaa kuluikin. Oliko se Hrustsev jolle Kekkonen sanoi, että vaikka koko maailma muuttuisi sosialistiseksi, Suomi pysyy länsimaisena yhteiskuntana.
Suurlähettiläs Beljakov oli ainaamassa sitä, että Suomeen Kekkosen jälkeen valittaisiin sosialistinen presidentti SDP:n Leskisestä . Onneksi se silloin vasemmiston voiman kaudella saatiin Kekkosen johdolla estetyksi.
Osa suomalaisista oli silloin sen verran tyhmiä, että ihannoivat Neuvostoliittoa ja äänestivät äärivasemmistoa.
Onneksi toisaalta he olivat sen verran viisaita, että eivät äänestäneet silloista oikeistolaista Kokoomusta liian suureksi, joten maltillinen politiikka oli mahdollista.- K.K.Korhonen
Jos tuo on enintä, mitä historiasta tiedät ja viisainta, mitä olet siitä kuullut, niin suosittelisin lukemaan ensin avaukseni ja sen inspiroimana sitten paljon muuta. No - ei ehkä hyvä kehotus: sen jälkeen et enää kehtaisi tulla tänne esittelemään tuollaisia.
- oivahärkönen
Mannerheimia rasitaa se suuri arviointivirhe, minkä hän teki yhdessä Rydin ja Tannerin kanssa, että meidän piti lähteä Natsi-Saksan liittolaisena hakemaan hyökkäyksellä N-liittoon hyvitystä talvisodassa kärsimäämme vääryyteen. Vaikka valtaosa kansastamme oli innolla mukana hyökkäyksessä, poliittise johtajat kantavat kuitenkin vastuun.
Jatkosodan jälkeen jouduimme talvisotaakin pahempaan kurimukseen N-liiton etupiiriiin kuuluvana maana.
Vain Paasikiven ja Kekkosen erittäin taitavalla politiikalla selvisimme tilanteesta sinnikkäällä 50 vuotta kestäneellä työllä.
Olen juuri lukenut uudelleen Paasikiven ja Kekkosen päiväkirjat vuosilta 44...62. Kekkosen politiikan änkyräin vastustaja oli sodan juoksuhautoihin jäänyt Tanner. Hänestä oli paljon haittaa maan asioiden hoitamiselle, sillä hän huudatti itsensä demaripuolueen puheenjohtajaksi olemaan erikoisesti Leskisen, Pitsingin ja Linblomin juoksupoika.
Hänestä oli maan asioiden hoidolle paljon harmia. Kuvaavaa on, että Kekkosen päiväkirjassa noilta vuosilta -58... -62 Tanner tulee esiin 219 kertaa ja joka kerran maan kannalta negatiivisessa mielessä.
Kekkonen kuitenkin kesti tämän ja luonnollisesti piti sossut pois maan hallituksesta niin kauan kuin tuo porukka siellä valtaa piti. Kun sitten Paasio ja Sorsa tulivat puolueen johtoon, tuli erikoisesti Sorsasta suuri suomalainen poliittinen johtaja, joka pystyi hoitamaan kylmän sodan oloissa suhteet myös neukkuihin.- K.K.Korhonen
Etkö todellakaan tiedä historiasta muuta, kun tuon aina esität? Luepa avaukseni, niin jo sen perusteella voisit ottaa kantaa vähähän muuhunkin ja tärkeämpään kuin siihen Kekkoseen. Ei avaukseni lukeminen Sinusta vielä suurta historiantuntijaa tee, mutta jostakinhan on aloitettava.
Okei, vinoiluahan tuo on minulta, mutta ihan totta, Oiva: Olen lopen kyllästynyt noihin vanhoihin loruihisi, jotka vain kertovat siitä, että oikeasti et haluakaan tutkia, tietää ja pohtia asioita laajemmin ja syvemmin saadaksesi monipuolisempia tietoja ja laajempia näkemyksiä, jotka tekisivät mahdolliseksi mielenkiintoisen keskustelun kanssasi.
Eräistä muista yhteyksistä saamani käsityksen mukaan olen melko varma, että Sinulla olisi edellytyksiä parempaan kuin mitä haluat aina esittää. Ethän Sinä sentään kuulu siihen hörhö- ja tolvanaosastoon, joka täällä kepun nimissä suurinta ääntä pitää; et toki, olet vain joskus raivostuttava änkyrä.Vahinko, että asenteesi on tuollainen, eikä vahinko ole pienin itsellesi. - K.K.Korhonen
Avaukseni tarkoitus ei ollut enempää Tannerin nostaminen kuin Kekkosen painaminen - koko juttuni lukenut ja lukemaansa ajatellut sen kyllä näkee - mutta kun Sinä ilmeisesti ihan tosissasi pidät Kekkosta kaikkien aikojen suurimpana suomalaisena, niin ajattelepa häntä ja hänen merkitystään Väinö Tanneria vasten. Tannerista olen kertonut yhtä pitkän kirjoituksen kuin Sinä Ahtisaaresta, mutta tiivistän nyt näin (en usko Sinun ´historiaa tuntevana olevan tästä pahasti eri mieltä):
>> Vanhemmista presidenteistä suurta voidaan löytää ainakin Ståhlbergista, Svinhufvudista ja Kalliostakin, mutta en heistä ketään kuitenkaan nimeäisi suurmieheksi. Sen sijaan Väinö Tannerin nimeän empimättä sellaiseksi. Hänen henkilökohtaiset lahjakkuusominaisuutensa olivat poikkeuksellisen suuret. Ne nostivat äärimmäisen vaatimattomista lähtökohdista lähteneen miehen korkealle muuallakin kuin politiikassa. Mutta myös hänen 60-vuotisen poliittisen uransa vaikutus historiaamme on ajallaan ainutlaatuinen, ja se jatkuu yhä.
Kansalaissotamme oli julma, mutta se olisi ollut vielä paljon pahempi, jos Tanneria ei olisi ollut. Jokainen historiaan perehtynyt tietää tarkoitukseni ja ymmärtää asian näin olevan. Tuskin punaiset olisivat voittaneet sittenkään, mutta heidän voimansa olisi ollut paljon suurempi ja sota olisi kestänyt kauemmin ja sen seuraukset olisivat olleet paljon tuhoisammat ja se olisi jättänyt jälkeensä paljon suuremman katkeruuden puolin ja toisin.
Ilman Tanneria emme olisi olleet kaksikymmentä vuotta tuon sodan jälkeen siinä kunnossa, että olisimme pystyneet torjumaan maahan hyökänneen vihollisen ja säilyttämään itsenäisyytemme. Jos ja kun Mannerheimia kiitetään Suomen pelastamisesta, suuri osa kiitoksesta kuuluu myös Väinö Tannerille. Sitä paitsi Suomi on rakennettu lähes juuri sellaiseksi, millaiseksi Tanner esitti jo 1930-luvulla Suomen rakennettavan. Väinö Tanner on kiistatta suomalainen suurmies. - oivahärkönen
K.K.Korhonen kirjoitti:
Etkö todellakaan tiedä historiasta muuta, kun tuon aina esität? Luepa avaukseni, niin jo sen perusteella voisit ottaa kantaa vähähän muuhunkin ja tärkeämpään kuin siihen Kekkoseen. Ei avaukseni lukeminen Sinusta vielä suurta historiantuntijaa tee, mutta jostakinhan on aloitettava.
Okei, vinoiluahan tuo on minulta, mutta ihan totta, Oiva: Olen lopen kyllästynyt noihin vanhoihin loruihisi, jotka vain kertovat siitä, että oikeasti et haluakaan tutkia, tietää ja pohtia asioita laajemmin ja syvemmin saadaksesi monipuolisempia tietoja ja laajempia näkemyksiä, jotka tekisivät mahdolliseksi mielenkiintoisen keskustelun kanssasi.
Eräistä muista yhteyksistä saamani käsityksen mukaan olen melko varma, että Sinulla olisi edellytyksiä parempaan kuin mitä haluat aina esittää. Ethän Sinä sentään kuulu siihen hörhö- ja tolvanaosastoon, joka täällä kepun nimissä suurinta ääntä pitää; et toki, olet vain joskus raivostuttava änkyrä.Vahinko, että asenteesi on tuollainen, eikä vahinko ole pienin itsellesi.... lukea avauksiasia enkä muitakaan jotusteluitasi perusteellisesti. Niissä tosiasiassa aina jauhetaan sitä samaa:Kekkonen oli paska, Tanner, Ryti, Mannerheim ja Lipponen ovat pelastaneet maan.
Minä tunnen historian erittäin perusteellisesti, mutta olen siitä vain tehnyt erilaiset johtopäätökset kuin sinä. Eikä sinulla ole mitään oikeutta vähätellä minun mielipidettäni. ..todella puolueetonta tahoa kun käytät Kekkosen päiväkirjoja Tannerin arvioimiseen?
"Hänestä oli maan asioiden hoidolle paljon harmia. Kuvaavaa on, että Kekkosen päiväkirjassa noilta vuosilta -58... -62 Tanner tulee esiin 219 kertaa ja joka kerran maan kannalta negatiivisessa mielessä."
Pitäisin kohtalaisena ihmeenä jos Kekkonen EI kirjoittaisi Tannerista negatiivisessa hengessä. Miehethän olivat poliittisia vastustajia.
Eroa miehissä oli se, että toinen oli vakaumuksellinen patriootti suhteissa N-liittoon ja toinen opportunistinen poliitikko jonka valta yhdistettynä N-liiton antamaan selkänojaan aikaansai sisäpolitiikassamme tilanteen jossa "valttämättömyydestä tehtiin hyve".
Tämän tyyppisen politiikan paras edustaja oli kaiketi Korsimon ohella E.Uusitalo naurettavinen itsenäisyyspäivää koskevine muutosehdotuksineen.- oivahärkönen
aito-arska kirjoitti:
..todella puolueetonta tahoa kun käytät Kekkosen päiväkirjoja Tannerin arvioimiseen?
"Hänestä oli maan asioiden hoidolle paljon harmia. Kuvaavaa on, että Kekkosen päiväkirjassa noilta vuosilta -58... -62 Tanner tulee esiin 219 kertaa ja joka kerran maan kannalta negatiivisessa mielessä."
Pitäisin kohtalaisena ihmeenä jos Kekkonen EI kirjoittaisi Tannerista negatiivisessa hengessä. Miehethän olivat poliittisia vastustajia.
Eroa miehissä oli se, että toinen oli vakaumuksellinen patriootti suhteissa N-liittoon ja toinen opportunistinen poliitikko jonka valta yhdistettynä N-liiton antamaan selkänojaan aikaansai sisäpolitiikassamme tilanteen jossa "valttämättömyydestä tehtiin hyve".
Tämän tyyppisen politiikan paras edustaja oli kaiketi Korsimon ohella E.Uusitalo naurettavinen itsenäisyyspäivää koskevine muutosehdotuksineen.... monista lähteistä. Omassakin kirjahyllyssä on useita Tannerin itsensäkin tekemiä kirjoja.
Mutta sodanjälkeisestä Tannerin harhapolusta saa parhaan käsityksen Paasikiven ja Kekkosen päiväkirjoista.
Tanner jäi sodan juoksuhautoihin, eikä koskaan päässyt sieltä ylös. Hän aiheutti toiminnallaan isänmaalle suunnatonta vahinkoa. Aiheutti sen, että sos.dem.puolue ei ollut pitkään aikaan hallituskelpoinen, aiheutti puolueen ja ay- liikkeen hajaannuksen. Kun samanaikaisesti myös Kokoomuskin oli suhtautumisessa Kekkosen idänpolitiikkaan ja Kekkoseen vihamielisellä kannalla, jouduttiin maata pitkään hallitsemaan maalaisliittoon nojautuvien vähemmistöhallitusten tai virkamieshallitusten avulla.
Onneksemme Kekkonen piti pintansa ja luotsasi maan kylmän sodan yli voittajana. - Oivaa
K.K.Korhonen kirjoitti:
Etkö todellakaan tiedä historiasta muuta, kun tuon aina esität? Luepa avaukseni, niin jo sen perusteella voisit ottaa kantaa vähähän muuhunkin ja tärkeämpään kuin siihen Kekkoseen. Ei avaukseni lukeminen Sinusta vielä suurta historiantuntijaa tee, mutta jostakinhan on aloitettava.
Okei, vinoiluahan tuo on minulta, mutta ihan totta, Oiva: Olen lopen kyllästynyt noihin vanhoihin loruihisi, jotka vain kertovat siitä, että oikeasti et haluakaan tutkia, tietää ja pohtia asioita laajemmin ja syvemmin saadaksesi monipuolisempia tietoja ja laajempia näkemyksiä, jotka tekisivät mahdolliseksi mielenkiintoisen keskustelun kanssasi.
Eräistä muista yhteyksistä saamani käsityksen mukaan olen melko varma, että Sinulla olisi edellytyksiä parempaan kuin mitä haluat aina esittää. Ethän Sinä sentään kuulu siihen hörhö- ja tolvanaosastoon, joka täällä kepun nimissä suurinta ääntä pitää; et toki, olet vain joskus raivostuttava änkyrä.Vahinko, että asenteesi on tuollainen, eikä vahinko ole pienin itsellesi.näin. Hän on ainakin poliittisesti amoraalinen. Kun ei ole itsellä moraalia ei tunnista moraalittomuutta, moraalista rappiota ja sen seurauksia. Tietysti Oivan analyysit erityisesti Kekkosen vaikutuksesta Suomen taloudelliseen kehitykseen, ovat täysin pielessä, mutta raivostuttavinta on tämä amoraalisuus.
- Emeritus
"En ole pyrkinyt olemaan täällä mikään moraalinvartija, jos tiettyjä minimejä olen toivonut kaikilta niin käytös- kuin esitystapojen puolesta. Enkä ole kertonut kuseksivani Kekkosen haudalle, mutta kun Emeritus-hörhö vuoden väitti minun niin tekevän, niin hänen mielikseen tein siitä runon – siitä kertoi äsken Stadinkundi-35. Olen kertonut, että vaikka sinibarettina käyn YK-päivänä Hietaniemessä rauhanturvatehtävissä menehtyneiden haudoilla ja itsenäisyyspäivänä Marskin haudalla, niin siellä käydessäni minua ei mikään voisi kiinnostaa vähemmänkuin Kekkosen hauta."
------------------------------
Alunperin minä käytin tuota sanontaa symboolisessa merkityksessä, millä tahdoin kuvata sinun sairaalloisen vihamielisiä kirjoituksia edesmenneestä Suomen presidentista. Enkä edes itse ole tuota sanontaa keksinyt.
En minäkään usko, että todellisuudessa kehtaisit tarpeesi toimittaa Kekkosen haudalla, mutta sen kyllä uskon, mielesi kyllä tekisi. Sanoithan jossain kirjoituksessasi käyneesi "kastelemassa" Kekkosen hautakukat, kun oli hauta niin huonossa hoidossa.
ps. Tätä kirjoittaessani läntisellä taivaalla n. 30 kaulainen joutsenaura oli muuttomatkalla pohjoiseen, ja lasketui tuohon läheisellä lahdelle pariksi viikoksi lepäilemään. Näin ne tekevät joka kevät. Parhaimmillaan siinä on ollut jopa 200 lintua. Muutama pariskunta on jäänyt jo pesimäänkin. Viime kesänä yksi pariskunta sai 4 poikasta ja ne viihtyivät niin hyvin, että jäivät talveksikin. Oli mukava seurata niiden touhua läpi talven. Nyt on jo poikaset isoja ja ovat erautuneet vanhemmistaan. Taitaa vanhalla parilla olla soidin meneillään. - Tuki jo turpas hyypiö!
.
UKK, 1900 - 1986; hän eli siis 86 vuotta.
Mitä kaikkea hän eläessääm tekikään, niin eräillä päävikaisilla ei pitäisi olla aiheesta enää mitään sanottavaa, ei ainakaan tällä saitilla!
Koeta jo ymmärtää. UKK:n arvionti, kehut ja haukut kuuluvat historian kirjoitukseen ja preidentit -saitille, jos enää sinnekään. Aihe ei mitenkään kuulu Keskustan tämän päivän politiikkaa käsitelevälle saitille, sen sinäkin varmasti jo käsität!
Tuki siis jo lopultakin turpasi aiheesta tällä saitilla!- K.K.Korhonen
Agricola haudattiin jo 1557, Snellman, Lönnrot, Topelius, Arvidson ja Runeberg 1800-luvun loppupuolella, Mannerheim jo 1951, Paasikivi 1956, samoin Ryti, ja Tanner 1966. Silti he ovat suurmiehiä, joita kunnioitetaan ja muistetaan, he elävät historiassamme. Jos halutaan, että myös Kekkonen elää historiassamme hänestä tulee voida puhua. Hyvää tai pahaa, sen mukaisesti mitä kukin hänessä näkee. Minä näen molempia.
- Mene muualle kohkaamaan
K.K.Korhonen kirjoitti:
Agricola haudattiin jo 1557, Snellman, Lönnrot, Topelius, Arvidson ja Runeberg 1800-luvun loppupuolella, Mannerheim jo 1951, Paasikivi 1956, samoin Ryti, ja Tanner 1966. Silti he ovat suurmiehiä, joita kunnioitetaan ja muistetaan, he elävät historiassamme. Jos halutaan, että myös Kekkonen elää historiassamme hänestä tulee voida puhua. Hyvää tai pahaa, sen mukaisesti mitä kukin hänessä näkee. Minä näen molempia.
Luepa vielä kertaalleen tämän saitin otsikkoteksti. Sieltä se seisoo määritelmä siitä mitä tällä saitilla puuhataan. Kylle se yksinkertainen syys sinulle sitten selviää.
Mene sitten lähtöruutuun apteekin kautta, osta vaikka Hotaa, ota UKK:n haamu mukaasi äläkä enää milloinkaan palaa tänne purkamaan sairasta vihaasi UKK:ta kohtaan.
- yhdistää?
Kai suurmiehet voisi yhdistää, kun kerran on satuolennot kyseessä. Yhteensä Tannerheim. Etunimet myös. V. C. G. E. Tannerheim. No ei. Tulee vessa mieleen. Tuosta veeceestä. Jospa korvaisi ne kokonaan: miten olis K.K.Tannerheim. Kalskahtaa komealta. Kuulostaa mukavalta. Muka... muka... muki. Ei helkatti. Siitäkin tulee kusi mieleen.
- Kapiukolla
On taas ruikkinut pitkin saittia:)))
No aikansa kusta kutakin!!!! - antiteesi
Olet usein oikeassa, ja tapasi keh(p)itellä asioita on runsaan ja nautittavan ryöpsähtelevä, mutta tarkka.
Ihmisellä voi kuitenkin(luojan kiitos)olla sokea pisteensä, tabuajattelua korostava arvosidonnainen historian tulkintansa. Niiden ääreen ei skeptikkoja päästetä. Uskontojen (ja nimenomaan oman uskonnon) suosiminen johtaa minimiloogisen ajattelun mukaan uskontojen Idols-kilpailuun, jonka Eurooppa (luojan kiitos) häviää, koska suomalainen tiedemies, antropologi Westermarc jo ammoin todisti: "uskonnot ovat kulttuurisidonnaisia".
Mannerheimkin on heikompi ja raadollisempi johtaja kuin annat tulla julki, et voi olla tietämätön siitäkään julkisesta salaisuudesta, ettei Mannerheim kunnioittanut laillista esivaltaa -20, -30-luvuilla ja että hänen siirtymisensä Suomeen johtui "punaisen kädenpuristuksen" uhasta.- K.K.Korhonen
Ei minulla mielestäni ole tabuajattelua, ei ainakaan läheskään sellaista kuin noilla Kekkosen palvojilla. Annan toki arvon sille, jolle se mielestäni kuuluu, ja siis myös Mannerheimille, mutta puhunhan jo tuossa avaukseni alkupuolella näin:
>> Mutta asiaan: Mitä tarkoitetaan käsitteellä ”suurmies”? Onko heitä tai onko ollutkaan? Pitääkö ”suurmiehen” olla nimenomaan valtiomies? Eikö muussa tehtävässä ihmisen merkitys maalleen, kansalleen ja jopa maailmalle voi olla yhtä suuri tai suurempikin? Ja eikö joukkojen merkitys lopulta ole aina suurempi kuin suurenkaan yksittäisen ihmisen? Niin tai näin, mutta jos historianselitystä ruvetaan rakentamaan ns. suurmiesopin mukaan, pitää meidänkin historiassamme katsoa ainakin paljon kauemmaksi kuin noiden kahden mainitun aikaan.>Mannerheimia jos ketä voidaan pitää suomalaisena suurmiehenä. Vaikka hän teki suurimman osan elämäntyöstään, 50-vuotiaaksi asti, silloisen emämaan Venäjän palveluksessa, ehti hän vielä kolme kertaa pelastaa Suomen, kuten hieman yliampuva sanonta kuuluu – ei Mannerheim sitä yksin tehnyt. Mutta kuitenkin hän oli kiistatta suurmies, ja suomalaisten enemmistön mielestä hän oli hiljattain kaikkien aikojen suurin suomalainen.> Mannerheimkin on heikompi ja raadollisempi johtaja kuin annat tulla julki, et voi olla tietämätön siitäkään julkisesta salaisuudesta, ettei Mannerheim kunnioittanut laillista esivaltaa -20, -30-luvuilla ja että hänen siirtymisensä Suomeen johtui "punaisen kädenpuristuksen" uhasta. - Mielipidepankki
K.K.Korhonen kirjoitti:
Ei minulla mielestäni ole tabuajattelua, ei ainakaan läheskään sellaista kuin noilla Kekkosen palvojilla. Annan toki arvon sille, jolle se mielestäni kuuluu, ja siis myös Mannerheimille, mutta puhunhan jo tuossa avaukseni alkupuolella näin:
>> Mutta asiaan: Mitä tarkoitetaan käsitteellä ”suurmies”? Onko heitä tai onko ollutkaan? Pitääkö ”suurmiehen” olla nimenomaan valtiomies? Eikö muussa tehtävässä ihmisen merkitys maalleen, kansalleen ja jopa maailmalle voi olla yhtä suuri tai suurempikin? Ja eikö joukkojen merkitys lopulta ole aina suurempi kuin suurenkaan yksittäisen ihmisen? Niin tai näin, mutta jos historianselitystä ruvetaan rakentamaan ns. suurmiesopin mukaan, pitää meidänkin historiassamme katsoa ainakin paljon kauemmaksi kuin noiden kahden mainitun aikaan.>Mannerheimia jos ketä voidaan pitää suomalaisena suurmiehenä. Vaikka hän teki suurimman osan elämäntyöstään, 50-vuotiaaksi asti, silloisen emämaan Venäjän palveluksessa, ehti hän vielä kolme kertaa pelastaa Suomen, kuten hieman yliampuva sanonta kuuluu – ei Mannerheim sitä yksin tehnyt. Mutta kuitenkin hän oli kiistatta suurmies, ja suomalaisten enemmistön mielestä hän oli hiljattain kaikkien aikojen suurin suomalainen.> Mannerheimkin on heikompi ja raadollisempi johtaja kuin annat tulla julki, et voi olla tietämätön siitäkään julkisesta salaisuudesta, ettei Mannerheim kunnioittanut laillista esivaltaa -20, -30-luvuilla ja että hänen siirtymisensä Suomeen johtui "punaisen kädenpuristuksen" uhasta.Suurmiehisyyden alleviivaminen on tarpeetonta, vasinkin kun on kyse kiistellyistä poliitikoista tai vaikuttajista. Tuskin kukaan punaisten puolella ollut tai heidän läheisensä piti Mannerhimia minään suurmiehenä vuonna 1918. Hänhän oli päälahtarin maineessa ja roolissa.
Suurmies on romantisoitu käsitys, josta tulee pakostakin mieleen NL:n Lenin- ja Stalin patsaat ja muu sankarimyytti. Lenin ja Stalin olivat idealistisia romanttisia hahmoja. Meidän sankarimme edustavat puolestaan selvästi kansallisromanttista suuntausta Runebergmäiseen tapaan.
Suomen itsenäisyyden historiassa Mannerheimilla ja Kekkosella on epäilemättä ollut suuri merkitys. Tuon vaikuttamisen sisältöä ja seurauksia voidaan sitten arvottaa eri perustein. - K.K.Korhonen
Mielipidepankki kirjoitti:
Suurmiehisyyden alleviivaminen on tarpeetonta, vasinkin kun on kyse kiistellyistä poliitikoista tai vaikuttajista. Tuskin kukaan punaisten puolella ollut tai heidän läheisensä piti Mannerhimia minään suurmiehenä vuonna 1918. Hänhän oli päälahtarin maineessa ja roolissa.
Suurmies on romantisoitu käsitys, josta tulee pakostakin mieleen NL:n Lenin- ja Stalin patsaat ja muu sankarimyytti. Lenin ja Stalin olivat idealistisia romanttisia hahmoja. Meidän sankarimme edustavat puolestaan selvästi kansallisromanttista suuntausta Runebergmäiseen tapaan.
Suomen itsenäisyyden historiassa Mannerheimilla ja Kekkosella on epäilemättä ollut suuri merkitys. Tuon vaikuttamisen sisältöä ja seurauksia voidaan sitten arvottaa eri perustein.Kiitos vastauksestasi! On tullut sillä aikana, kun kirjoittelin tuota toivomustani, jossa asiallisia kannanottoja pyysin. Mielipiteesi on sellainen, ja melko varauksettomasti siihen yhdyn. Arvostan toki suuresti eräitä poliitikko-valtiomiehiäkin, mutta enemmän kansaa ja sen merkitystä, ja suuren arvon ansaitsevat myös hengen voimansa muilla alueilla osoittaneet tiedemiehet, taiteilijat ja muut.
- OivaSonninen
K.K.Korhonen kirjoitti:
Ei minulla mielestäni ole tabuajattelua, ei ainakaan läheskään sellaista kuin noilla Kekkosen palvojilla. Annan toki arvon sille, jolle se mielestäni kuuluu, ja siis myös Mannerheimille, mutta puhunhan jo tuossa avaukseni alkupuolella näin:
>> Mutta asiaan: Mitä tarkoitetaan käsitteellä ”suurmies”? Onko heitä tai onko ollutkaan? Pitääkö ”suurmiehen” olla nimenomaan valtiomies? Eikö muussa tehtävässä ihmisen merkitys maalleen, kansalleen ja jopa maailmalle voi olla yhtä suuri tai suurempikin? Ja eikö joukkojen merkitys lopulta ole aina suurempi kuin suurenkaan yksittäisen ihmisen? Niin tai näin, mutta jos historianselitystä ruvetaan rakentamaan ns. suurmiesopin mukaan, pitää meidänkin historiassamme katsoa ainakin paljon kauemmaksi kuin noiden kahden mainitun aikaan.>Mannerheimia jos ketä voidaan pitää suomalaisena suurmiehenä. Vaikka hän teki suurimman osan elämäntyöstään, 50-vuotiaaksi asti, silloisen emämaan Venäjän palveluksessa, ehti hän vielä kolme kertaa pelastaa Suomen, kuten hieman yliampuva sanonta kuuluu – ei Mannerheim sitä yksin tehnyt. Mutta kuitenkin hän oli kiistatta suurmies, ja suomalaisten enemmistön mielestä hän oli hiljattain kaikkien aikojen suurin suomalainen.> Mannerheimkin on heikompi ja raadollisempi johtaja kuin annat tulla julki, et voi olla tietämätön siitäkään julkisesta salaisuudesta, ettei Mannerheim kunnioittanut laillista esivaltaa -20, -30-luvuilla ja että hänen siirtymisensä Suomeen johtui "punaisen kädenpuristuksen" uhasta.Puhutko siitä Arvidsonnista, joka sanoi, että "kokoomuslaisia emme ole, kepulaisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis demareita"? Suurmiehen puhetta, kieltämäti.
- K.K.Korhonen
OivaSonninen kirjoitti:
Puhutko siitä Arvidsonnista, joka sanoi, että "kokoomuslaisia emme ole, kepulaisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis demareita"? Suurmiehen puhetta, kieltämäti.
Sepä juuri, tai hän. Hän taisi sanoa tuon ajatuksen hieman toisilla sanoilla, mutta eiköhän se sisällöllisesti samaa tarkoittanut.
- antiteesi
K.K.Korhonen kirjoitti:
Ei minulla mielestäni ole tabuajattelua, ei ainakaan läheskään sellaista kuin noilla Kekkosen palvojilla. Annan toki arvon sille, jolle se mielestäni kuuluu, ja siis myös Mannerheimille, mutta puhunhan jo tuossa avaukseni alkupuolella näin:
>> Mutta asiaan: Mitä tarkoitetaan käsitteellä ”suurmies”? Onko heitä tai onko ollutkaan? Pitääkö ”suurmiehen” olla nimenomaan valtiomies? Eikö muussa tehtävässä ihmisen merkitys maalleen, kansalleen ja jopa maailmalle voi olla yhtä suuri tai suurempikin? Ja eikö joukkojen merkitys lopulta ole aina suurempi kuin suurenkaan yksittäisen ihmisen? Niin tai näin, mutta jos historianselitystä ruvetaan rakentamaan ns. suurmiesopin mukaan, pitää meidänkin historiassamme katsoa ainakin paljon kauemmaksi kuin noiden kahden mainitun aikaan.>Mannerheimia jos ketä voidaan pitää suomalaisena suurmiehenä. Vaikka hän teki suurimman osan elämäntyöstään, 50-vuotiaaksi asti, silloisen emämaan Venäjän palveluksessa, ehti hän vielä kolme kertaa pelastaa Suomen, kuten hieman yliampuva sanonta kuuluu – ei Mannerheim sitä yksin tehnyt. Mutta kuitenkin hän oli kiistatta suurmies, ja suomalaisten enemmistön mielestä hän oli hiljattain kaikkien aikojen suurin suomalainen.> Mannerheimkin on heikompi ja raadollisempi johtaja kuin annat tulla julki, et voi olla tietämätön siitäkään julkisesta salaisuudesta, ettei Mannerheim kunnioittanut laillista esivaltaa -20, -30-luvuilla ja että hänen siirtymisensä Suomeen johtui "punaisen kädenpuristuksen" uhasta.Tarkoitukseni ei ole mollata ja alentaa Marskia jostain poliittisesta syystä, esim. v.1918-tapahtumista. Sen sijaan minulle on muodostunut kuva hänestä melko kevyenä sotilaallisena johtajana, poliittisesti horjuvana aristokratian ihannoijana, joka asetti oman hyvinvointinsa massojen edun edelle. Sotien jälkeenkin Marski vietti paljon aikaa ulkomailla pelätessään Neuvostoliiton toimia.
Sanalla sanoen: Marski ei mielestäni ollut patriootti, vaan oman edun huomioiva oligarkian kannattaja. Hänellä vain sattumalta oli suhteita Suomeen. - oivahärkönen
antiteesi kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ole mollata ja alentaa Marskia jostain poliittisesta syystä, esim. v.1918-tapahtumista. Sen sijaan minulle on muodostunut kuva hänestä melko kevyenä sotilaallisena johtajana, poliittisesti horjuvana aristokratian ihannoijana, joka asetti oman hyvinvointinsa massojen edun edelle. Sotien jälkeenkin Marski vietti paljon aikaa ulkomailla pelätessään Neuvostoliiton toimia.
Sanalla sanoen: Marski ei mielestäni ollut patriootti, vaan oman edun huomioiva oligarkian kannattaja. Hänellä vain sattumalta oli suhteita Suomeen.... yhdessä Rydin ja Tannerin kanssa ne johtajat, jotka tekivät sen hirvittävän poliittisen virheen, että hyökkäsimme Natsi-Saksan liittolaisena N-liittoon -41. Tarkoituksenahan oli hyvittää talvisodassa kärsimämme vääryys. Mutta seurauksena oli vielä pahempi kurimus. Vaikka suurin osa kansasta oli inolla hyökkäyksessä mukana, niin poliittiset johtajat kantavat kuitenkin vastuun.
- K.K.Korhonen
Avaukseni käsitteli laajaa kysymystä, eli onko suurmiehiä olemassakaan, ja jos on, niin ketkä heitä olisivat. Toin Mikael Agricolasta alkaen eräitä henkilöitä, jotka mielestäni täyttävät "suurmiehen" kriteerit, mutta myöhemmän ajan tarkasteluni rajasin valtiomies/poliitikkoihin. Vastauksessani Antiteesille olen nostanut esille eräitä muitakin.
Jokseenkin asiallisia, historian tuntemusta osoittavia kannanottoja ovat esittäneet vain Antiteesi, aito-Arska ja Oiva Härkönen. Oiva kyllä tapansa mukaan vain Kekkosen esiin nostaen ja hänet Tanneria vastaan asettaen. Siksi laitoin Oivalle vastakysymyksen Tanner vai Kekkonen, mutta asia meni ilmeiseksi taas liian vaikeaksi Oivalle, kun ei näy vastanneen.
Toivon todella Oivan vastaavan ja esittävän näkemykselleen muitakin perusteita kui Kekkosen päiväkirjojen toteamia, jotta päästäisiin keskustelemaan asiallisesti ja saataisiin arvot kohdalleen. Tähän pääsemiseksi olen ihan nöyrällä mielellä valmis joustamaan joistakin esittämistäni näkemyksistä, mutta vastoin varmoina pitämiäni tietojani en toki voi puhua.
Olisin luullut, että avaukseni olisi herättänyt enemmän mielipiteitä ja keskustelua muustakin kuin vain Kekkosesta ja Tannerista - nythän oikeastaan vain Antiteesi on jättänyt nuo sankarit kokonaan sivuun. Minusta koko suurmiesteema on hieman tekemällä tehty, eikä siitä ole ainakaan historian selittäjäksi siinä määrin kuin tapahtuu.
Tanner oli merkittävä, mutta työväen joukkovoima on ollut vielä merkittävämpi. Paasikivi ja Kekkonenkin olivat merkittäviä, mutta paljon niitä merkittävämpi oli vieras valta, joka pakotti heidät "linjalleen". Heitä merkittävämpi oli myös Suomen kansa, joka mielipiteineen ja tekoineen sittenkin varmisti demokratiamme säilymisen.
Niin, toivoisin asiallisia mielipiteitä niiltä, joilla on edellytyksiä niiden antamiseen. Niitä ei yleensä ole niillä, jotka hanakimmin tyhjiä heittojaan laukovat.
Mahdollisiin vastineisiin tuskin ehdin tänään vastailla, kun alkaa olla jo kiire päivän ohjelmoituihin tekemisiin, joihin kuuluu mm. tuo historian viimeinen aseveli-ilta Finlandia-talossa klo 19.00 - 21.00. Mutta huomenna vastailen, mikäli mahdollista.
Vaikka toivon muilta asiallisuutta, itse hieman irvailen loppukevennykseksi. Minua eräät vakiohörhöt täällä pyrkivät mitätöimään "korkealla" iälläni, vanhuksena. Huomautan, että Kekkonen oli tämän ikäisenä vasta hieman yli puolivälissä presidenttinä, Mannerheimilla oli vielä vuosia, ennenkuin hän joutui johtamaan talvisotaa ja sen jälkeen johti vielä toisen sotamme, ja Paasikivi pääsi presidentiksi vasta 6-7 vuotta vanhempana kuin minä nyt, ja ehti sentään toimia presidenttinä runsaat 10 vuotta. Ei sitä tiedä, mihin vielä K.K.K. ehtii! - kkkorhonen tietää kaiken
aina ja ikuisesti. Kenties tälle palstalle tulisikin antaa porttikielto kaikille muille, kuin kookoolle. Eihän nimittäin kukaan muu ole koskaan pystynyt yltämään lähellekkään kookoon moraalisesta tasoa eikä argumentoimaan yhtä paljon itse keksityillä tai jonkin mitättömän demariluuserin keksimillä historiallisilla totuuksilla.
Ehkä muita käyttäjiä ei pitäisi päästää lainkaan lukemaankaan kookoon historiallisia totuuksia, niin voisi kkk paremmin keskittyä laatimaan uusia kekkos-kirjoituksia ja vastailla näihin itse. Muiden on nimittäin täysin turha kookoon kirjoituksiin vastailla ja esittää niiden pohjalta kysymyksiä. Järjellistä vastausta noihin kysymyksiin ei nimittäin ole koskaan tullut.
Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tyttäreni kuoli lihavuusleikkaukseen.
Miettikää kuiten 2 kertaa, ennenkuin menette lihavuusleikkaukseen.2585443- 1252343
Suomessa on valittava 2 lucia neitoa...
Maahanmuuttajille oma lucia neito ja Suomalaisille oma SUOMALAINEN Lucia neito....sama juttu on tehtävä miss Suomi kisoi2512073Viiimeinen viesti
Sinulle neiti ristiriita vai mikä nimesi sitten ikinä onkaan. Mulle alkaa riittää tää sekoilu. Oot leikkiny mun tunteill641854- 1801690
Analyysiä: Kiuru-keissi oli ja meni - demarit hävisi tässäkin
Tapauksen tultua julki alkoi demarit ja muu vasemmisto selittään, että tämä oli poliittista väkivaltaa, siis ennen kuin1891562- 551443
- 641375
Olet tärkeä
mutta tunnen jotain enemmän ja syvempää. Jos voisinkin kertoa sinulle... Olen lähinnä epätoivoinen ja surullinen.751321- 1191191