Hyviin tapoihin kuuluu tuttujen tervehtiminen. Ja kaupassa tervehdin myyjää. Linjavaunussa tervehdin kuljettajaa. Mutta: Kävelyllä ollessani tai esimerkiksi kauppakeskuksessa en tervehdi vastaantulijoita, koska minun on vaikeaa nähdä, onko vastaantulija tuttu vai tuntematon.
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Minäkin olen tervehtijä. Asuintaloni alueellani tervehdin tuntemattomiakin,
hehän ovat tuttujen naapureiden kylässäkävijöitä ja kaupan työntekijöitä tervehdin
tietenkin ja varsinkin vakikauppani jokaista työntekijää, kirjaston henkilökuntaa
jne. Tervehtiminen on ihmisten huomioimista, joka kertoo siitä että arvostaa heitä.
En aina kaikissa tilanteissa saa vastausta, mutta haitanneeko tuo mittään :)
Kylillä, kujilla, kartsoilla tervehdin kaikkia. Ei heitä tule vastaan niin paljon, että käsi puutuisi.
Asiakaspalvelijoita en välitä tervehtiä. Hehän saavat palkan siitä, että palvelevat minua. Tervehtimisen pitää olla pyyteetöntä eikä rahaan liittyvää.
Useimmat ihmiset tervehtivät tuttuja.
Kaupan kassaneitiä tervehdin samoin kerrostalomme asukkaita, mutta en kävelylenkillä vastaantulijoita, tuttuja kylläkin.
Meillä on kyllä tapana tervehtiä metsässä ja kävelylenkeillä ihan tuntemattomiakin.
Tuolla kylällä, missä on enemmän ihmisiä, niin tervehdin vain tuttuja. Vanhat ihmiset, jotka lyllertävät yksinään rollaattorien kanssa ovat siitä poikkeus, heitä tervehdin aina, sielläkin.
Nyt on alettu kuntoportaissa tervehtiä ja jotkut tervehtivät metsälenkillä. Vastaan kyllä mutten aina itse aloita.
Ihanko te "käsipäivää" roppailette tervehtiessänne? Minä en .
Naapureita moikkailen kauempaa, mutta en mene edes käsi kosketukseen, koska siitähän voisi tulla syyte, kuten Roope Salmiselle, joka oli mennyt humalaisen tuttavansa kanssa nukkumaan "lusikka-asentoon"!D
Nyt alan harkitsemaan, kuinka monta syytettä voisin nostaa näin vuosikymmenten takaa, kun on siinä "lusikassa" tullut oltua ja joskus jopa nukuttuakin? Harmi vain, että syytetyt ovat jo kuoleet!D
On vallan kaksi eri tapaa "nukkua" ja nukkua lusikassa. Yöpuku ja alusvaatteet päällä kummallakin tahi alapäät riisuttuna kuten Roope yritti rojauttaa kannsanukkujaa, riisututti hänenkin alapäänsä paljaaksi.
Tietenkin tervehdin kaupantätejä. Useimmat heistä ovat tuttuja vuosien ajoilta.
Kylillä tai kaupunkimme äärimmäisessä keskustassa liikkuessani tervehdin vain naamatuttuja. Liika on liikaa.
joskus vaan tulee tutun näkösiä vastaan, mutta en muista, oisko joku entinen työkaveri vaikka...
Joskus joku on tutun näköinen, mutta meikäläisellä ei muistu mieleen, kuka se tutun näköinen on.
ei täällä pääkaupunkiseudulla ehdi jokaista vastaantulijaa tervehtiä, sen verran paljon on kulkijoita. jos tuttu sattuu tulemaan vastaan niin silloin tietenkin tervehdin. aina vain ei tuttuakaan väkijoukosta huomaa. kaupan myyjät ja bussien kuljettajat tervehdin tottakai, sehän kuuluu jo perussivistykseenkin.
Naapurit, tutut, bussinkuljettajaa, kaupan henkilökuntaa, jne.
Peruskohteliaisuutta ylläpidän.
Beng
On ollut tilanteita, missä 'en näe' tai 'en tunnista'.
Mie ainakin tervehdin pyöräillesäkin joitain.. Enkä heitä tunne, mutta jotenkin joistain ihmisistä tulee sellainen olo, että nyt olisi hyvä tervehtiä. Ei siis negatiivisesti vaan vähän niin kuin toinen odottaa sitä.
Vaikea selittää.
Yksikätisesti joudun liikkumaan; aina kun lähden pihastani polkupyörällä, nostan oikean käteni valmiiksi pystyyn ja poljen kylille saakka.
Siinä menee samalla tervehdykset niin autoilijoille kuin muutenkin liikkuville vastaantulijoille.
Autoilijoita kiitän kun antavat tilaa, varsinkin kun heidän ei niin tarvitsisi tehdä. Liian usein juuri toisin päin, jopa kävelijöitä kohtaan, niin pitää kiittää kun ottavat toiset huomioon ja noudattavat liikennesääntöjä. Viimeaikoina siihen tullut kaikilla liikenteessä löiikkuvilla hieman parannusta, varmaan kun korona laittoi ihmisiä paljon ulos niitä harjoittelemaan.
Tuttuja juu.
Tsadissa lähinnä naapureita, erittäin harvoin kadulla törmää keneenkään tuttuun. Oikeestaan tottunut siihen, se sitten pöndeläisiä pytyttää, kun meitsi ylpistynyt, eikä ees moikkaa. Kyllä mä pöndellä tutut moikkaan, jos satun hokaamaan.
Siitä piti mainitsemani pöndellä kaikki "tuntee" mut, mä vain jonkinverran ihmisiä. Net juorut... Kerran aloin kummastelemaan, kun liki kaikki nosti kättä kun ajelin arjalaisella muskeliautolla. No mulla nyt ollut sama kska useamman kymmenen vuotta, kaikki sen auton ties, harvempi kuitenkaan ennen moikkaili. Nojoo, joku paikallinen heebo oli ostanut samanlaisen ja luulivat sitten mua siksi. Kun mietin niinpä se menee tutuille autoille nostaa kättä, harvoin edes näkee kuka ratissa. Ja onhan noit ihmiset vaihdelleet autojaan aikojen kuluessa, ei mulla tule tiellä koskaan tuttuja vastaan :D
Kaupankassat, parturit jne duunarit pitää moikata, jos niitten kanssa tekemisissä, ihan kohteliaisuussyistä.
Ainiin, yks hauskis. Kun mä siis kyllä moikkailen tutut, jos hokaan. Aikanaan tallailin tsadissa katua, tuli tutunnäköinen heebo vastaan. Mä siinä mietin, kuka toi, pitäiskö moikata. Noh olin niinkuin varppeilla, moikkaako se mua, ei moikannut. Illalla telkkarista tunnistin Arvi Lindhän se oli. Oltiin asuttu vuosia ulkomailla, että en hokannut, kundi telkkarista tuttu, ei muuten.
Moikkailu enenpi automaattista yleensä, ei siihen kiinnitä huomiota. Moikaaminen taroittaa nimenomaan moikkaamista, ei mitään muuta. Joskus kun vihoissa jollekulle erittäin hankala muistaa olla moikkaamatta.
=DW=
Taasko olet käynyt Afrikassa ?
Ei kai Jälkkäri-istuja sentään Afrikassa asti ole käynyt.
Ei nyt koronan aikaan saa käsipäivää sanoa. Moikkailla vaan.
On kiva heilauttaa iloisesti kättä.
hoil hiutler
hail houtler
ah tunheil huitler
terve ollos sinä terve
Toisinaan joudun kuuntelemaan, kun jotkut tutut valittavat, kun minä en ole tervehtinyt heitä. No, tähän sanon, että minä voimakkaasti likinäköinen silmälasipää en helposti näe, onko joku vastaantulija tuttu vai ei. -Onko vaikeaa ymmärtää?
Arvatkaa, miltä tuntuu.
Asuin ennen maalla ja kyllä siellä tervehdittiin tutut ja tuntemattomat.
Kun muutin taajamaan niin jatkoin samaa rataa, joskus joku vastaantullut koiran pissittäjä vallan pelästy kun savoksi hihkasin "Hyvvee päevää".
Tervehdin kaikkia ja millä teholla riippuu vastaantulijoista, mutta aina jos he vilkaisevat silmiin. Joskus riittää pelkkä ystävällinen nyökkäys.
Tästä olikin taas juttu Iltalehdessä. Olen itsekin huomannut tervehtimsen vähenneen, mut ei se haittaa pätkääkään. Varmaan itsekin vähentänyt, ei vaan oikein kiinnosta ei eikä niitä kaikkia aina oikein huomaakaan tai sitten ns. sytyttää viipeellä. Maskitkin tietty vaikeuttaa tunnistamista eikä mulla muutenkaan ole paras kasvomuisti.
Tuttujen tervehtiminen sinänsä kuuluu asiaan mutta sitä en oikein ymmärrä, jos jossain lenkkipolullakin tai kadulla joka vastaantulijaa tervehditään. Sekin on ok, jos kaupanmyyjät yms. tervehtii. Kannattaa muistaa ettei tervehtimättömyys ole aina huonoa käytöstä, vaan esim. voi olla ääni käheä ja/tai niska kipee ettei nyökytys onnistu ja on kai sitä ujoja ym. Toisaalta taas erilaiset lopputervehdykset ja kiitokset sekä kehut on minusta enenevässä määrin vedetty överiksi, kun niitäkin voi olla 3-4 sanaa peräkkäin. Ihan kuin olisi jostain opittua eikä ainakaan aitoa vaan niin teennäistä mitä en itse pidä ollenkaan hyvänä ja kohteliaana käytöksenä. Asiakaspalvelussa ja ihmisten kesken perussetti riittää ja paljon tärkeämpää olisi ne syvemmät/kehittyneemmät sosiaaliset taidot: kyky kuunnella ja ymmärtää toista, erilaisia mielipiteitä, säädellä tunnekäyttäytymistä jne.
Mäkään en ole paras tervehtijä rupattelija, mutta noi syvemmät jutut sinänsä osaan; yllätyksekseni huomasin ettei edes Helena Åmanin kirja tuonut paljonkaan uutta, kuin termit! Mulla tulee nykyisin tai jo pidempään niin paljon virheitä puhuessa, että on helpompaa olla "puhelakossa" tai sitten sanoa jotain valmiiksi mietittyä. Väillä sanavarastossa ei tunnu olevan yhtään sanaa!
lajijasuris
Tietenkin tervehdin kaikkia henkilöitä joiden kanssa asioin missä tahansa olkoon asiani mikä tahansa.
Tervehdin saman talon asukkaita.
Merkille pantavaa on talossamme asuneiden ja asuvien venäläisten kohteliaisuus ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Ei vähäisintäkään häiriötä edes seinän takana vuosia asuneista ja muutaman kerran vaihtuneista nuorista venäläismiehistä.
Tervehtivät aina.
Kun olemme samaan aikaan liikkeellä niin he jäävät ulko-ovelle pitämään ovea auki vaikka olisin tyhjin käsin enkä ole liikuntarajoitteinen.
Kerrosta alempana, pitkään asunut venäläinen mamma on rappumme ilonpilleri.
Kuntosalilla minulla on saman suuntaisia kokemuksia.
Elen evakko ja muutenkin minulla olisi perusteita vihata venäläisiä mutta kun ei ole kuitenkaan syytä.