risteytykset

et ole tutustunut jalostusoppiin. Juuri ne kahden rodun risteytykset saavat suurimman hyödyn risteytyselinvoimasta, etu vähenee risteytyksen jatkuessa ja lopulta kahden tosisekarotuisen sekoitus on samassa asemassa kuin puhdasrotuinen !

taas esimerkki kirjoitti:

et ole tutustunut jalostusoppiin. Juuri ne kahden rodun risteytykset saavat suurimman hyödyn risteytyselinvoimasta, etu vähenee risteytyksen jatkuessa ja lopulta kahden tosisekarotuisen sekoitus on samassa asemassa kuin puhdasrotuinen !

Lue lisää

Eli jos risteytät lonkkavikaisen saksanpaimenkoiran ja lonkkavikaisen kultaisennoutajan niin tuloksena on terveempi yksilö kuin jos jalostat kaksi tervettä sakemannia? Ja pyh. Kannattaa todellakin tutustua siihen genetiikkaan ym. koska juuri ne kahden rodun miksaukset saavat kaikkein vähiten hyötyä miksauksista, ja koska suurin osa seropeista on juuri näitä parin.kolmen rodun sekoituksia niin ne eivät ole yhtään sen terveempiä. Ja kun tähän otetaan samaan paperittomat, jotka yleensä ovat sairaampia kuin sekarotuiset niin se jo tekeekin tilastosta aikalailla tasavertaisen.

................. kirjoitti:

Eli jos risteytät lonkkavikaisen saksanpaimenkoiran ja lonkkavikaisen kultaisennoutajan niin tuloksena on terveempi yksilö kuin jos jalostat kaksi tervettä sakemannia? Ja pyh. Kannattaa todellakin tutustua siihen genetiikkaan ym. koska juuri ne kahden rodun miksaukset saavat kaikkein vähiten hyötyä miksauksista, ja koska suurin osa seropeista on juuri näitä parin.kolmen rodun sekoituksia niin ne eivät ole yhtään sen terveempiä. Ja kun tähän otetaan samaan paperittomat, jotka yleensä ovat sairaampia kuin sekarotuiset niin se jo tekeekin tilastosta aikalailla tasavertaisen.

Lue lisää

" Eli jos risteytät lonkkavikaisen saksanpaimenkoiran ja lonkkavikaisen kultaisennoutajan niin tuloksena on terveempi yksilö kuin jos jalostat kaksi tervettä sakemannia? Ja pyh."

Eihän se niin mene!
Vaan jos risteytät lonkkavikaisen sp ja lonkkavikaisen kn, niin tuloksena on terveempi yksilö kuin jos jalostat kaksi lonkkavikaista sakemannia ! Näin se menee lapseni.

kuka sano et just 2rotuset??? meijjän hurtassa oli ties kuinka montaa eri rotua ja oli terve ku pukki vaikka rokotustenki kaa meni vähän niin ja näin ku välil meni monta vuotta ennen ku muisti et "hei! se pitäs rokottaakki joskus" :D

................. kirjoitti:

Eli jos risteytät lonkkavikaisen saksanpaimenkoiran ja lonkkavikaisen kultaisennoutajan niin tuloksena on terveempi yksilö kuin jos jalostat kaksi tervettä sakemannia? Ja pyh. Kannattaa todellakin tutustua siihen genetiikkaan ym. koska juuri ne kahden rodun miksaukset saavat kaikkein vähiten hyötyä miksauksista, ja koska suurin osa seropeista on juuri näitä parin.kolmen rodun sekoituksia niin ne eivät ole yhtään sen terveempiä. Ja kun tähän otetaan samaan paperittomat, jotka yleensä ovat sairaampia kuin sekarotuiset niin se jo tekeekin tilastosta aikalailla tasavertaisen.

Lue lisää

" Ja kun tähän otetaan samaan paperittomat, jotka yleensä ovat sairaampia kuin sekarotuiset niin se jo tekeekin tilastosta aikalailla tasavertaisen."

Se, että paperittomalla koiralla ei niitä papereita ole, ei todellakaan muuta sen perimää. Eli se koira on ns rotukoira, väitettiin asiasta mitä tahansa muuta. Silloin juuri nämä paperittomat "rotukoirat" pitää tutkimuksissa sijoittaa rotukoiragategoriaan. Eli rotukoirien tutkimustulokset eivät ehkä olekaan niin hyviä kuin yritetään väittää.

taas esimerkki kirjoitti:

et ole tutustunut jalostusoppiin. Juuri ne kahden rodun risteytykset saavat suurimman hyödyn risteytyselinvoimasta, etu vähenee risteytyksen jatkuessa ja lopulta kahden tosisekarotuisen sekoitus on samassa asemassa kuin puhdasrotuinen !

Lue lisää

minulla ainakin on kokemusta siitä kahden rodun risteytyksestä ja en voi muuta sanoa kuin että tuo sinun ajatuksesi niiden terveydestä kuulostaa kyllä aivan naurettavalta. ihan on samalla lailla sairauksia ja allergioita ja meillä ainakin ollut ihan liiaksikin. puppua tuo sanon minä.

Katsopas kun juuri tästä varoitin: nämä rotukiihkoilijat eivät voi sulattaa yksinkertaista tieteellistä totuutta.
Ps kannattaisi opiskella vähän sitä jalostusoppia !

monenlaista kirjoitti:

Katsopas kun juuri tästä varoitin: nämä rotukiihkoilijat eivät voi sulattaa yksinkertaista tieteellistä totuutta.
Ps kannattaisi opiskella vähän sitä jalostusoppia !

Lue lisää

rotu kiihkoilija vaan hyvinkin avoin. Nämä Griffonit nyt vain ovat minulle se ikioma juttu. Onhan minulla jo omia kasvatteja 17 polvea, ja pärjää tai ei pärjää näyttelyissä yhtä rakkaita siinä kaikki En inhoa Seropeja en niiden omistajia vaan niitä pahuksen pentutehtailijoita. Ja näitä tuulesta temmattuja väittämiä. Olen ollut pakostakin kasvatus työni johdosta jalostuksesta ja näistä perinnöllisistä sairauksista. Minulla oli mm. Suomessa ensimmäinen lonkkakuvattu Griffoni ja ikävä kyllä sillä oli pahimmat mahdolliset lonkat. Eli uusi alku uudet tutkimukset. Paljon olin silloin aikoinaan yhteydessä mm. Saki Paatsamaan ja rotumme harrastajana oli onneksemme aktiivinen perinnöllisyystieteen apulaisprofessori. Näiltä kahdelta olen saanut paljon paljon tietoa, ja ennenkaikkea tietoa joka perustuu pitkiin tutkimuksiin. Joten kerran vielä, näytä faktat ja sellaiset joiden tuloksia on pitkältä ajalta ja perustuvat todelliseen tietoon.

umalehtinen kirjoitti:

rotu kiihkoilija vaan hyvinkin avoin. Nämä Griffonit nyt vain ovat minulle se ikioma juttu. Onhan minulla jo omia kasvatteja 17 polvea, ja pärjää tai ei pärjää näyttelyissä yhtä rakkaita siinä kaikki En inhoa Seropeja en niiden omistajia vaan niitä pahuksen pentutehtailijoita. Ja näitä tuulesta temmattuja väittämiä. Olen ollut pakostakin kasvatus työni johdosta jalostuksesta ja näistä perinnöllisistä sairauksista. Minulla oli mm. Suomessa ensimmäinen lonkkakuvattu Griffoni ja ikävä kyllä sillä oli pahimmat mahdolliset lonkat. Eli uusi alku uudet tutkimukset. Paljon olin silloin aikoinaan yhteydessä mm. Saki Paatsamaan ja rotumme harrastajana oli onneksemme aktiivinen perinnöllisyystieteen apulaisprofessori. Näiltä kahdelta olen saanut paljon paljon tietoa, ja ennenkaikkea tietoa joka perustuu pitkiin tutkimuksiin. Joten kerran vielä, näytä faktat ja sellaiset joiden tuloksia on pitkältä ajalta ja perustuvat todelliseen tietoon.

Lue lisää

ei ne pentutehtailijat seropien joukosta löydy,vaan rotupiskien...kas kun sekarotuisella ei voi tienata.

pöh.. kirjoitti:

ei ne pentutehtailijat seropien joukosta löydy,vaan rotupiskien...kas kun sekarotuisella ei voi tienata.

ja nämä ns. mätäpaiseet ovat keksinnet oivan rahastus keinon myydä niitä ah niin terveitä risteytys pentuja, joiden vanhemmat eivät omissa roduissaan täytä edes alkeellisia terveysvaatimuksia. Näistä risteytyksistä ihmiset ovat valmiit maksamaan jopa 600 euroa ja enemmänkin.
Ja se miten luulet rotukoirilla rekatuilla tienaavan???? Itse en ole kertakaan jäänyt edes voiton puolelle. Olen sitten ehkä onneton tienaajana mutta näin vain on.

umalehtinen kirjoitti:

ja nämä ns. mätäpaiseet ovat keksinnet oivan rahastus keinon myydä niitä ah niin terveitä risteytys pentuja, joiden vanhemmat eivät omissa roduissaan täytä edes alkeellisia terveysvaatimuksia. Näistä risteytyksistä ihmiset ovat valmiit maksamaan jopa 600 euroa ja enemmänkin.
Ja se miten luulet rotukoirilla rekatuilla tienaavan???? Itse en ole kertakaan jäänyt edes voiton puolelle. Olen sitten ehkä onneton tienaajana mutta näin vain on.

Lue lisää

paperittomia rotupiskejä, joista huippu oli tänään eräs nimeltä mainitsemattoman rodun edustaja ...hulppeat 750 euroa..ja siis paperittomia.

näitä kirjoitti:

paperittomia rotupiskejä, joista huippu oli tänään eräs nimeltä mainitsemattoman rodun edustaja ...hulppeat 750 euroa..ja siis paperittomia.

tuollaisen hinnan? Tulin niin uteliaaksi että kertoisit edes rodun. Toivottavasti se ei ole oman rotuni mätäpaise jolle emme oikein pysty tekemään yhtään mitään. Jos asioita aletaan lähemmin tutkia osoittautuu jäljet aina sylttytehtaaseen ilman että kukaan suostuu tekemään juttua. Tätä nimeltä mainitsematonta rouvaa on tutkittu ja tutkittu ja jotain tietty pystytty aikaansaamaan, mutta pientä ovat hyttysenpaskat valtameressä.

On totta, että homotsygotia useimmiten lisää perinnöllisten ongelmien todennäköisyyttä. Rotukoirien homotsygotia-aste on lähes aina huomattavasti suurempi kuin sekarotuiste. En tiedä, onko olemassa nimenomaan koirilla tehtyä tutkimusta, mutta muilla nisäkkäillä vastaavia kokeita on kyllä tehty. Katso terkosta (ovidin tai pubmedin kautta löytyy helpoimmin), avainsanoja heteroosi, risti- ja sisäsiitos, perinnölliset sairaudet... tietty in english. Takaan, että löydät kymmeniä tutkimuksia (todennäköisesti niin paljon, ettet jaksa lukea edes otsikoita), joiden perusteella voidaan todeta, että sisäsiittoiset, korkean homotsygotia-asteen omaavat nisäkkäät kärsivät useammin erilaisista terveysongelmista kuin kahden tai useamman homotsygoottisen kannan risteytyksen tuloksena syntyneet yksilöt. Jos tämä pätee rottiin, hiiriin ja ilmeisesti jopa ihmisiin, kasveista puhumattakaan, niin miksi se ei pätisi koiriin?

Täällä esitetty väite, jonka mukaan juuri kahden rotukoiran risteytykset hyötyvät sekarotuisuudestaan eniten, on "semitotta". Jos risteytetään kaksi rorua, joiden mahdolliset tyypilliset geneettistä alkuperää olevat terveyongelmat ovat hyvin erilaisia keskenään, ovat jälkeläiset todennäköisesti vanhempiaan terveempiä. Jos näiden risteytysten jalostusta jatketaan risteyttämällä niitä keskenään, häviää heterotsygotia vähitellen ja perinnölliset ongelmat nostavat taas herkemmin päätään. Jos taas sekarotuseen "sukuun" tuodaan jatkuvasti uutta varta melko satunnaisista suunnista, ei ole mitenkään sanottua, että kanta degeneroituisi. Rotukoirien ongelma on juuri siinä, että niiden perimä yhden rodun sisällä muuntelee aika vähän. Hyvin monissa roduissa on korkea sisäsiittoisuusaste, ja vaikka sisäsiitosta ei näkyisikään kymmenessä polvessa taaksepäin, on useimpien rotujen jalostuksessa ollut pullonkaulavaihe, jossa nämä ongelmat kulminoituvat, eikä niistä usein voida päästä eroon rotua puhtaasti lisäämällä. Tämä ilmiö on myös tuottanut suomalaisen tautiperimän. Vaikka meitä on yli viisi miljoonaa, vaikuttaa historiamme pullonkaulavaihe yhä niin, että tietyt sairaudet ovat meillä huomattavasti yleisempiä kuin muissa maissa.

On siis ihan oikeasti perusteltua tehdä tieteellisen tutkimuksen perusteella oletus, että sekarotuiset ovat keskimäärin terveempiä. Tätä luonnollisesti vääristää se, että useimmat puhdasrotuisten kasvattajat pyrkivät eliminoimaan tiettyjä sairauksia periyttäviä koiria jalostuksesta (mikä on tietty hyvä). Kuitenkin aktiivisen tarkkailun kohteena on vain muutama sairaus, ei esimerkiksi immuunijärjestelmän taso, alttius allergioille ymym asiat, joita on vaikea mitata. Tästä syystä rotukoirien seulonnalla ei ole niin suurta vaikutusta koiran yleiseen terveydentilaan, kuin usein kuvitellaan (tai siis on sillä toki väliä, mutta se ei välttämättä tee rotukoirista sekarotuisia terveempiä). Lisäksi huonot lonkat, selkä ja silmät ovat yleensä seurausta juuri pullonkaulavaiheesta, sisäsiittousuudesta tai epäterveistä jalostustavoitteista, ja näin ollen kasvatustyöllä pyritään minimoimaan haittoja, jotka jalostus on aiheuttanut.

Täytyy sanoa, että sinulla on ollut hieman huono tuuri omien koitiesi kanssa. Tilastollinen otantasi ei kuitenkaan ole merkittävä. Tutkimus tästä aiheesta olisi kieltämättä mielenkiintoinen, pitääpä hakea rahoitusta siihen :) Pelkkä elin-ikä ei kuitenkaan kerro kaikkea, vaikka se onkin selkein yksiselitteinen mittari.

On aivan totta, että homotsygotia useimmiten lisää perinnöllisten ongelmien todennäköisyyttä. Rotukoirien homotsygotia-aste on lähes aina huomattavasti suurempi kuin sekarotuiste. En tiedä, onko olemassa nimenomaan koirilla tehtyä tutkimusta, mutta muilla nisäkkäillä vastaavia kokeita on kyllä tehty. Katso terkosta (ovidin tai pubmedin kautta löytyy helpoimmin), avainsanoja heteroosi, risti- ja sisäsiitos, perinnölliset sairaudet... tietty in english. Takaan, että löydät kymmeniä tutkimuksia (todennäköisesti niin paljon, ettet jaksa lukea edes otsikoita), joiden perusteella voidaan todeta, että sisäsiittoiset, korkean homotsygotia-asteen omaavat nisäkkäät kärsivät useammin erilaisista terveysongelmista kuin kahden tai useamman homotsygoottisen kannan risteytyksen tuloksena syntyneet yksilöt. Jos tämä pätee rottiin, hiiriin ja ilmeisesti jopa ihmisiin, kasveista puhumattakaan, niin miksi se ei pätisi koiriin?

Täällä esitetty väite, jonka mukaan juuri kahden rotukoiran risteytykset hyötyvät sekarotuisuudestaan eniten, on "semitotta". Jos risteytetään kaksi rorua, joiden mahdolliset tyypilliset geneettistä alkuperää olevat terveyongelmat ovat hyvin erilaisia keskenään, ovat jälkeläiset todennäköisesti vanhempiaan terveempiä. Jos näiden risteytysten jalostusta jatketaan risteyttämällä niitä keskenään, häviää heterotsygotia vähitellen ja perinnölliset ongelmat nostavat taas herkemmin päätään. Jos taas sekarotuseen "sukuun" tuodaan jatkuvasti uutta varta melko satunnaisista suunnista, ei ole mitenkään sanottua, että kanta degeneroituisi. Rotukoirien ongelma on juuri siinä, että niiden perimä yhden rodun sisällä muuntelee aika vähän. Hyvin monissa roduissa on korkea sisäsiittoisuusaste, ja vaikka sisäsiitosta ei näkyisikään kymmenessä polvessa taaksepäin, on useimpien rotujen jalostuksessa ollut pullonkaulavaihe, jossa nämä ongelmat kulminoituvat, eikä niistä usein voida päästä eroon rotua puhtaasti lisäämällä. Tämä ilmiö on myös tuottanut suomalaisen tautiperimän. Vaikka meitä on yli viisi miljoonaa, vaikuttaa historiamme pullonkaulavaihe yhä niin, että tietyt sairaudet ovat meillä huomattavasti yleisempiä kuin muissa maissa.

On siis ihan oikeasti perusteltua tehdä tieteellisen tutkimuksen perusteella oletus, että sekarotuiset ovat keskimäärin terveempiä. Tätä luonnollisesti vääristää se, että useimmat puhdasrotuisten kasvattajat pyrkivät eliminoimaan tiettyjä sairauksia periyttäviä koiria jalostuksesta (mikä on tietty hyvä). Kuitenkin aktiivisen tarkkailun kohteena on vain muutama sairaus, ei esimerkiksi immuunijärjestelmän taso, alttius allergioille ymym asiat, joita on vaikea mitata. Tästä syystä rotukoirien seulonnalla ei ole niin suurta vaikutusta koiran yleiseen terveydentilaan, kuin usein kuvitellaan (tai siis on sillä toki väliä, mutta se ei välttämättä tee rotukoirista sekarotuisia terveempiä). Lisäksi huonot lonkat, selkä ja silmät ovat yleensä seurausta juuri pullonkaulavaiheesta, sisäsiittousuudesta tai epäterveistä jalostustavoitteista, ja näin ollen kasvatustyöllä pyritään minimoimaan haittoja, jotka jalostus on aiheuttanut.

ddhm kirjoitti:

On aivan totta, että homotsygotia useimmiten lisää perinnöllisten ongelmien todennäköisyyttä. Rotukoirien homotsygotia-aste on lähes aina huomattavasti suurempi kuin sekarotuiste. En tiedä, onko olemassa nimenomaan koirilla tehtyä tutkimusta, mutta muilla nisäkkäillä vastaavia kokeita on kyllä tehty. Katso terkosta (ovidin tai pubmedin kautta löytyy helpoimmin), avainsanoja heteroosi, risti- ja sisäsiitos, perinnölliset sairaudet... tietty in english. Takaan, että löydät kymmeniä tutkimuksia (todennäköisesti niin paljon, ettet jaksa lukea edes otsikoita), joiden perusteella voidaan todeta, että sisäsiittoiset, korkean homotsygotia-asteen omaavat nisäkkäät kärsivät useammin erilaisista terveysongelmista kuin kahden tai useamman homotsygoottisen kannan risteytyksen tuloksena syntyneet yksilöt. Jos tämä pätee rottiin, hiiriin ja ilmeisesti jopa ihmisiin, kasveista puhumattakaan, niin miksi se ei pätisi koiriin?

Täällä esitetty väite, jonka mukaan juuri kahden rotukoiran risteytykset hyötyvät sekarotuisuudestaan eniten, on "semitotta". Jos risteytetään kaksi rorua, joiden mahdolliset tyypilliset geneettistä alkuperää olevat terveyongelmat ovat hyvin erilaisia keskenään, ovat jälkeläiset todennäköisesti vanhempiaan terveempiä. Jos näiden risteytysten jalostusta jatketaan risteyttämällä niitä keskenään, häviää heterotsygotia vähitellen ja perinnölliset ongelmat nostavat taas herkemmin päätään. Jos taas sekarotuseen "sukuun" tuodaan jatkuvasti uutta varta melko satunnaisista suunnista, ei ole mitenkään sanottua, että kanta degeneroituisi. Rotukoirien ongelma on juuri siinä, että niiden perimä yhden rodun sisällä muuntelee aika vähän. Hyvin monissa roduissa on korkea sisäsiittoisuusaste, ja vaikka sisäsiitosta ei näkyisikään kymmenessä polvessa taaksepäin, on useimpien rotujen jalostuksessa ollut pullonkaulavaihe, jossa nämä ongelmat kulminoituvat, eikä niistä usein voida päästä eroon rotua puhtaasti lisäämällä. Tämä ilmiö on myös tuottanut suomalaisen tautiperimän. Vaikka meitä on yli viisi miljoonaa, vaikuttaa historiamme pullonkaulavaihe yhä niin, että tietyt sairaudet ovat meillä huomattavasti yleisempiä kuin muissa maissa.

On siis ihan oikeasti perusteltua tehdä tieteellisen tutkimuksen perusteella oletus, että sekarotuiset ovat keskimäärin terveempiä. Tätä luonnollisesti vääristää se, että useimmat puhdasrotuisten kasvattajat pyrkivät eliminoimaan tiettyjä sairauksia periyttäviä koiria jalostuksesta (mikä on tietty hyvä). Kuitenkin aktiivisen tarkkailun kohteena on vain muutama sairaus, ei esimerkiksi immuunijärjestelmän taso, alttius allergioille ymym asiat, joita on vaikea mitata. Tästä syystä rotukoirien seulonnalla ei ole niin suurta vaikutusta koiran yleiseen terveydentilaan, kuin usein kuvitellaan (tai siis on sillä toki väliä, mutta se ei välttämättä tee rotukoirista sekarotuisia terveempiä). Lisäksi huonot lonkat, selkä ja silmät ovat yleensä seurausta juuri pullonkaulavaiheesta, sisäsiittousuudesta tai epäterveistä jalostustavoitteista, ja näin ollen kasvatustyöllä pyritään minimoimaan haittoja, jotka jalostus on aiheuttanut.

Lue lisää

Ai se tulikin jo ekalla kerralla... sori!

ddhm kirjoitti:

On totta, että homotsygotia useimmiten lisää perinnöllisten ongelmien todennäköisyyttä. Rotukoirien homotsygotia-aste on lähes aina huomattavasti suurempi kuin sekarotuiste. En tiedä, onko olemassa nimenomaan koirilla tehtyä tutkimusta, mutta muilla nisäkkäillä vastaavia kokeita on kyllä tehty. Katso terkosta (ovidin tai pubmedin kautta löytyy helpoimmin), avainsanoja heteroosi, risti- ja sisäsiitos, perinnölliset sairaudet... tietty in english. Takaan, että löydät kymmeniä tutkimuksia (todennäköisesti niin paljon, ettet jaksa lukea edes otsikoita), joiden perusteella voidaan todeta, että sisäsiittoiset, korkean homotsygotia-asteen omaavat nisäkkäät kärsivät useammin erilaisista terveysongelmista kuin kahden tai useamman homotsygoottisen kannan risteytyksen tuloksena syntyneet yksilöt. Jos tämä pätee rottiin, hiiriin ja ilmeisesti jopa ihmisiin, kasveista puhumattakaan, niin miksi se ei pätisi koiriin?

Täällä esitetty väite, jonka mukaan juuri kahden rotukoiran risteytykset hyötyvät sekarotuisuudestaan eniten, on "semitotta". Jos risteytetään kaksi rorua, joiden mahdolliset tyypilliset geneettistä alkuperää olevat terveyongelmat ovat hyvin erilaisia keskenään, ovat jälkeläiset todennäköisesti vanhempiaan terveempiä. Jos näiden risteytysten jalostusta jatketaan risteyttämällä niitä keskenään, häviää heterotsygotia vähitellen ja perinnölliset ongelmat nostavat taas herkemmin päätään. Jos taas sekarotuseen "sukuun" tuodaan jatkuvasti uutta varta melko satunnaisista suunnista, ei ole mitenkään sanottua, että kanta degeneroituisi. Rotukoirien ongelma on juuri siinä, että niiden perimä yhden rodun sisällä muuntelee aika vähän. Hyvin monissa roduissa on korkea sisäsiittoisuusaste, ja vaikka sisäsiitosta ei näkyisikään kymmenessä polvessa taaksepäin, on useimpien rotujen jalostuksessa ollut pullonkaulavaihe, jossa nämä ongelmat kulminoituvat, eikä niistä usein voida päästä eroon rotua puhtaasti lisäämällä. Tämä ilmiö on myös tuottanut suomalaisen tautiperimän. Vaikka meitä on yli viisi miljoonaa, vaikuttaa historiamme pullonkaulavaihe yhä niin, että tietyt sairaudet ovat meillä huomattavasti yleisempiä kuin muissa maissa.

On siis ihan oikeasti perusteltua tehdä tieteellisen tutkimuksen perusteella oletus, että sekarotuiset ovat keskimäärin terveempiä. Tätä luonnollisesti vääristää se, että useimmat puhdasrotuisten kasvattajat pyrkivät eliminoimaan tiettyjä sairauksia periyttäviä koiria jalostuksesta (mikä on tietty hyvä). Kuitenkin aktiivisen tarkkailun kohteena on vain muutama sairaus, ei esimerkiksi immuunijärjestelmän taso, alttius allergioille ymym asiat, joita on vaikea mitata. Tästä syystä rotukoirien seulonnalla ei ole niin suurta vaikutusta koiran yleiseen terveydentilaan, kuin usein kuvitellaan (tai siis on sillä toki väliä, mutta se ei välttämättä tee rotukoirista sekarotuisia terveempiä). Lisäksi huonot lonkat, selkä ja silmät ovat yleensä seurausta juuri pullonkaulavaiheesta, sisäsiittousuudesta tai epäterveistä jalostustavoitteista, ja näin ollen kasvatustyöllä pyritään minimoimaan haittoja, jotka jalostus on aiheuttanut.

Täytyy sanoa, että sinulla on ollut hieman huono tuuri omien koitiesi kanssa. Tilastollinen otantasi ei kuitenkaan ole merkittävä. Tutkimus tästä aiheesta olisi kieltämättä mielenkiintoinen, pitääpä hakea rahoitusta siihen :) Pelkkä elin-ikä ei kuitenkaan kerro kaikkea, vaikka se onkin selkein yksiselitteinen mittari.

Lue lisää

Nimenomaan koirien elinikä on ainakin itseäni kiinnostava aihe... Koska monet juuri sanovat että seropit eläisivät pidempään, mikä ei välttämättä pidä paikkaansa. Mutta näitä tutkimuksia ei ole. On totta että jotkut seropit ovat terveitä kuten myös jotkut puhtaat ovat terveitä. Sekin on huomioon otettava tosiasia että puhtaat jotka ovat pevisan piirissä ovat terveitä, kun taas esim. saman rodun ns. ei paperittomat eli seropit kärsivät monesti juuri näistä perinnöllisistä sairauksista. Eli perinnöllisiä sairauksia saadaan kuitenkin puhtailla selvitettyä ja ehkä myös poistettua helpommin koska niistä pidetään jonkinlaista kirjaa. Mutta toki, puhtaatkin ovat monesti pitkän ihmisen tekemän jalostuksen tulosta ja niistä löytyy erirotuja ja harmittavan useasti myös sisäsiittoisuutta.
Sitten on olemassa myös näitä "luonnon" muovaamia rotuja joihin ei ihminen ole senkummemmin sekaantunut jalostuksillaan vaan nämä rodut ovat saaneet vapaasti tulla sellaisiksi mitä ovat, on todennäköistä että näissä roduissa myös sisäsiittoisuutta löytyy, mutta nämä ovat useasti myös pitkäikäisiä ja terveitä rotuja...

Tämä pistää aina miettimään... Tuleeko niitä "sairaita" rotuja ihan ihmisen oman teon seurauksena? Onko niitä rotuja pakko sotkea toisiinsa pakolla? Koira on tiettävästi joskus polveutunut sudesta, mutta miksi? Onko siinäkin ollut ihmisellä näppinsä mukana?

Onhan näitä kysymyksiä ja kaikilla varmasti monenlaisia vastauksia, mutta se mikä on totta on jokaisen omassa harkinnassa... =)

Kuitenkin, jos niitä rotuja pitää kerran tehdä on seurauksetkin niistä kannettava eikä siten haukuttava puolin ja toisin...

milie81 kirjoitti:

Nimenomaan koirien elinikä on ainakin itseäni kiinnostava aihe... Koska monet juuri sanovat että seropit eläisivät pidempään, mikä ei välttämättä pidä paikkaansa. Mutta näitä tutkimuksia ei ole. On totta että jotkut seropit ovat terveitä kuten myös jotkut puhtaat ovat terveitä. Sekin on huomioon otettava tosiasia että puhtaat jotka ovat pevisan piirissä ovat terveitä, kun taas esim. saman rodun ns. ei paperittomat eli seropit kärsivät monesti juuri näistä perinnöllisistä sairauksista. Eli perinnöllisiä sairauksia saadaan kuitenkin puhtailla selvitettyä ja ehkä myös poistettua helpommin koska niistä pidetään jonkinlaista kirjaa. Mutta toki, puhtaatkin ovat monesti pitkän ihmisen tekemän jalostuksen tulosta ja niistä löytyy erirotuja ja harmittavan useasti myös sisäsiittoisuutta.
Sitten on olemassa myös näitä "luonnon" muovaamia rotuja joihin ei ihminen ole senkummemmin sekaantunut jalostuksillaan vaan nämä rodut ovat saaneet vapaasti tulla sellaisiksi mitä ovat, on todennäköistä että näissä roduissa myös sisäsiittoisuutta löytyy, mutta nämä ovat useasti myös pitkäikäisiä ja terveitä rotuja...

Tämä pistää aina miettimään... Tuleeko niitä "sairaita" rotuja ihan ihmisen oman teon seurauksena? Onko niitä rotuja pakko sotkea toisiinsa pakolla? Koira on tiettävästi joskus polveutunut sudesta, mutta miksi? Onko siinäkin ollut ihmisellä näppinsä mukana?

Onhan näitä kysymyksiä ja kaikilla varmasti monenlaisia vastauksia, mutta se mikä on totta on jokaisen omassa harkinnassa... =)

Kuitenkin, jos niitä rotuja pitää kerran tehdä on seurauksetkin niistä kannettava eikä siten haukuttava puolin ja toisin...

Lue lisää

Mikään yleistys ei pidä paikkaansa aina, vaan se on todennäköisemmin totta kuin joku muu vaihtoehto. Nämä asiat ovat tietty paljolti tutkimattomia, mutta "sekarotuisuuden" (siis tarkemmin ottaen runsaan heterotsygotian) elinvoimaa lisäävä vaikutus on kyllä fakta, ei mielipidekysymys... ongelmallisen kysymyksestä koirilla tekee juuri valikoiva jalostus, joka muuttaa asetelmaa geneettisessä tutkimuksessa käytettävään sisäsiitokseen nähden. Tässä on muuten mainittava, että paperiton puhdasrotuinen EI ole sekarotuinen geneettisessä mielessä, eli lonkkavikainen paperiton kultsu on kultsu, ei mikään risteytys.

Ja juuri niin, sairaita rotuja tulee pitkälti ihmisen toiminnan seurauksena. Ihminen on halunnut jalostaa älyttömän raskaita, pitkäselkäisiä, lyhytjalkaisia, lättäkuonoisia, mulkosilmäisiä, riippuluomisia ja todella pieniä sekä turhalla nahalla varustettuja koiria. Kaikki nämä piirteet lisäävät terveysongelmien todennäköisyyttä. Kun koirat lisääntyvät muun rotuisten kanssa, ensimmäisinä häviävät lähes aina epäterveet ääripään piirteet.

Jalostuksen tuoma toinen ongelma on juuri mainitsemani pullonkaulailmiö. Se siis tarkoittaa sitä, että jossain jalostuksen vaiheessa on syystä tai toisesta käytetty hyvin suppeaa yksilöjoukkoa, jolloin rodun sisäinen muuntelu on pientä ja resessiiviset taudit ym ilmenevät suuremmalla todennäköisyydellä.

Rotuja ei ole tietty mikään pakko sotkea keskenään jos ei huvita, mutta minkään todellisen tutkimustiedon valossa siitä ei ole myöskään pahemmin haittaa, usein siitä voi olla hyötyä. En halua vähätellä vastuuntuntoisia kasvattajia, jotka todella tekevät töitä karsiakseen rotutyypillisiä ja muitakin terveysongelmia (usein ihan hyvälläkin menestyksellä), mutta en todellakaan ymmärrä koirien jalostamista niin eksoottisiksi, että ne alkavat jo itse kärsiä ulkomuodostaan. Näitä rotuja on valitettavan paljon, ja motiivi on lähes aina vaan ihmisen kokeilun halu ja turhamaisuus.

Koira tosiaan polveutuu sudesta. Nykytietämyksen mukaan sudet tekivät "aloitteen", eli ne alkoivat seuraamaan ihmislaumoja ruoan toivossa. Ehkä joku ihminen sitten toi luolille hylätyn pennun jne. Kyseessä oli ilmeisesti tietyn lainen symbioosi: koira 8tai silloin oikeastaan vielä susi) ilmoitti vaaroista ja sai ihmiseltä ruokaa ja suojaa. Ensimmäinen jalostuskriteeri oli ilmeisesti kesyys, eli ihmiset suosivat koiria, jotka leimautuivat helposti ihmiseen. Mistään tietoisesta jalostuksesta ei ollut kyse (tarvittavaa tietoa ei ollut). Vähitellen koirille löydettiin eri käyttötarkoituksia ja laji alkoi erkanemaan roduiksi. Jossain vaiheessa jalostuksesta tuli tietoista, päämäärähakuista toimintaa. Ulkonäköön keskittyvä jalostus on aika uusi keksintö.

Rotujen tekemisestä: itse ymmärrän erittäin hyvin käyttökoirien jalostuksen sekä sen, että moni mielellään ottaa rotukoiran, jonka ominaisuudet ovat kohtalaisen hyvin ennustettavissa. Ulkonäkökeskeistä jalostusta en ymmärrä, mutta ei se minua häiritsisi jos siinä ei niin monesti pyrittäisi epäterveelliseen ruumiinrakenteeseen. Sekarotuisten pennuttaminen on minusta ihmisten oma asia, kunhan hoitavat pennut huolella ja hankkivat niille hyvät kodit. Terveen järjen käyttö ei ole kiellettyä vanhempia valittaessa...joidenkin ihmisten harrastama "sekarotuisten jalostus" on minusta arvelluttavaa, jos siinä käytetään keinona sisäsiitosta (niin kuin jalostuksessa lähes aina jossain vaiheessa tehdään) eikä koirien terveyttä silti seurata tarkasti.

ddhm kirjoitti:

Mikään yleistys ei pidä paikkaansa aina, vaan se on todennäköisemmin totta kuin joku muu vaihtoehto. Nämä asiat ovat tietty paljolti tutkimattomia, mutta "sekarotuisuuden" (siis tarkemmin ottaen runsaan heterotsygotian) elinvoimaa lisäävä vaikutus on kyllä fakta, ei mielipidekysymys... ongelmallisen kysymyksestä koirilla tekee juuri valikoiva jalostus, joka muuttaa asetelmaa geneettisessä tutkimuksessa käytettävään sisäsiitokseen nähden. Tässä on muuten mainittava, että paperiton puhdasrotuinen EI ole sekarotuinen geneettisessä mielessä, eli lonkkavikainen paperiton kultsu on kultsu, ei mikään risteytys.

Ja juuri niin, sairaita rotuja tulee pitkälti ihmisen toiminnan seurauksena. Ihminen on halunnut jalostaa älyttömän raskaita, pitkäselkäisiä, lyhytjalkaisia, lättäkuonoisia, mulkosilmäisiä, riippuluomisia ja todella pieniä sekä turhalla nahalla varustettuja koiria. Kaikki nämä piirteet lisäävät terveysongelmien todennäköisyyttä. Kun koirat lisääntyvät muun rotuisten kanssa, ensimmäisinä häviävät lähes aina epäterveet ääripään piirteet.

Jalostuksen tuoma toinen ongelma on juuri mainitsemani pullonkaulailmiö. Se siis tarkoittaa sitä, että jossain jalostuksen vaiheessa on syystä tai toisesta käytetty hyvin suppeaa yksilöjoukkoa, jolloin rodun sisäinen muuntelu on pientä ja resessiiviset taudit ym ilmenevät suuremmalla todennäköisyydellä.

Rotuja ei ole tietty mikään pakko sotkea keskenään jos ei huvita, mutta minkään todellisen tutkimustiedon valossa siitä ei ole myöskään pahemmin haittaa, usein siitä voi olla hyötyä. En halua vähätellä vastuuntuntoisia kasvattajia, jotka todella tekevät töitä karsiakseen rotutyypillisiä ja muitakin terveysongelmia (usein ihan hyvälläkin menestyksellä), mutta en todellakaan ymmärrä koirien jalostamista niin eksoottisiksi, että ne alkavat jo itse kärsiä ulkomuodostaan. Näitä rotuja on valitettavan paljon, ja motiivi on lähes aina vaan ihmisen kokeilun halu ja turhamaisuus.

Koira tosiaan polveutuu sudesta. Nykytietämyksen mukaan sudet tekivät "aloitteen", eli ne alkoivat seuraamaan ihmislaumoja ruoan toivossa. Ehkä joku ihminen sitten toi luolille hylätyn pennun jne. Kyseessä oli ilmeisesti tietyn lainen symbioosi: koira 8tai silloin oikeastaan vielä susi) ilmoitti vaaroista ja sai ihmiseltä ruokaa ja suojaa. Ensimmäinen jalostuskriteeri oli ilmeisesti kesyys, eli ihmiset suosivat koiria, jotka leimautuivat helposti ihmiseen. Mistään tietoisesta jalostuksesta ei ollut kyse (tarvittavaa tietoa ei ollut). Vähitellen koirille löydettiin eri käyttötarkoituksia ja laji alkoi erkanemaan roduiksi. Jossain vaiheessa jalostuksesta tuli tietoista, päämäärähakuista toimintaa. Ulkonäköön keskittyvä jalostus on aika uusi keksintö.

Rotujen tekemisestä: itse ymmärrän erittäin hyvin käyttökoirien jalostuksen sekä sen, että moni mielellään ottaa rotukoiran, jonka ominaisuudet ovat kohtalaisen hyvin ennustettavissa. Ulkonäkökeskeistä jalostusta en ymmärrä, mutta ei se minua häiritsisi jos siinä ei niin monesti pyrittäisi epäterveelliseen ruumiinrakenteeseen. Sekarotuisten pennuttaminen on minusta ihmisten oma asia, kunhan hoitavat pennut huolella ja hankkivat niille hyvät kodit. Terveen järjen käyttö ei ole kiellettyä vanhempia valittaessa...joidenkin ihmisten harrastama "sekarotuisten jalostus" on minusta arvelluttavaa, jos siinä käytetään keinona sisäsiitosta (niin kuin jalostuksessa lähes aina jossain vaiheessa tehdään) eikä koirien terveyttä silti seurata tarkasti.

Lue lisää

Kiitos sinulle valaisevista tiedoista... =)

Noista "ulkonäkö" jalostuksista vielä sen verran että en itsekään niitä hyväksy... Suurin syy on ehkä rotu joka löytyy siskoltani (englanninbulldoggi) uskallan sen tässä mainita koska se on mielestäni "koiran irvikuva" sanokoon muut mitä sanoo. Se on jotain aivan karmeaa jo katsottavaakin... =(

Kuitenkin.. Itse olen kiinnostunut näistä ns. alkukantaisista roduista jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja. Ne kiehtovat jo senkin takia että se miten ne ovat "jalostuneet" ja niiden "käyttötarkoitus" on luonnon tekemää toki myös ihmisenkin. Mutta siis se että ne ovat tehneet yhtä ja samaa työtä jo tuhansia vuosia ja monesti tekevät sitä vielä itsenäisesti eli ilman ihmisen apua tai koulutusta on erittäin kiehtova aihe. Harmi vaan kun en ainakaan kovin paljoa ole löytänyt tietoa suomeksi, on tuo venäjä vähän heikkoa... =D

Näiden koirien historiasta kun joku tekisi oikein kirjan taijotain olisi kyllä jotain... =)

On kuitenkin näissäkin huomattava että esim. omat koirani on suomesta ostettuja, molemmista löytyy kyllä kotimaansa edustajia paljonkin, mutta silti jalostus näkyy... Rodut on aivan erilaisia täällä kuin kotimaassaan, alkuperäisessä tehtävässään.

Poikkesi hieman ehkä aiheesta, mutta mitäs olen tällainen utelias lörppä... =D

ddhm kirjoitti:

On aivan totta, että homotsygotia useimmiten lisää perinnöllisten ongelmien todennäköisyyttä. Rotukoirien homotsygotia-aste on lähes aina huomattavasti suurempi kuin sekarotuiste. En tiedä, onko olemassa nimenomaan koirilla tehtyä tutkimusta, mutta muilla nisäkkäillä vastaavia kokeita on kyllä tehty. Katso terkosta (ovidin tai pubmedin kautta löytyy helpoimmin), avainsanoja heteroosi, risti- ja sisäsiitos, perinnölliset sairaudet... tietty in english. Takaan, että löydät kymmeniä tutkimuksia (todennäköisesti niin paljon, ettet jaksa lukea edes otsikoita), joiden perusteella voidaan todeta, että sisäsiittoiset, korkean homotsygotia-asteen omaavat nisäkkäät kärsivät useammin erilaisista terveysongelmista kuin kahden tai useamman homotsygoottisen kannan risteytyksen tuloksena syntyneet yksilöt. Jos tämä pätee rottiin, hiiriin ja ilmeisesti jopa ihmisiin, kasveista puhumattakaan, niin miksi se ei pätisi koiriin?

Täällä esitetty väite, jonka mukaan juuri kahden rotukoiran risteytykset hyötyvät sekarotuisuudestaan eniten, on "semitotta". Jos risteytetään kaksi rorua, joiden mahdolliset tyypilliset geneettistä alkuperää olevat terveyongelmat ovat hyvin erilaisia keskenään, ovat jälkeläiset todennäköisesti vanhempiaan terveempiä. Jos näiden risteytysten jalostusta jatketaan risteyttämällä niitä keskenään, häviää heterotsygotia vähitellen ja perinnölliset ongelmat nostavat taas herkemmin päätään. Jos taas sekarotuseen "sukuun" tuodaan jatkuvasti uutta varta melko satunnaisista suunnista, ei ole mitenkään sanottua, että kanta degeneroituisi. Rotukoirien ongelma on juuri siinä, että niiden perimä yhden rodun sisällä muuntelee aika vähän. Hyvin monissa roduissa on korkea sisäsiittoisuusaste, ja vaikka sisäsiitosta ei näkyisikään kymmenessä polvessa taaksepäin, on useimpien rotujen jalostuksessa ollut pullonkaulavaihe, jossa nämä ongelmat kulminoituvat, eikä niistä usein voida päästä eroon rotua puhtaasti lisäämällä. Tämä ilmiö on myös tuottanut suomalaisen tautiperimän. Vaikka meitä on yli viisi miljoonaa, vaikuttaa historiamme pullonkaulavaihe yhä niin, että tietyt sairaudet ovat meillä huomattavasti yleisempiä kuin muissa maissa.

On siis ihan oikeasti perusteltua tehdä tieteellisen tutkimuksen perusteella oletus, että sekarotuiset ovat keskimäärin terveempiä. Tätä luonnollisesti vääristää se, että useimmat puhdasrotuisten kasvattajat pyrkivät eliminoimaan tiettyjä sairauksia periyttäviä koiria jalostuksesta (mikä on tietty hyvä). Kuitenkin aktiivisen tarkkailun kohteena on vain muutama sairaus, ei esimerkiksi immuunijärjestelmän taso, alttius allergioille ymym asiat, joita on vaikea mitata. Tästä syystä rotukoirien seulonnalla ei ole niin suurta vaikutusta koiran yleiseen terveydentilaan, kuin usein kuvitellaan (tai siis on sillä toki väliä, mutta se ei välttämättä tee rotukoirista sekarotuisia terveempiä). Lisäksi huonot lonkat, selkä ja silmät ovat yleensä seurausta juuri pullonkaulavaiheesta, sisäsiittousuudesta tai epäterveistä jalostustavoitteista, ja näin ollen kasvatustyöllä pyritään minimoimaan haittoja, jotka jalostus on aiheuttanut.

Lue lisää

Kerrankin tänne on eksynyt joku oppinut ihminen, joka osaa ilman kiihkoa kertoa näistä asioista.
Kiitos, kiitos.

milie81 kirjoitti:

Kiitos sinulle valaisevista tiedoista... =)

Noista "ulkonäkö" jalostuksista vielä sen verran että en itsekään niitä hyväksy... Suurin syy on ehkä rotu joka löytyy siskoltani (englanninbulldoggi) uskallan sen tässä mainita koska se on mielestäni "koiran irvikuva" sanokoon muut mitä sanoo. Se on jotain aivan karmeaa jo katsottavaakin... =(

Kuitenkin.. Itse olen kiinnostunut näistä ns. alkukantaisista roduista jotka ovat tuhansia vuosia vanhoja. Ne kiehtovat jo senkin takia että se miten ne ovat "jalostuneet" ja niiden "käyttötarkoitus" on luonnon tekemää toki myös ihmisenkin. Mutta siis se että ne ovat tehneet yhtä ja samaa työtä jo tuhansia vuosia ja monesti tekevät sitä vielä itsenäisesti eli ilman ihmisen apua tai koulutusta on erittäin kiehtova aihe. Harmi vaan kun en ainakaan kovin paljoa ole löytänyt tietoa suomeksi, on tuo venäjä vähän heikkoa... =D

Näiden koirien historiasta kun joku tekisi oikein kirjan taijotain olisi kyllä jotain... =)

On kuitenkin näissäkin huomattava että esim. omat koirani on suomesta ostettuja, molemmista löytyy kyllä kotimaansa edustajia paljonkin, mutta silti jalostus näkyy... Rodut on aivan erilaisia täällä kuin kotimaassaan, alkuperäisessä tehtävässään.

Poikkesi hieman ehkä aiheesta, mutta mitäs olen tällainen utelias lörppä... =D

Lue lisää

Tämä ei nyt varsinaisesti liity otsikkoon mitenkään, mutta kommentoisin tuota mielipidettäsi englanninbulldogeista.

Olen samaa mieltä kanssasi, että enkkubulldoggi on liiallisesti ulkonäkö jalostettu, ja se on aiheuttanut lukuisia ongelmia rodulla. Joskin, monet omistajat kertovat terveistä ja reippaista bulldogeistaan, joten hyviä yksilöitä varmasti löytyy rodusta.

Mutta, Milie, oletko tutustunut vanhaenglanninbulldogiin (olde english bulldogge)? Rotu ei ole yhtä kärjistetyn näköinen kuin enkkubulldoggi, eikä samanlaisia terveysongelmia ole rodussa ilmennyt. Jos katsoo vanhoja maalauksia bulldogeista, olde muistuttaa niitä paljon. Luonteesta on toki karsittu vanhan ajan bulldogin selvä hurjaluonteisuus, nykyajan mittapuihin sopivaksi. Käypä katsomassa sivuilla http://www.sathy.fi ja http://www.olderanch.com/. Jos sinua kiinnostaa tietää rodusta enemmän, voin siitä kertoa lisää.

hauva2 kirjoitti:

Tämä ei nyt varsinaisesti liity otsikkoon mitenkään, mutta kommentoisin tuota mielipidettäsi englanninbulldogeista.

Olen samaa mieltä kanssasi, että enkkubulldoggi on liiallisesti ulkonäkö jalostettu, ja se on aiheuttanut lukuisia ongelmia rodulla. Joskin, monet omistajat kertovat terveistä ja reippaista bulldogeistaan, joten hyviä yksilöitä varmasti löytyy rodusta.

Mutta, Milie, oletko tutustunut vanhaenglanninbulldogiin (olde english bulldogge)? Rotu ei ole yhtä kärjistetyn näköinen kuin enkkubulldoggi, eikä samanlaisia terveysongelmia ole rodussa ilmennyt. Jos katsoo vanhoja maalauksia bulldogeista, olde muistuttaa niitä paljon. Luonteesta on toki karsittu vanhan ajan bulldogin selvä hurjaluonteisuus, nykyajan mittapuihin sopivaksi. Käypä katsomassa sivuilla http://www.sathy.fi ja http://www.olderanch.com/. Jos sinua kiinnostaa tietää rodusta enemmän, voin siitä kertoa lisää.

Lue lisää

Kyseinen rotu on kyllä tiedossa ja olisikin hyvä jos näitä olisi enemmän tuon englanninbulldogin sijasta... =)

Olen siitä jonkin verran lueskellut ja rotu on kiinnostanut juuri tuon englanninbulldogin takia. Itse en kuitenkaan erityisemmin pidä tämän tyyppisistä koirista, mutta toki aina koirarotujen historiasta on otettava selvää...

Juu, onhan noita enkkuja tietenkin terveitäkin yksilöitä, mutta juuri se jalostuksen tarkoitus (mikä ihme se sitten onkaan) ulkonäkö? taistelu? hirvittää. Ei ole luonnollista jos koira ei voi itse synnyttää jne. Toivottavsti tämä rotu saataisiin joskus järkeviin mittasuhteisiin. Jostain luin joskus että enkkuja ainakin meinattaisiin alkaa "muokkaamaan" enemmän juuri vanhaenglanninbulldogiksi eli siksi mitä ne on joskus olleet...

Onhan näitä... Mielestäni kuitenkin ihmisten älyttömiä kokeiluja... =(

milie81 kirjoitti:

Kyseinen rotu on kyllä tiedossa ja olisikin hyvä jos näitä olisi enemmän tuon englanninbulldogin sijasta... =)

Olen siitä jonkin verran lueskellut ja rotu on kiinnostanut juuri tuon englanninbulldogin takia. Itse en kuitenkaan erityisemmin pidä tämän tyyppisistä koirista, mutta toki aina koirarotujen historiasta on otettava selvää...

Juu, onhan noita enkkuja tietenkin terveitäkin yksilöitä, mutta juuri se jalostuksen tarkoitus (mikä ihme se sitten onkaan) ulkonäkö? taistelu? hirvittää. Ei ole luonnollista jos koira ei voi itse synnyttää jne. Toivottavsti tämä rotu saataisiin joskus järkeviin mittasuhteisiin. Jostain luin joskus että enkkuja ainakin meinattaisiin alkaa "muokkaamaan" enemmän juuri vanhaenglanninbulldogiksi eli siksi mitä ne on joskus olleet...

Onhan näitä... Mielestäni kuitenkin ihmisten älyttömiä kokeiluja... =(

Lue lisää

.. Joskus olen netissä nähnyt enkkubulldogeiden kuvia yksilöistä, jotka ovat olleet "throwbackejä", eli ovat näyttäneet vanhan mallisilta bulldogeilta. Tällaiset eivät toki pärjää näyttelyissä eikä käytetä jalostukseen, harmi vaan. Minustakin jalostuksessa pitäisi kiinnittää ulkonäköä enemmän terveyteen, ja luulempa että nykyään tämä ajatus on noussut esille enenemässä määrin myös näyttelymaailmassa.

Mekin, minä ja mieheni, aikoinaan harkitsimme vakavasti enkkubulldogin ostamista, mutta totesimme sen liian riskialttiiksi. Mitä jos olisimme saaneet juuri tälläisen sairaan yksilön ja liikunnasta piittaamattoman, miten se olisi sopeutunut meidän liikunnasta ja luonnosta nauttivaan perheeseemme?

Nyt tämä meidän 10,5 kk olde tyttömme on ylittänyt odotuksemme. Se on tähän mennessä ollut hyvin ennakkoluuloton ja avoin ihmisiä ja toisia koira kohtaan, mutta tarvittaessa löytyy suojelutahtoakin. Lisäksi se on helposti käsiteltävä, kiltti ja tulee loistavasti juttuun meidän toisen 11 kg uroskoiramme kanssa (tyttö itse painaa nyt n. 30kg). Myös terveysasiat ovat kunnossa, toivottavasti ei jatkossakaan ilmene mitään vakavaa. Mitäpä sitä voisi enempää toivoa koirastaan? :)

ddhm kirjoitti:

On aivan totta, että homotsygotia useimmiten lisää perinnöllisten ongelmien todennäköisyyttä. Rotukoirien homotsygotia-aste on lähes aina huomattavasti suurempi kuin sekarotuiste. En tiedä, onko olemassa nimenomaan koirilla tehtyä tutkimusta, mutta muilla nisäkkäillä vastaavia kokeita on kyllä tehty. Katso terkosta (ovidin tai pubmedin kautta löytyy helpoimmin), avainsanoja heteroosi, risti- ja sisäsiitos, perinnölliset sairaudet... tietty in english. Takaan, että löydät kymmeniä tutkimuksia (todennäköisesti niin paljon, ettet jaksa lukea edes otsikoita), joiden perusteella voidaan todeta, että sisäsiittoiset, korkean homotsygotia-asteen omaavat nisäkkäät kärsivät useammin erilaisista terveysongelmista kuin kahden tai useamman homotsygoottisen kannan risteytyksen tuloksena syntyneet yksilöt. Jos tämä pätee rottiin, hiiriin ja ilmeisesti jopa ihmisiin, kasveista puhumattakaan, niin miksi se ei pätisi koiriin?

Täällä esitetty väite, jonka mukaan juuri kahden rotukoiran risteytykset hyötyvät sekarotuisuudestaan eniten, on "semitotta". Jos risteytetään kaksi rorua, joiden mahdolliset tyypilliset geneettistä alkuperää olevat terveyongelmat ovat hyvin erilaisia keskenään, ovat jälkeläiset todennäköisesti vanhempiaan terveempiä. Jos näiden risteytysten jalostusta jatketaan risteyttämällä niitä keskenään, häviää heterotsygotia vähitellen ja perinnölliset ongelmat nostavat taas herkemmin päätään. Jos taas sekarotuseen "sukuun" tuodaan jatkuvasti uutta varta melko satunnaisista suunnista, ei ole mitenkään sanottua, että kanta degeneroituisi. Rotukoirien ongelma on juuri siinä, että niiden perimä yhden rodun sisällä muuntelee aika vähän. Hyvin monissa roduissa on korkea sisäsiittoisuusaste, ja vaikka sisäsiitosta ei näkyisikään kymmenessä polvessa taaksepäin, on useimpien rotujen jalostuksessa ollut pullonkaulavaihe, jossa nämä ongelmat kulminoituvat, eikä niistä usein voida päästä eroon rotua puhtaasti lisäämällä. Tämä ilmiö on myös tuottanut suomalaisen tautiperimän. Vaikka meitä on yli viisi miljoonaa, vaikuttaa historiamme pullonkaulavaihe yhä niin, että tietyt sairaudet ovat meillä huomattavasti yleisempiä kuin muissa maissa.

On siis ihan oikeasti perusteltua tehdä tieteellisen tutkimuksen perusteella oletus, että sekarotuiset ovat keskimäärin terveempiä. Tätä luonnollisesti vääristää se, että useimmat puhdasrotuisten kasvattajat pyrkivät eliminoimaan tiettyjä sairauksia periyttäviä koiria jalostuksesta (mikä on tietty hyvä). Kuitenkin aktiivisen tarkkailun kohteena on vain muutama sairaus, ei esimerkiksi immuunijärjestelmän taso, alttius allergioille ymym asiat, joita on vaikea mitata. Tästä syystä rotukoirien seulonnalla ei ole niin suurta vaikutusta koiran yleiseen terveydentilaan, kuin usein kuvitellaan (tai siis on sillä toki väliä, mutta se ei välttämättä tee rotukoirista sekarotuisia terveempiä). Lisäksi huonot lonkat, selkä ja silmät ovat yleensä seurausta juuri pullonkaulavaiheesta, sisäsiittousuudesta tai epäterveistä jalostustavoitteista, ja näin ollen kasvatustyöllä pyritään minimoimaan haittoja, jotka jalostus on aiheuttanut.

Lue lisää

Minullakin on puoliangorakissa. Sitä mainostettiin pitkäkarvaisena 10-viikkoisena. Hakiessani sitä sen verran on biologiaa hanskassa, että tiesin, ettei pitkäkarvaisen ja lyhytkarvaisen kissan pentueessa synny ainoatakaan pitkäkarvaista pentua.

Kuten jäi tämä minunkin kissani lyhytkarvaiseksi munkki Mendelin sääntöjen mukaan, vaikkei äijä itse ollutkaan komentamassa.

Kissan omista pennuista myöhemmin toteutui tasan munkki Mendelin aikoinaan herneillä (ei kai kenenkään nenässä?) luoma genetiikkaoppi. Kissani sai neljä pentua, joista 1/4 oli pitkäkarvaisia, kuten arvon herra Mendel oli jo aikoinaan todistanut.

Ja tätähän paskaa opetetaan jo viimeistään lukiossa.

Jos tällaista karvan pituuden "ennustamista" kissoilla oikein tapahtuu jalostuksen tiimoilta, niin kerro nyt ihmeessä, miten olisi mahdollista että se sattuisi sattumanvaraisesti koirien sekarotuisessa ristisiitoksessa, kun rodunjalostuksessakin joudutaan vaalimaan genetiikan oppeja, sääntöjä ja lakeja. Ne geenit on ja pysyy ja seuraa ja sairastuttaa. Koska teille menee päähän, ettei sekarotuisia ole koskaan tutkittu eikä tulla koskaan tutkimaan ja hoitamaan niin laajalla prosentuaalilla kuin rotukoiria.

Tehään mustamaalaatte koko ihmispopulaation kehityshistorian. Jollei ihminen olisi jalostanut villiä eläintä paimen- tai metsästyskoiraksi, niin kai me vielä kiipeiltäisiin puissa eikä temmottaisi sormia kipeiksi laajakaistoilla.

Kannattais opiskellä genetiikkaa "hieman" enemmän, mitä kasvattajakurssilla opetetaan.

Nimimerkki ddhm jo hieman antoi osviittaa asiasta ylempänä.