Niinkutsuttua uskollisuutta...

Pettäjän toinen nainen kirjoitti:

Yksi keskustelu aamuyöllä parvekkeella:
- Ootko sä suuttunut mulle jostain?
- En. Miten niin?
- No…kyllä sä tiedät…Kun…
- Ai…Siitä. En. Jos sä olisit kysynyt puoli vuotta sitten, niin…No, silloin mä olisin voinutkin olla suuttunut. Sillon se olisi sattunut. Sattuikin…Mut ei enää.
- Puoli vuotta sitten? Mitä sä tarkotat?
- No mitäs luulisit? Mä rakastin sua silloin. Mutta se oli…silloin.
- Mitä mä tein? Jotain…väärin?
- Et sitten muista vai? Ne bileet, sen yhden tytön luona. Sen mun vuotta vanhemman kaverin luona…Mut ei sillä enää ole mitään väliä. Unohda.
- Eli siis ei oo enää mitään mahdollisuutta, että me…?
- Ei. Mä en ota toisen naisen miestä. En ikinä. Sun pitäis tietää se…
- Mut…
- Ei. Usko nyt. Sä valitsit. Sä päätit…Ja sä ansaitset hyvän naisen, usko mua. Sä et olisi mun kanssa edes onnellinen.
- Mä…oon pahoillani…
- Ei sun tartte olla. Oikeasti. Ei tartte.
(Poika yrittää tulla lähelle)
- Älä…
(suutelee tyttöä)
- Mmm...Lopeta. Tää on väärin…
- Mä tiedän.
- Mun pitää mennä…Tää ei toimi näin…
- Älä mee…
- Mun täytyy. Me ei voida tehdä näin, sä tiedät sen. Sä jätiti mut. Ja nyt on myöhäistä…
- Anna anteeksi…oo niin kiltti…Sä…Sut mä haluan.
- Ei. Sun olis pitänyt tajuta se aikaisemmin. Nähdään…joskus...
* * *
Ja kaikki tekevät väärän päätöksen...?
[ Ja J., jos satut tän lukemaan, ei millään pahalla...]

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä