Pitkä avioliitto takana, lapsia on. Ei ole ollut ruusuilla tanssimista, henkistä väkivaltaa ollut pitkään ja kaikenlaisia tukimuotoja sekä terapiaa käytetty apuna. Olen ollut uskollinen ja mielestäni parhaani yrittänyt puoliso kaikki lukuisat vuodet. En ole koskaan miehiin ihastunut avioliittomme aikana, mutta muutaman kerran palavasti toiseen naiseen. Nämä tunteiden kohteet kuitenkin olleet naimisissa miehen kanssa, eli pelkoa minkään realisoitumisesta ei ole ollut. Tiedostan tuntevani vahvasti naisia kohtaan, tälläkin hetkellä olen todella ihastunut yhteen - mahdottomaan & varattuun. Riipivää.
Eroa olen hakenut, mutta sitten tulevat nämä ajatukset. Entä jos vain kuvittelen, haihattelen ja luulen, että muka löytäisin elämäni rakkauden, kun en edes ole koskaan naista suudellut. Että jospa vain palaisin kiltisti takaisin, lasten ja turvallisuuden tähden. Hintana sitten oma minä, mutta entäpä jos se ei ole tarkoitettu pääsemään koskaan kukkaansa? Tunnen suurta surua asiasta, mutta kun ei todellakaan minun ympyröissäni ole helppoa hypätä tuntemattomaankaan. Liian riskaapelia. Eikä ketään kenen kanssa asiasta puhua.
Eroa olen hakenut, mutta sitten tulevat nämä ajatukset. Entä jos vain kuvittelen, haihattelen ja luulen, että muka löytäisin elämäni rakkauden, kun en edes ole koskaan naista suudellut. Että jospa vain palaisin kiltisti takaisin, lasten ja turvallisuuden tähden. Hintana sitten oma minä, mutta entäpä jos se ei ole tarkoitettu pääsemään koskaan kukkaansa? Tunnen suurta surua asiasta, mutta kun ei todellakaan minun ympyröissäni ole helppoa hypätä tuntemattomaankaan. Liian riskaapelia. Eikä ketään kenen kanssa asiasta puhua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos kärsit suhteessasi, niin olisiko ero ratkaisu. Sitten rauhassa kasailet itsesi..annat uuden rakkauden tulla, jos on tullakseen.
Minulla on suunnilleen sama tilanne juuri nyt meneillään. Päädyin pysymään mieheni kanssa kaveriliitossa ja etsimään hyvinvointini vuoksi yhteisestä sopimuksests itselleni ystävää. Seksuaaliterapeutilta voi pyytää neuvoa.
Ei se lapsillekaan ole hyväksi jos vanhemmat kärsii suhteessa mikä ei ole heille sopiva. Lapset kyllä tietää aika paljon. Vaikeaa se on, mutta kohti vain itsensä rakentamista ja uutta tulevaisuutta.
Oletko käynyt kriisikeskuksessa tai yksityisessä terapiassa, joka on erikoistunut tälläiseen aiheeseen, niin puhumassa? Heiltä voisi saada apuja ja neuvoja.
Kuinka avioliittosi on turvallinen, jos siinä on henkistä väkivaltaa?
Sinuna erottaisin kaksi asiaa tässä kohtaa toisistaan. Sinun mahdollisen eron ei pitäisi riippus siitä, kuvitteletko vetovoimaa naisiin vai et. Minusta sinun pitäisi ensin pohtia nykyistä suhdetta ja tehdä päätöksiä sen suhteen. Henkinen väkivalta on asia, jonka lapset kyllä huomaa. Pohdi onko nykyinen liitto sellainen, jossa teidän on hyvä olla. Jos eroat, ala sitten vähitellen selvittää, mitä haluat parisuhteelta. Haavekuva ei ole syy erota, kuormittava suhde, jossa ei ole hyvä olla on syy erolle. Lapset ei ole syy jäädä avioliitto, jos muuten ei ole tyytyväinen avioliittoon, mutta jos ongelmat on ratkottavissa ja suhde korjaantuu, se on syy jäädä.
Jos jäät, unohdat naiset, jos eroat voit alkaa katsomaan, kuka sinua viehättää ja miten suhde muotoutuu.