aiemmin palstalla on ollut puhetta maanviljelijöiden parisuhteesta. haluaisin nyt herättää keskustelun uudelleen henkiin. onko täällä ns. nuoria emäntiä, joita vaivaa kova stressi joka heijastuu myös parisuhteeseen? meillä muutama vuosi sukupolvenvaihdoksesta, velkaa paljon, rakentamista, vauvaa ei kuulu eikä näy ja yhtäaikaa naapurit ja sukulaiset kärttää.... Hermot menee, huutaa toiselle, seksi ei maistu ja taas on noidankehä valmis. Kertokaa!
parisuhde
ja jaksaminen
91626
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei oo helppoa näissä hommissa ei. Työtä on aina paljon ja varsinkin silloin kun tulee paljon ylimääräistä hommaa jonkin vastoinkäymisen kautta, koneet hajoaa tai elukat sairastuu, tai itse tai lapset sairastaa ja silti olis töiden sujuttava. Tiedän mistä puhut, varsinkin kun sanot ettei ole aina seksihaluja. Törmäyskurssilla ollaan ja pahasti kun mies haluaa vimmatusti mutta meidän tapauksessa nainen eli minä en. Se onkin meillä ainoa asia mistä riidellään. Mutta periksi ei olla annettu ja yhdessä on taivallettu vuodesta 1979. En ole enää kovin nuori emäntä mutta tuoreessa muistissa kyllä, eikä ne ongelmat minnekään ole vieläkäään hävinneet, rakentamista ja remontoimista riittää tilalla aina! Onneksi pääsin rasittavista appivanhemmistani eroon, heidän kanssaan saaman katon alla asuminen oli tehdä elämästäni helvetin, he kun eivät arvostaneet minua eikä lapsiani( kun olivat vain tyttöjä!!), eivät edes onnitelleen heidän syntymästään. Toivottavasti sulla on joku ihminen jolle voit kertoa kaikki huoles luotettavasti, jo sekin auttaa kun saa päästää sen kaiken ulos jollekin. Mulla se oli vaikeaa kun puhelinkin oli vanhuksien makkarissa ja heistä aina vähintään toinen oli paikalla! Kirjoitin kirjeitä koulukaverilleni ja purkasin siten tuntojani ja myös muutamalle tuttavalleni. Äläkä ota paineita siitä vauvan tulosta, se tulee kyllä kun ensin pääset huutamaan ulos tuskasi jollekin ja saat uskoa elämään ja elämän ihanuuteen kaikesta työmäärästä huolimatta. Yrittäkää nauttia toisistanne, unohtakaa sukulaiset ja naapurit! Tiedän että helpompi sanoa kuin toteuttaa.
Moi !
Muistakaa että olette itse tienne valinneet.
Olemme koulutettu pariskunta ja hyvissä ammateissa, aikaa jää myös parisuhteen hoitoon.
Molemmat kotoisin maataloista, mutta aikanamme teimme valinnat että ei maataloutta vaan kunnon koulutus ja ammatti. Valintamme on ollut todella oikea nyt jälkeenpäin ajateltuna. Aikaa on matkuseteluun, omakotitalo kaupungissa, kesämökki, metsää harastetaloudeksi, elämä ei voi olla paremmin ja avioliitto kukoistaa 10 vuoden jälkeen.
mikä on kunnon koulutus? olen käynyt lukion, opistoasteen koulutuksen (ei maatalous) ja lisäksi ammattikorkeakoulun. ilmeisesti pitää olla akateemisesti koulutettu että osaa hoitaa parisuhdetta. ;) uskon kyllä että yhteiset vastoinkäymiset loppupeleissä vahvistaa, mutta välillä tuntuu että ei vaan jaksa. pidän kyllä työstäni ja asuinpaikastani, en usko että kaupunki toisi minulle onnea. mieskin on ihana eikä varmasti vaihtamalla parane! mulla on varmasti päässä vikaa...
Kuvaamasi ongelmat eivät ole pelkästään maanviljelijöiden parisuhteessa. Yksi ajatus ongelmien ratkaisuun olisi se, että parisuhdetta alkaisi ajattelemaan lääkkeenä. Se olisi asia, josta haetaan apua stressiin. Sen sijaan, että parisuhdetta pidettäisiin yhtenä työnä muiden joukossa, se olisikin tapa rentoutua.
Ihan konkreettinen ehdotus:
Menkää ennen nukkumisaikaa punkkaan makoilemaan. Nauttikaa toistenne seurasta tai lukekaa vaikka sarjakuvia. Päättäkää, että seuraava tunti on aikaa, jolloin ei saa ajatella työasioita. Stressaavista asioista pakeneminen silloin tällöin on ihan sallittua ja jopa hyödyllistä. Älkää menkö makoilemaan seksin takia. Menkää vain rentoutumaan ja antakaa toisillenne vaikka selkä- ja hartiahierontaa. Jos toiminta johtaa seksiin, niin sitten johtaa, mutta yrittäkää olla yhdessä ilman ajatusta seksistä.
Opetelkaa puhumaan keskenänne. Kun jokin huoli painaa kovasti, jaa se puolison kanssa. Tietysti olisi hyvä, että kummallakin olisi omiakin huolia. Tällöin puoliso voi toimia ulkopuolisena kuuntelijana.
Toimikaa perheenä, eli yksikkönä. Jos sukulaiset valittavat tai käyvät hermoille, torjukaa heidät yhdessä. Useinhan on ongelmana se, että esimerkiksi jomman kumman vanhemmat tekevät jotain väärin. Tällöin lapsen täytyy tajuta pitää puolisonsa puolia.
En ole maalta, mutta arvostan teidän valintaanne ja kyllä niitä huonoja hetkiä on kaupunkilaisillakin. Mutta jos sitä kahdenkeskistä aikaa saisitte joskus ihan pikkasen itsellenne lähtemällä vaikka johonkin hornan tuuttiin, niin se voisi valaista taas tilannetta. Tsemppiä kylla se valo jossain siellä kajastaa.
Maalaispoika kertoo jutun, joka lie tosi.
Olkaa te maaseudun ihmiset onnellisia, kun teillä on sukupolvenvaihdokset tehty ja onnellinen elämä ! ettei teidän tarvitse kaupunkilaisten kotkotuksiin ryhtyä, sukupuolenvaihdos leikkaus ! Raukoilla kaupunkilaisilla kun ei ole mitään isien perintöä.
Itsekin olen ollut vastaavassa tilanteessa. Jatkuvaa rakentamista, velkaa, karjatilalla 7 pv/vko työssä kiinni... Lisäksi meilläkin anoppiongelmaa. Eipä seksi kiinnostanut ja sepä tekee töistäkin riitelyn helpoksi. Ja se, että aina ollaan pärstättäin tekee hallaa parisuhteelle, ollaan enempi työpari kuin aviopari.
Mutta niin se vaan on, että välillä elämässä on rankkaa ja aina ei parisuhde kukoista, mutta ei sen tarvitse kaikkea kaataa. Sitkeyttä. Itse olen tullut tulokseen, että etenkin miehelle parisuhteen toimivuus = seksin toimivuus, naisen aivot ovat vaikeammat.
Vapaa-aikaa kahden kesken tarvitaan, irti töistä ja yhdessä lomalle. Toisaalta omaa elämää irrallaan toisesta täytyy olla; miten voi olla ikävä toisen syliin jos ei ikinä ole erossa. Jotain muutakin pitää harrastaa kuin maatalousyritämistä. Puhetta muustakin kuin työstä, milloin viimeksi nauroitte yhdessä? Jos lapsen saanti on ongelma, hakeutukaa tutkimuksiin ja hoitoon ajoissa, ei vasta sitten kun tila on "valmis". Edellyttäen, että olette vuoden oikeasti yrittäneet (sisältää seksiä :) ) Tilalla nuo suvunjatkamispaineet voivat olla ihan hirveät, kun esi-isät tuijottelee salin seinältä vaatien tilan jatkoa.
Meillä menee nyt oikein mainiosti, vaikka joskus 10 v sitten meni parikin kuukautta ilman seksiä kun oli elämä niin syvältä ja väsytti aina. Uskoa ja yrittämistä yhteiseloon teillekin. Kyllä se siitä.
Mitä keinoja teillä muilla on tuohon väsymykseen ?
Minä syön monivitamiineja paitsi kesällä. Liikunta auttaa, ei se tarvi olla sen kummempaa kuin sauvakävelyä. Maatalon työt ovat raskaita, mutta ei ne ole kuntoliikunnan veroisia. Siellä lenkillä voi sitten laittaa tärkeysjärjestykseen niitä asioitakin.
Tärkeää on myös saada asiat kunnolla järjestykseen, ettei ne tekemättömät työt paina mieltä, se se vasta raskasta onkin.
Talouden kanssa kannattaisi päästä jonkinlaiseen turvalliseen olotilaan, suuria taloudellisia unelmia ei jaksa kantaa harteilla kauaa.
Miten teillä muilla ?
Minä olen yksi näistä ns. nuorista emännistä. Maatila ollut nyt meillä muutaman vuoden ja stressiä riittää niin koneista, investoinneista kuin veloistakin. Ja se suvunjatkaminen... Naapurit ja suku odottaa ja odottaa, mutta miten sitä sukua jatketaan jos työt imee kaikki voimat ettei makuukammarin puolella voi kuvitellakkaan muuta kuin nukkumista??
Tiedän mistä puhut, mutta ratkaisua en osaa asiaan kertoa...