Onko lääkelaki mielestänne ylimitoitettu ja siten diskriminoiva esim. seuraavan tapauksen osalta:
Maahantuodaan reseptitöntä antihistamiinia esim. Kestineä edullisempi vaihtoehto.
Mikä on tasapainoisesti harkittu ja punnittu
ajatus sille, että maahantuovan yrityksen
henkilökuntaluettelossa tulisi olla proviisori?
Mitä sellaista tapahtumaa käytännössä voi sattua, tai tulisi ajatella, että tulee sattumaan, jossa tarvitaan proviisori?
Onko tältä osin lääkelain ajatus oikeellinen ja korrekti vai sellainen joka tulisi muuttaa?
Kiitokset mielipiteistä ja kommenteista proviisorin tarpeellisuuden osalta
Maahantuodaan reseptitöntä antihistamiinia esim. Kestineä edullisempi vaihtoehto.
Mikä on tasapainoisesti harkittu ja punnittu
ajatus sille, että maahantuovan yrityksen
henkilökuntaluettelossa tulisi olla proviisori?
Mitä sellaista tapahtumaa käytännössä voi sattua, tai tulisi ajatella, että tulee sattumaan, jossa tarvitaan proviisori?
Onko tältä osin lääkelain ajatus oikeellinen ja korrekti vai sellainen joka tulisi muuttaa?
Kiitokset mielipiteistä ja kommenteista proviisorin tarpeellisuuden osalta
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi sattua vaikka niin, että asiakas ottaa tuotteen ostettuaan yhteyttä sen myyneeseen yritykseen ja alkaa kyselemään tuotteen käyttäytymisestä jonkin toisen lääkeaineen kanssa yhdessä käytettynä. Tai molekyylitason vaikutuksista naapurin koiran haukkumisen aiheuttamaan allergiaan. Tai muusta asiasta, jonka selvittämiseen tarvitaan riittävä lääkealan tietotaito. Tuotteen myyjällä on kuitenkin vastuu myymistään tuotteista ja myös velvollisuus antaa asiakkaan tarvitsemat ohjeet.
Eihän se nyt edes vaikuttaisi kovin asianmukaiselta, jos tuotteen myyneen firman henkilökunta vaan vastaisi asiakkaiden kysymyksiin "emmäävaantiedä, mene kysymään jostakin muualta, me vaan myydään näitä."
Esimerkiksi.
Jos antihistamiini on lääke, niin niitä saa tuoda maahan mm apteekkarit. Tämä on hyvä.