Syyskuu alkoi sateineen.

Syksy on ihana, kun ei pumppu hellettä kestä. Nyt on mitä parhaimmat säät ja
kesän vihreys vielä, ainakin eteläisessä Suomessa. Ruska-aikakin on kiva.
Hyvä myös, että yöt ovat pimentyneet, saa paremmin unen päästä kiinni.

Koronarokote saisi tulla mieluummin pian. Vähän ahistaa tämä varuillaanolo.
Luin äskettäin syistä, miksi se on niin vaarallinen tauti, se esim. iskee
verisuonistoon, vaikuttaa veren hyytymiseen, se on aiheuttanut
veritulppakuolemia. Nyt on taudista enemmän tiedossa, potilas saa sen varalta lääkitystä, mutta elinikäisiä vaurioita ja haittoja voi jäädä. Monilla menee toipumiseen kuukausia. Se siitä ikävästä asiasta.

Eiköhän yritetä torjua ahdistus ja iloitaan syksyn kauneudesta
ja raikkaista säistä !

Meinasin kysyä, oletko aloittanut mitään uutta juttua syksyllä,
mutta mitäpä tässä rajoittuneisuudessa aloittaisi.
No, ehkä pientä painonpudotusta....
ja enemmän kävelylenkkejä....ennenkuin talvi tulee ja liukkaat kelit.

Elämä kuolee n. seitsemäksi kuukaudeksi.

Elämä jatkuu, jos se minusta on kiinni. Rakastan syksyä ja pimeyttä. On lepoa, ei tarvitse yrittää mitään, mikä ei kiinnosta.
Voi pukeutua lämpimästi ja kotona polttaa kynttilöitä. Laittaa kodin syksyiseen asuun.

Siksi kai minäkin valvon pitkään ja nukun aamulla sen kun nukuttaa. Rakastan tätä vuodenaikaa. Sydänkin voi paremmin. Nuorena oli ihan toiset aatteet.