parson jackrussell->sopiiko perheeseen?

Unohdin mainita, että perheessämme on kissa.Kissa on tottunut kyllä muihin eläimiin.Perheessämme on ollut aiemminkin koira.Mutta tosiaan koiran luonne pitäisi sietää sitten muitakin eläimiä.

Jeps, no meillä on russeli ja se on täys kaheli, ikävä tunnustaa. Se puree, haukkuu ja repii. Pelkää paukkuja ja varjoja yms. Lasten kanssa se ei sovi laisinkaan, se on jopa purrut ihan vieraita lapsia, ei varoittanut näitä ollenkaan, vaan iski naskalihampaansa suoraan jalkaan kiinni.
On kokeiltu ongelmakoirakouluttajat, hormoonihoidot, eläinlääkärit ja mikä se nyt oli semmoinen, joka laitetaan pistorasiaan ja erittää jotain ainetta...hmm.
Ollaan varmaan ihan hulluja, kun pidetään mokomaa elukkaa, ei pystytä luopumaankaan...

Meillä on kotona hiukan alle vuoden ikäinen working russeli. Se on loputtoman energinen, mutta se ei ole synonyymi hankalalle koiralle. Meidän koiramme ei hauku, ei pure (muuta kuin leikin yhteydessä sellaista "leikkipuremista"), eikä ole tuhonnut paikkoja. Koira on minun ja mieheni ensimmäinen koira, kummallakaan ei ollut vanhastaan kokemuksia mistään rodusta. Ensi hetkestä alkaen olemme olleet sitä mieltä että valintamme osui täysin nappiin. Russeli tarvitsee paljon tekemistä ja mekin harrastamme runsaasti ulkoilua, temppujen harjoittelua, nyt olemme aloittaneet koulunkäynnin ja kun ikää koiralla on tarpeeksi lähdemme agilityyn.

Mielestäni tärkeintä on, jos energiseen koirarotuun päätyy, se että varaa tarpeeksi aikaa koiran kanssa harrastamiselle; vaihtoehtoja mielekkäälle tekemiselle on loputtomasti.

Pääsääntöisesti en suosittelisi russelia lapsiperheeseen. Yksilöissä on eroja, mutta mikään ei takaa, että saisitte poikkeavan yksilön.

Meillä on jackrussellinterrieri, joka on erittäin energinen, erittäin dominoiva, erittäin reviiritietoinen, ja tarvitsee enemmän kuin paljon älytehtäviä sekä paljon liikuntaa. Se myös haluaa olla mukana ihan kaikessa "neuvomassa" ja "auttamassa". Lapset käyvät sen hermoille, tykkää kyllä touhuta niiden kanssa, mutta alkaa herkästi komennella niitä. Käy herkästi ylikierroksilla ja on tällöin erittäin vaikea hallittava, huutaa ja sätkii miten sattuu sinne tänne, esim metsään mennessä ihan tajuton sirkus.

Pitää puolensa lasten leikeissä vähän turhankin rajusti, saattaa ottaa lelun kädestä varomatta ollenkaan pieniä sormia välissä yms. Yhtään ei voi ilman valvontaa jättää russelia ja lapsia keskenään, lähtee mopo käsistä muuten kaikilta osapuolilta.

Suunnaton energiamäärä ei suinkaan ole huono asia jos sen osaa kanavoida oikein. Russelimme on ihan mieletön menijä agilityssä. Ja - vastoin kaikkia luonnekuvauksia - se todellakin soveltuu myös tottikseen. Se hihkuu koko olemuksellaan, että "jee, nyt mä SAAN tehdä sitä ja nyt mä SAAN tehdä tätä". Temppuja sille on tosi helppo opettaa innokuuden ja älykkyyden takia.

Toki riippuu ihmisestä, että miten monta tuntia päivässä jaksat koirallesi omistaa, mutta kyllä hiukan epäilen, että olisit valmis tinkimään lastesi kanssa vietetystä ajasta nin paljon. Kun russeli todellakin VAATII sen tietyn määrän tekemistä, oli sinulla lapset hoidettavana tai ei. Onneton russeli pitää huolen siitä että kellään muullakaan ei ole kivaa.

En kyllä riiviö-rääpäleestämme ikuna luopuisi! Mutta ei meille kyllä toistakaan russelia tule...

Jos haluat terrierin, tutustuppa glen of imaalin terrieriin. On enempi lapsiperheen terrieri. Meille on seuraavaksi roduksi valittu beagle (mies harrastaa rusakonmetsästystä) tai vaihtoehtoisesti glenni.

täältä löydät tietoa monista rodusta, tosin ihan kaikkia rotutietoja ei olla vielä laitettu. Mutta paljon kumminkin.

http://www.koirat.com/koirarodut.phtml

Mielestäni parson sopii myös lapsiperheeseen. Kysehän on ensisijaisesti siitä, että koko perhe osaa suhtautua koiraan oikein ja peruskouluttaa sen sekä pitää yllä koiran aktiivisuutta. Ei parson ole mikään hirviö, joka ei sopeudu mihinkään, päinvastoin. Kuten yleensäkin, ongelmia syntyy silloin, kun otetaan terrieri ns. seurakoiraksi ja sitten huomataankin, että koira ei olekaan sellainen sohvaperuna, jota kaivattiin. Aktiivinen perhe tulee varmasti toimeen parsonin kanssa!

Itselläni on 5-vuotias parsonuros, joka on hyvin ihmisystävällinen ja yleensä sisällä todella rauhallinen. Koira on toki energinen ja kaipaa paljon ulkoilua, mutta itse olen kyllä pärjännyt ihan maalaisjärjellä. Omien kokemusteni perusteella en näe ongelmia parsonista lapsiperheessä - toki varmasti löytyy poikkeustapauksia tässäkin.

Meidän 2 vuotias russeli on muuten aivan kaheli ja ärjy mutta lapsia se vaan pussailis suulle eli tykkää lapsista. Tarkkailla pitää kuitenkin kuten aina lapsi-koira-suhdetta.
Vanhin poika sai tosin kevyet hampaanjäljet puhaltaessaan kolmesti koiraa sieraimiin. Koira varoitti kyllä kahdesti mutta liika on liikaa ja vahinko tapahtui. Onneksi ei muuta kuin pintarapsut. Nyttemmin ei moista ole enää tapahtunut, kumpikin otti opikseen.
En suosittele russelia kuitenkaan lapsiperheeseen kettumaisen luonteen vuoksi jota joku paremmin tuossa aiemmin kuvaili.Ei ole helppo koira koska helppoja koiria ei olekaan.
Meidän russelin saa kokeeksi kotiin hoitoon jos haluat sillä etsin hoitajaa työn vuoksi.
sipstein@TÄMÄPOIShotmail.com

Itse kahden Russelin omistajana en kyllä suosittelisi russelia perheeseen jossa on pieniä lapsia. Russeleiden luonnetta on vaikea kuvailla, sillä se tuntuu olevan rotu jossa luonteenpiirteet vaihtelevat hyvinkin suuresti, mutta yleistä tuntuu olevan että koirista löytyy sisua ja tempperamenttia. Ja toisinaan russelit voivatkin olla suht vaikeita. Se on samalla myös tavallaan älykkäin koirarotu minkä tiedä (olen omistanut koiria 5 eri rodusta eli en voi siis sanoa kuin niiden perusteella), sillä ne ovat uteliaita, ja niillä tuntuu olevan kyky miettiä ja ratkaista ongelmia itsenäisesti. Toisaalta taas tästä syystä ne tarvitsevat huomattavasti enemmän aktiviteettia ja liikuntaa kuin monet muut pienet koirarodut. Omat koirani nauttivat suunnattomasti siitä että niiden kanssa harrastaa, itse harrastan tokoa ja agilityä, mutta vaikka niiden kanssa tekisi mitä ei energia tunnu loppuvan. Ne ovat myös itselläni olleista koirista ensimmäiset jotka eivät aina tule toimeen lasten tai esim. kissojen kanssa. Tässäkin siis se että jos itsellä on ollut laiska päivä alkavat koirat keksimään virikkeitä itse, kun eivät ole päässeet purkamaan energiaansa. Esim. jahtaamaan kissoja, kinastelemaan keskenään, räkyttämään, juoksemaan hulluna ympäri taloa ja pihaa ym. Russelit tuntuvat turhautuvan erittäin helposti!

Omissa russeleissani huomaan hyvin sen, kuinka erilaisia ne ovat. Toinen on täysin yhden ihmisen koira, minä olen sille maailman tärkein ja se tuppaa olemaan välillä mustasukkainen minusta, eikä siis halua että muut koirat tai kissat tulevat lähelleni. Se viihtyy sylissä ja rakastaa pussailla ja halailla, on kyllä hyvin ystävällinen muillekin ihmisille, mutta jos olen paikalla niin se hakeutuu aina minun syliini. Toinen taas ei välitä vaikka lenkillä pysähtyisin silittelemään muita, ja jos vieraita ihmisiä on paikalla niin se touhuaa mielellään heidän kanssaan. Mutta se ei kuitenkaan voi sietää pussailua tai halailua, vaan lähtee heti kainalosta jos sitä yrittää liiaksi lällyttää. Toinen ei voi sietää pieniä lapsia, lapset ovat ok kunhan eivät koske sen leluihin tai tule liian lähelle sitä. Toinen taas rakastaa leikkiä lasten kanssa, mutta välillä leikit saattaa äityä vähän turhan rajuiksi. Toisen turkin hoito on kamalaa puuhaa, sillä se kasvaa pitkäksi ja paksuksi, ja nyppiminen on hyvin aikaa vievää. Toisen turkki taas on sileämpi, eikä sen hoidosta ole juurikaan vaivaa..

Eroja löytyisi vaikka kuinka. Molemmat koirat ovat samasta pentueesta, joten olenkin ihmetellyt miten ne voivat olla niin erilaisia. Siitä syystä suosittelisin jotakin helpompaa rotua, sillä russelin kanssa ei voi koskaan tietää mitä saa! Ja etenkin tuo että teillä on pieniä lapsia saisi minut miettimään jotakin toista rotua...

Itse kahden Russelin omistajana en kyllä suosittelisi russelia perheeseen jossa on pieniä lapsia. Russeleiden luonnetta on vaikea kuvailla, sillä se tuntuu olevan rotu jossa luonteenpiirteet vaihtelevat hyvinkin suuresti, mutta yleistä tuntuu olevan että koirista löytyy sisua ja tempperamenttia. Ja toisinaan russelit voivatkin olla suht vaikeita. Se on samalla myös tavallaan älykkäin koirarotu minkä tiedä (olen omistanut koiria 5 eri rodusta eli en voi siis sanoa kuin niiden perusteella), sillä ne ovat uteliaita, ja niillä tuntuu olevan kyky miettiä ja ratkaista ongelmia itsenäisesti. Toisaalta taas tästä syystä ne tarvitsevat huomattavasti enemmän aktiviteettia ja liikuntaa kuin monet muut pienet koirarodut. Omat koirani nauttivat suunnattomasti siitä että niiden kanssa harrastaa, itse harrastan tokoa ja agilityä ja ne ovat mukana myös käydessäni tallilla missä ne saavat painaa vapaana minkä jaksavat. Mutta vaikka niiden kanssa tekisi mitä ei energia tunnu loppuvan. Ne ovat myös itselläni olleista koirista ensimmäiset jotka eivät aina tule toimeen lasten tai esim. kissojen kanssa. Tässäkin siis se että jos itsellä on ollut laiska päivä alkavat koirat keksimään virikkeitä itse, kun eivät ole päässeet purkamaan energiaansa. Esim. alkavat jahtaamaan kissoja, kinastelemaan keskenään, räkyttämään, juoksemaan hulluna ympäri taloa ja pihaa ym. Russelit tuntuvat turhautuvan erittäin helposti!

Omissa russeleissani huomaan hyvin sen, kuinka erilaisia ne ovat. Toinen on täysin yhden ihmisen koira, minä olen sille maailman tärkein ja se tuppaa olemaan välillä mustasukkainen minusta, eikä siis halua että muut koirat tai kissat tulevat lähelleni. Se viihtyy sylissä ja rakastaa pussailla ja halailla, on kyllä hyvin ystävällinen muillekin ihmisille, mutta jos olen paikalla niin se hakeutuu aina minun syliini. Toinen taas ei välitä vaikka lenkillä pysähtyisin silittelemään muita, ja jos vieraita ihmisiä on paikalla niin se touhuaa mielellään heidän kanssaan. Mutta se ei kuitenkaan voi sietää pussailua tai halailua, vaan lähtee heti kainalosta jos sitä yrittää liiaksi lällyttää. Toinen ei voi sietää pieniä lapsia, lapset ovat ok kunhan eivät koske sen leluihin tai tule liian lähelle sitä. Toinen taas rakastaa leikkiä lasten kanssa, mutta välillä leikit saattaa äityä vähän turhan rajuiksi. Toisen turkin hoito on kamalaa puuhaa, sillä se kasvaa pitkäksi ja paksuksi, ja nyppiminen on hyvin aikaa vievää. Toisen turkki taas on sileämpi, eikä sen hoidosta ole juurikaan vaivaa..

Eroja löytyisi vaikka kuinka. Molemmat koirat ovat samasta pentueesta, joten olenkin ihmetellyt miten ne voivat olla niin erilaisia. Siitä syystä suosittelisin jotakin helpompaa rotua, sillä russelin kanssa ei voi koskaan tietää mitä saa! Ja etenkin tuo että teillä on pieniä lapsia saisi minut miettimään jotakin toista rotua. Itselläni oli aikanaan tarkoitus ottaa vain yksi russeli, mutta niitä tulikin kaksi. Ja tämä vain siitä syystä että toinenkin vapautui sillä kasvattaja ei suostunut myymään russelia perheeseen jossa oli pieniä lapsia.

minäkään en kyllä suosittele Russelia perheeseen jossa pieniä lapsia.. en varmaan suosittelis mitään terrieriä.
Keskittyisin enemmän etsimään perheenlisäystä joko spanjeleista tai/ja seurakoirista.

Onko Parson kuin agressiivinen? Haluisin parsonin :)