"Ihana" kamala imetys

Minulla on nyt päälle kolme kuukautta oleva täysimetetty vauva. Tuttipullosta on saanut joskus pumpattua maitoa jos minun on tarvinut käydä jossain. Minulla on vanhempikin lapsi jota imetin osittain koska hän oppi teholla juomaan tuttipullosta niin maito ei enää tahtonut kelvata luonnollisesta lähteestä. Tämän nuoremman lapsen kanssa silti imetys on yhtä helvettiä. Luulisi, että jos rintaa on aina saanut niin sitä suostuisi kiltisti syömään mutta ei. Yleensä kun yrittää niin puoli tuntia on yhtä huutoa ennenkuin hän suostuu syömään. Silloinkin jos hän rauhoittuu ja yrittää liikuttaa häntä aivan vähän niin sama huuto alkaa. Selälleen vauva ei tahdo mennä kirveelläkään. Joskus on ihanaa jos vauva suostuu syömään rinnasta tuosta nuin vain. Öisin on varsinkin todella raskasta koska jonkun takia sitä aina ajattelee, että nopeasti syötän niin pääsee takaisin nukkumaan, mutta ei. Ensin tarvitsee kuunnella puoli tuntia huutoa ennenkuin vauva suostuu millekkään. Hävettää jos joku on kylässä kun miettii, että mitä muut ajattelevat kun vauva vain huutaa. Samaten lastenhoitohuoneessa tulee oltua todella kauan. Sitä sanotaan, että imetys lähentää välejä mutta minulla se taas on aivan päin vastoin kun joka kerta se syöttäminen on sellaista tappelua. Sitten jos sitä suostutaan syömään niin sitten huidotaan ja työnnetään rintaa pois suusta tai kiskotaan tai työnnetään koko naama rintaan kiinni. Olen miettinyt, että kannattaisiko vain luovuttaa ja alkaa syöttämään pullosta. Se pumppaaminen on kyllä vielä ärsyttävämpää kun siihen menee tuntikausia. Sitä paitsi en tajua, että kenellä on niin leveät nännit, että ne muka sopisivat niihin suppiloihin. Jotain unohtui mutta saatan lisätä myöhemmin.