Mitä olette mieltä. Olemme ottamassa koiraa (luovutus neljän viikon päästä)ja jäljellä on pentueen viimeinen narttukoira, joka on pienikokoinen muihin verrattuna. Emme pääse katsomaan pentua. Onko pienikokoisin pentu jotenkin "rääpäle". Onko se jäänyt huonommalle ruualle ja onko se pelokas. Tai kenties sairas. Vai onko koko aivan yhdentekevä. Kasvattaja ei ole kovin kokenut. Pennun vanhemmat ovat kyllä terveitä.
Ihmetytti muutenkin kun kasvattaja ei kysynyt mitään. Ei edes miten asutaan, onko lapsia tai onko ensimmäinen koira. Ei kuitenkaan mistään keltaisesta pörssistä bongattu ilmoitus vaan ihan rotujärjestön nettisivuilta....
Ihmetytti muutenkin kun kasvattaja ei kysynyt mitään. Ei edes miten asutaan, onko lapsia tai onko ensimmäinen koira. Ei kuitenkaan mistään keltaisesta pörssistä bongattu ilmoitus vaan ihan rotujärjestön nettisivuilta....
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lähinnä kasvattajan välinpitämättömyyden takia. Pennun pienuus ei välttämättä kerro mitään, mutta kasvattajan pitäisi kertoa, mikä on pennun asema laumassa, onko se kovinkin arka/alistuva. Kannattaisi käydä katsomassa ennenkuin päätätte kuitenkaan mitään, voihan olla että kasvattaja ei osaa puhelimessa kertoa asioita?
Se, että jäljellä on pienimmäisin, ei tarkoita että se olisi vähäisin. Olitteko ajatelleet ostaa pennun näkemättä sitä ja kasvatusolosuhteita? Kuinka se tulee teille? Täytyyhän se hakea kotiin???? Koiranpentueisiin tuppaa syntymään monenluonteisia ja -kokoisia pentuja. Jos näyttelytoiminta ei ole tärkeää, sellaisen hännähuipun voi saada edullisesti. Luonteeltaan se voi olla ihan ok. Aremmastakin pennusta saa hyvällä kasvatuksella kivan ja rohkean kotikoiran. Joskus pienimmäisestä voi tulla ihan näyttelytähtikin, tiedän kokemuksesta.
Se mihin kiinnittäisin huomion, oli kasvattajan asenne. Kyllä hänen pitäisi osata kertoa pennusta jotain, sen ruokahalusta, luonteesta ja käyttäytymisestä ym.
Luovuttaako kasvattaja pennut el. lääk. tarkastamina? Jos aiot ostaa, vaadi se.
Näkemättä koiraa ja sen kasvatusolosuhteita en kyllä ostaisi yhtään eläintä mistään.
...en ajatellut ostaa näkemättä, mutta kun on niin kaukana, että ei ole oikein mahdollista erikseen käydä katsomassa. Totta kai kävisin hakemassa itse pennun, mutta jos sitten päättäisin olla ottamatta sen, menettäisin varausmaksun verran. Joka tapauksessa, ilmoitin etten ota kyseistä pentua. Varmasti arastakin voisi joku saada ihan hyvän koiran, mutta en uskalla ottaa riskejä, kun on ensimmäinen koira vasta hankinnassa...
Hmm... Miten voi olla "mahdotonta" käydä katsomassa tulevaa pentua näin etukäteen? Onko oikea ongelma ajan/rahan puute vai viitsiminen? Onko kovinkin yleistä, että kasvattajalle vain soitetaan ja sitten puhelimitse varataan pentu ja maksetaan varausmaksu(?). On menny kummaksi tämä koirabisnes!
Eikö ihmiset enää käy rauhassa tutustumassa emään, mahdollisuuksien mukaan myös isään? Ja pentuihin sekä kasvattajaan pikkupentuvaiheessa? Itse en varmaan uskaltaisi pentua osittain maksaa, jos ainoa mitä kasvattajasta varmuudella tietäisin, on tilinumero ja puhelinnumero.
Ongelmana olisi ollut pitkä matka. Mutta päätimme kuitenkin lykätä pennun ottamista siihen asti, kunnes sopiva pentue löytyy tästä läheltä ja vastuuntuntoiselta kasvattajalta.
Todellakin mene katsomaan pentuja jotta näät koko pentueen millaisissa oloissa ne kasvaa.
Jos pennun luovuts on vasta neljänviikon kuluttua ovat ne vasta noin 3-4 viikon vanhoja joten koko ei vielä sano nitään.
Mutta mene ihmeessä katsomaan, tutustu kasvatjaan, ota vaikka jos mahdollista niin sellainen ystävä mukaan joka tietää enemmän pennuista yleensä.
Ja jos päätät ottaa koiran tee kirjallinen sopimus kaupasta vaikka kyseessä olisi sekarotuinen.
mun narttuni sai 12 pentua, joiden paino oli syntyessään keskimäärin 350 grammaa, sitten oli yksi 155 grammainen, joka on nyt aivan yhtä iso ja reipas kuin muutkin, vaikka oli pentuna vähän 'hentoinen'. painaa 28 kiloa ja elämäniloa riittää :) tietenkin kannattaa olla varovainen, mutta ei se pieni koko aina merkitse, että pentu on sairas tms.
tuo kasvattaja kuulostaa kyllä kummalliselta. kysele vaikka ko rodun keskustelupalstoilla, mitä mieltä he ovat kasvattajasta.
mulla oli sama juttu..ihmetytti kun kasvattaja ei kysynyt yhtään mitään! antoi vaan tilinumeronsa minne voisin laittaa varausmaksun, ja sovittiin päivä milloin hakisin pennun.
mut ei siin mitää vikaa ollut..terve kun pukki!! joitain ei varmaan vaan kiinnosta..minne pentunsa antaa...tai jotain. rohkeesti vaan..=)
Ei kannata koskaan ottaa pentua, jos ei ole nähny sitä vielä!
Ei sitä koskaan tiä millainen se olisi.. Äitini koiralla kun syntyi pentuja, niin se pienin oli vain viimeinen joka syntyi, ei se mitenkään liian-vähän-ruokittu ollut. Ja oli kyllä terve. Mutta eihän sitä koskaan tiä... Kannattaa mennä katsomaan, vaikka olisi kaikista suurin!
Itse olen ostanut 7 koiraa näkemättä (siis kaikki mitä olen ostanut) pentua ennen luovutusta. En todellakaan olisi kuvitellut matkustavanikaan katsomaan keskenkasvuisia pentuja. Tosin vain kaksi ensimmäistä koiraa on kotimaan laatua. Ensimmäisen koirani kasvoi vain 250km päässä joten matka ei olisi ollut este. Toinen pentuni kasvoikin jo reilun 500 kilometrin takana.
Tällä hetkellä kotonani on 4 viikkoiset koiranpennut ja niistä syntymäpainoltaan pienin on nyt toiseksi suurin. Tällä hetkellä kaikkein pienin on taas kaikkein halutuin mutta en ole kelpuuttanut vielä yhtään kyselijää kyseisen pennun omistajaksi. Kyseinen pentu on todella lupaava vaikkakin pieni.
Itse olisin huolissani pentueen isoimmista pennuista kun niille saattaa tulla mm lonkkavikoja herkemmin kuin pienemmille jos kasvavat liian nopeasti ja saavat massaa liikaa jo pentuiällä.
olin auttamassa kasvattajaa kun eräs pentue syntyi ja kasvatettiin. pienin pentu oli oikea ilopilleri: vilkas, energinen ja täynnä tarmoa pisti tiukasti kampoihin sitä melkein 2 kertaa isommille pojille. olisin valinnut itselleni tämän pikkuisen, mutta sattuman kautta minulle päätyi pentueen suurin narttu... sanoisin että pikkunen oli kaikkein rohkein, ja mitä noita muita kirjoituksia on uskominen ni taitaa olla asiat näin monessa pentueessa.
sitäpaitsi rohkaisevalle ja koiraansa pehmeästi käsittelevälle sopii parhaiten vähän arempi koira ekaks. rohkealla pennulla kun on itseluottamusta ja itsepäisyyttä vähän liikaakin aloittelijan käsiteltäväksi... siis jos luulet osaavasi kohdella koiraasi oikein, pehmeällä kädellä, rauhallisesti ja kärsivällisesti, ota mieluummin vähän arempi, sillä se on tod. näköisesti pehmein kouluttaa. varsinkin palveluskoirissa rohkeimmat pennut myydään yleensä käyttökoiriksi alan ammattilaisille, tai koiria useamman vuoden harrastaneille. ja vielä: jos kasvattaja on vastuullinen se myy koiran vasta kyseltyään koiran käyttötarkoitusta. vastuuntuntoiselta kasvattajalta saat varmasti sinulle oikeanlaisen koiran kun annat kasvattajalle totuudenmukaista tietoa itsestäsi ja alkavasta koiraharrastuksestasi.
En kyllä ottaisi pentua näkemättä.Pentueen pienimmässä ei välttämättä ole mitään vikaa, mullakin on se "onneton rääpäle" ja nyt se on 2 vuotiaana pentueen reippain, eikä yhtään reppana.
itse pidin (kotona kasvaneesta pentueesta) pienimmän pennun.poitsu oli syntyessään pienin (150g kun muut painoivat max 250-350g)ja on tiettävästi pienin vielä nyt 5kk iässäkin.tosin pieni on suhteellinen käsite kun painoa kuitenkin on 30 kiloa..yksi syy miksi pidin juuri tämän pennun oli se, ettei sitä haluttu antaa vieraille juuri siksi että mietimme josko siinä olisi jotain "vikaa" kun oli sellainen rääpäle.tähän mennessä Rölli on ollut täysin terve ja kasvaa kohisemalla, voi olla että pääsimme säikäyksellä.jos olisin pentua ostamassa miettisin kyllä selvästi muita pienemmän pennun ottamista tarkkaan, nuo korvausasiat kun ovat hankalia jos jotain tulee, puhumattakaan mielipahasta jos koira sairastaa.toisaalta olen kuullut että monesti näistä tirppanoista on tullut pentueen sitkeimpiä sissejä ;-)
tämä nyt on vähän asian vierestä, mutta itse en ylipäätään ottaisi pentua jota en pääsisi näkemään.
onnea koiran hankintaan!
En nyt niin epäilisi koiraa, mutta kasvattajaa ehkä... Olen kyllä sitä mieltä, että lopullista päätöstä ei voi tehdä näkemättä pentua.
Meilläkin on pentueen pienin hauva, kun ne "rääpäleethän" sinne jäävät... Se on nyt vuoden vanha tomera ja touhukas ruotsinhirvikoiranarttu, joka vikkelyydellä voittaa ne muutamat vajaat sentit. Terve ja aina iloinen, ja huomattavasti parempiluonteinen kuin emänsä (ainakin vaikuttaa siltä). Joten ei jääty mistään paitsi, vaikka se pieneksi jäikin.
Aikoinamme otimme pentueesta kaikkein pienimmän ja arimman bokseritytön. Koirasta tuli maailman ihanin kumppani; älykäs, kiltti, terve ja pitkäikäinen, se eli 15-vuotiaaksi. Arkakaan se ei kauaa ollut. Parempaa koiraa ei olisi voinut olla.
Oma koirani oli todella pieni muihin verrattuna. Kyseisen rodun koirat painavat vuoden iässä n. 15 kg mutta minun pieni neiti painoi vielä 1 vuoden iässä 10 kg. En huolestunut siitä vaan koirani sai riittävän ravintomäärän ja paljon liikuntaa. Nyt kun koirani on 6 vuotias painaa hän sen 15 kg ja keskikokoinen rotunsa edusta ja erinomaisesti näyttelyissä pärjännyt (mm. Kans Mva), joten en olisi sinuna kovin huolissani.
Kun pentu tulee kotiin, on se hyvin paljolti sinusta kiinni miten pentu kasvaa (tosin perintötekijätkin antaa osansa). Oikeanlainen ravinto ja liikunta ja hoito on kaiken alku. Ensimmäinen vuosi pennulla on se tärkein kehityskausi.