En tiedä onko kukaan muuta sellaista joka ei pelaa sitä voittoa hakien?
En yhdistänyt itseäni peliriippuvaiseksi, koska tuntui siltä, että pelasin ihan eri syistä kuin peliriippuvuudesta yleensä puhutaan. Mietittyäni asiaa niin se on minun versio viiltelystä. Olen aina ollut rahallisesti tarkka ja kontrollissa, koska olen aina joutunut elämään sillä rajalla, että en ole luottotiedoton. Jotenkin pysyn pinnalla. Ja se on tehnyt minusta muutenkin elämässä tarkan ja tiukan, koska on pakko.
Kokeilin pelaamista menetettyäni lemmikin, rikkaan kaverin innostamana, ei siis hyvä aika ja rikkaalla kaverilla nyt ei samallaista tajua rahasta ole.
En voittanut mitään ja otin takaisin samat rahat mitä olin laittanut sisällekin. Silti.. Palasin takaisin. En tiennyt miksi ja aluksi olinkin maltillinen, mutta silloin olin vielä töissä, joten pärjäsin hieman paremmin kuin normaalisti.
En ole ikinä ollut koukussa mihinkään, kokeilin kyllä, mutta ei vain napannut edes alkoholi nautiskelu aineena.
Tiedän, että pystyn lopettamaan kylmiltäni milloin vain, mutta en välitä lopettaa. Olen vihdoin löytänyt sen version viiltelystä joka toimii minulla ja jäi kokematta teininä, koska en oiekasta viiltelystä saanut mitään. Järjellisesti tiedän, että taas pitäisi hallita kaikki tiukasti nyt ja lopettaa, eikä aiheuttaa vahinkoa itselleen ainoassa asiassa missä olen aina toiminut hyvin. Oli tilanne ollut mikä tahansa.
Enko kenelläkään kokemusta tällaisesta vai onko aina kyseessä, että pakko yrittää sitä voittoa? Olen kai oudon käänteinen. En ole voittoa vastaan, mutta se ei koskaan ole pääasia ja sen takia se voittokin tulee tuhlattua siihen pelaamiseen, koska tiedän tuhlaavani oikea rahaa.
Peliriippuvuus, oma versio itsetuhoisuudesta?
4
118
Vastaukset
- Anonyymi
Olet koukuttunut jossakin määrin ja koukuttumassa yhä pahemmin. Löysit rahapelistä hauskaa ajankulua ja taustalla väijyy ajatus siitä, että ajankulun ohella voisit napata sinun kukkarollesi tuntuvan suuruisen voiton. Siitä se riippuvuus alkaa.
Ensiksi on hauskaa hupia, eikä rahaa kulua paljoa. Noidankehä pyörii, rahan kulu kasvaa ja tulee taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Varsinkaan sosiaalisia ongelmia ei kannata vähätellä. Pelaaminen riippuvuuteen asti kehittyneenä vie paljon aikaa elämästä ja muulta, terveemmältä tekemiseltä. "Tiedän voivani lopettaa koska tahansa" on sellainen markööri, joka jokainen uhkapelaaja tunnistaa ajatelleensa. Yleensä tässä vaiheessa riippuvuus on jo syntynyt. Kenelle heikompi ja kenelle vahvempi.
Meitä on muitakin, jotka ovat tarkkoja raha-asioissa noin muutoin, mutta meillä riippvaisilla tarkkuus ja kontrolli häviää nopeatempoisissa rahapeleissä. Nopeatempoisuus on riippuvuuden ydin. Hidastempoiseen pelaamiseen, esim lotto kerran viikossa, on vaikeampi koukuttua. Uhkapelatessa rahan arvo ikään kuin menettää merkityksensä. Harkitse vielä kannattaako mukavaa ajankulua jatkaa, vaikka tiedät ja ymmärrät että siitä voi kasvaa ongelma. Ongelmaa ei aiheudu kaikille pelanneille, eikä etukäteen voi tietää kuka koukuttuu pakkomielteenomaisesti.- Anonyymi
Hmm.. Siltäkö kuulostaa? Hyvä tietää.
Tarvitsee taas sitten pistää elämä remonttiin. Aloitan raivaamalla asunnon niin hyvin kuin jaksan ja pölyallergia sallii, etten tukehdu kun oikeanlaisia maskeja ei ole saatavilla enää. Tekee mieli kirota, ei ne venttiilimaskit niitä hamstraajia koronalta suojele.
Suunnittelin jo, että eroan työpaikasta joka minua pahoinpitelee toimillaan, haen koulutukseen oppimaan uutta alaa. Alan säännöllisesti urheilemaan laittaen jonkun selkeä, mutta ei liian vaikean tavoitteen kunnolle, esim. tulevaa ammattia varten parempaan kuntoon, että jaksaa. Rinta rinnan koulun kanssa.
Kaikki tietenkin on kiinni siitä, että saanko koulutuspaikka, monesti hylätty eri paikoista koska minulla on jo koulutus ja sellaisille ei tarvitse näyttää tai tehdä laillista pisteytystä. Mikä ei ole kauhean reilua, koska en sitten tiedä missä tarvitsen parantamisen varaa seuraavaan hakuun. Toinen kanssa, että en saa karenssia, kun aina ei hyväksytä työpaikan törkeydet syyksi, että miksi lähdit, vaikka lähtisi koeajallakin.
Tulosta ei silti voi tietää, ennen kuin tekee jotain.
Muut varmaan ihmettelee miksi en vain blokkaa pelipaikkoja ja siinä se? Se ei tule omalla kohdallani auttamaan, koska se on oire. Jos vain blokkaan ne suoriltaan ja sitä ennen en ole korjannut ja muuttanut muita asioita, keksin huomaamattani jonkun muun sijaistoiminnon tai menen passiiviseksi/neuroottiseksi ja silloin tarvitsen ammattiapua. En halua taas päätyä siihen soppaan.
Olen tietoinen, että minun on pakko ensin raivattava itselleni terve ja selkeä pohja, että pääsen eroon oireilusta. Lähes aina siinä vaiheessa kun olen päässyt pohjan kanssa tarpeeksi pitkälle, olen unohtanut jo neuroosit yms. koska olen edistynyt sen hetken ja tarpeen ohitse. Siinä vaiheessa estän pelaamiseni kokonaan kun on vankka itsevarma hetki, niin ei jää epävarmaa oloa. Ei äkkiä pakoon, mikä jäytää mahdollisesti myöhemmin mieltä, vaan kohti jotain mitä on rakentamassa.
Miksi sanon tämän kaiken täällä ääneen? Kirjoitan muille näkyviin? Että olen kertonut jollekin, että se on konkreettista, että suunnitelmasta tulee todellinen. Minulla on selkeä polku. En voi sitä päivälleen aikatauluttamaan, koska monta asiaa riippuu ulkoisista tekijöistä, mutta aloitan siitä mistä pystyn.
Liian paljon päädyn pyörimään omissa oloissani, koska minulla ei ole tarvetta olla sosiaalinen, oli koronaa tai ei, joten aina välillä on hyvä saada ulkopuolelta näkökantaa omasta tilanteestani. Kiitos kommentista. Ehdotukset ja huomiot ovat yhä tervetulleita.
Ajoissa lähden nyt kaivamaan ongelman juuria maasta ja pohjustamaan paremman maan missä kasvaa. Realistisuudesta pidän kiinni, enkä usko positiivisiin ihmeisiin nopealla aikataululla tai, että kaikki onnistuisi heti.. Turha silti huolehtia ja miettiä liikaa etukäteen, tulokset näkee vasta kun on työtä tehnyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm.. Siltäkö kuulostaa? Hyvä tietää.
Tarvitsee taas sitten pistää elämä remonttiin. Aloitan raivaamalla asunnon niin hyvin kuin jaksan ja pölyallergia sallii, etten tukehdu kun oikeanlaisia maskeja ei ole saatavilla enää. Tekee mieli kirota, ei ne venttiilimaskit niitä hamstraajia koronalta suojele.
Suunnittelin jo, että eroan työpaikasta joka minua pahoinpitelee toimillaan, haen koulutukseen oppimaan uutta alaa. Alan säännöllisesti urheilemaan laittaen jonkun selkeä, mutta ei liian vaikean tavoitteen kunnolle, esim. tulevaa ammattia varten parempaan kuntoon, että jaksaa. Rinta rinnan koulun kanssa.
Kaikki tietenkin on kiinni siitä, että saanko koulutuspaikka, monesti hylätty eri paikoista koska minulla on jo koulutus ja sellaisille ei tarvitse näyttää tai tehdä laillista pisteytystä. Mikä ei ole kauhean reilua, koska en sitten tiedä missä tarvitsen parantamisen varaa seuraavaan hakuun. Toinen kanssa, että en saa karenssia, kun aina ei hyväksytä työpaikan törkeydet syyksi, että miksi lähdit, vaikka lähtisi koeajallakin.
Tulosta ei silti voi tietää, ennen kuin tekee jotain.
Muut varmaan ihmettelee miksi en vain blokkaa pelipaikkoja ja siinä se? Se ei tule omalla kohdallani auttamaan, koska se on oire. Jos vain blokkaan ne suoriltaan ja sitä ennen en ole korjannut ja muuttanut muita asioita, keksin huomaamattani jonkun muun sijaistoiminnon tai menen passiiviseksi/neuroottiseksi ja silloin tarvitsen ammattiapua. En halua taas päätyä siihen soppaan.
Olen tietoinen, että minun on pakko ensin raivattava itselleni terve ja selkeä pohja, että pääsen eroon oireilusta. Lähes aina siinä vaiheessa kun olen päässyt pohjan kanssa tarpeeksi pitkälle, olen unohtanut jo neuroosit yms. koska olen edistynyt sen hetken ja tarpeen ohitse. Siinä vaiheessa estän pelaamiseni kokonaan kun on vankka itsevarma hetki, niin ei jää epävarmaa oloa. Ei äkkiä pakoon, mikä jäytää mahdollisesti myöhemmin mieltä, vaan kohti jotain mitä on rakentamassa.
Miksi sanon tämän kaiken täällä ääneen? Kirjoitan muille näkyviin? Että olen kertonut jollekin, että se on konkreettista, että suunnitelmasta tulee todellinen. Minulla on selkeä polku. En voi sitä päivälleen aikatauluttamaan, koska monta asiaa riippuu ulkoisista tekijöistä, mutta aloitan siitä mistä pystyn.
Liian paljon päädyn pyörimään omissa oloissani, koska minulla ei ole tarvetta olla sosiaalinen, oli koronaa tai ei, joten aina välillä on hyvä saada ulkopuolelta näkökantaa omasta tilanteestani. Kiitos kommentista. Ehdotukset ja huomiot ovat yhä tervetulleita.
Ajoissa lähden nyt kaivamaan ongelman juuria maasta ja pohjustamaan paremman maan missä kasvaa. Realistisuudesta pidän kiinni, enkä usko positiivisiin ihmeisiin nopealla aikataululla tai, että kaikki onnistuisi heti.. Turha silti huolehtia ja miettiä liikaa etukäteen, tulokset näkee vasta kun on työtä tehnyt.???????????????
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
???????????????
Ei tarvitse tajuta. Olen idiootti jolla menee asiat näin: Kirjaa näkyviin = Tulee tehdyksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1867772
Klaukkalan onnettomuus 4.4
Klaukkalassa oli tänään se kolmen nuoren naisen onnettomuus, onko kellään mitään tietoa mitä kävi tai ketä onnettomuudes933932- 672609
Kolari Klaukkala
Kaksi teinityttö kuoli. Vastaantulijoille ei käynyt mitenkään. Mikä auto ja malli telineillä oli entä se toinen auto? Se731660Ukraina ja Zelenskyn ylläpitämä sota tuhoaa Euroopan, ei Venäjä
Mutta tätä ei YLE eikä Helsingin Sanomat kerto.3921601- 641488
Ooo! Kaija Koo saa kesämökille öky-rempan:jättimäinen terde, poreallas... Katso ennen-jälkeen kuvat!
Wow, nyt on Kaija Koon mökkipihalla kyllä iso muutos! Miltä näyttää, haluaisitko omalle mökillesi vaikkapa samanlaisen l201456Toivoisin, että lähentyisit kanssani
Tänään koin, että välillämme oli enemmän. Kummatkin katsoivat pidempään kuin tavallisesti toista silmiin. En tiedä mistä171121Olisinpa jo siellä, otatkohan minut vastaan
Olisitpa lähelläni ja antaisit minun maalata sinulle kuvaa siitä kaikesta ikävästä, tuskasta, epävarmuudesta ja mieleni791060Kevyt on olo
Tiedättekö, että olo kevenee kummasti, kun päästää turhista asioista tai ihmisistä irti! Tämä on hyvä näin <3841058