Vieras syli ja turvallisuus

Veimme lapsemme päiväkotiin. Minua haittaa se, että joudun jättämään itkevän lapsen oven taakse. Päiväkodin työntekijät toistavat tottumis-sanaa, kun he vaativat vanhempaa poistumaan päiväkodista. Kuitenkin jos lähtökohta on lapsen kunnioitus, niin pitäisi lähteä niin, että lapselle jää hyvä olo. Siksi ajattelin olla siellä ja esitellä lapseni tädeille ja lapsille.

Esittely on sosiaalista toimintaa aikuisten maailmassa ja lapsen maailmassa se saa lapsen hyväksymään tunnetasolla toisen ihmisen. Päiväkodin tädillä on kuitenkin vaatimus vanhemman poistumisesta ja vetoamisesta tottumiseen, kun lapsi itkee. Ja päiväkoti ei ole sallittu tila vanhemmille.

Tuolloin oli aamiainen ja hän itki aluksi, kun hän tajusi jäävänsä sinne ilman isää. Rakentelin tornia lapseni kanssa aamiaispöydällä. Tornin kanssa itku katosi. Kun lapsi oli rauhallinen, ehdotin puurolautasen tuomista, mutta tädit kehottivat minua poistumaan "koska silloin lapsi ei totu". Jouduin selittämään, että odotetaan vähän, että se asettuu ja ei silloin kun lapsi itkee. Ja että kun puuro on edessä, se antaa konseptin syömisestä.

Tunsin oman oloni paineen alaiseksi ja lähdin liian aikaisin. Pelkkä torni ei ollut tarpeeksi rauhoittumiselle ja puuro ei ollut vielä kiinnostanut. Itku alkoi heti uudelleen, kun sanoin lapselle poistuvani. Lapsi siis puhuu suomea eikä mitä tahansa. Päiväkodin tädin mielestä kyse on tottumisen puutteesta, mutta kyse on todella vain vieraasta paikasta, johon ymmärtävä vanhempi ei jätä yksin ennen kuin se tuntuu turvalliselta. Lapsi ei itke niin kuin eläin vain koska hän on lapsi. Päiväkodin tädillä on ennakkoluulo, että lapselle on ihan sama, kuka häntä pitelee. Lisäksi hän ottaa vanhemman roolin ja estää vanhempaa silloin, kun lapsi on päiväkodin tiloissa. Ihan kuin siellä en isänä osaisi rauhoittaa lasta ja se on hänen oikeutensa.

Katsoin ikkunasta ja täti sentään piteli lasta leluhyllyillä eikä aamupuuron edessä, joka ei ole ikävää.

Lisäksi päiväkodin täti on pakottava, eli hän tulee lapsen lähelle ilman esittelyä tai tottumista, puhuttelee ihan niin kuin tuttua ja ottaa syliin. Vanhempana haluaisin estää tädin lähentelyn, ei siksi että minua haittaa lapsen jättäminen päiväkotiin vaan siksi, että täti ei ole tullut sinuiksi. En kuitenkaan uskalla, koska silloin "rikon normia" siitä, että vanhempi poistuu eikä ole este päiväkodin toiminnalle.

Ajattele sitä omalta kannaltasi. Moi, olen T, minä olen sinussa kiinni heti, heti, heti! Tätä tunnetta lapsen pitäisi kestää? Se on autoritaarista, kun on pakko edetä totuttautumiseen pakolla. Se kieltää lapsen tunteet, sosiaalisuuden ja asettaa päiväkodin normaalin toiminnan niiden edelle. Tämä pitäisi muuttaa siten, että vanhemmat todella ovat lapsen kanssa, kunnes hänelle on turvallista jäädä sinne.

Kiitos! Minun pitää antaa laitoksen pyöriä ja valittaa ehkä sitten lopuksi, tai muuten päiväkotipaikka ehkä lähtee, koska siellä on lastensuojelun tukitoimi mukana. Tein uuden aloituksen ja pyysin tämän poistoa.

ajatuksetovatilmaisia kirjoitti:

Kiitos! Minun pitää antaa laitoksen pyöriä ja valittaa ehkä sitten lopuksi, tai muuten päiväkotipaikka ehkä lähtee, koska siellä on lastensuojelun tukitoimi mukana. Tein uuden aloituksen ja pyysin tämän poistoa.

Lue lisää

Miksi piti pyytää tämän poistoa.
Palaan vielä, vaikka kirjoitin heti toisena.
Minä itse otin aikanaan yhteyttä päivähoidon pääpaikalle, sinne missä asioista päätetään. Siitä seurasi istunto päiväkodissa, johtaja ja pari hoitajaa sekä kaupungin päivähoidosta vastaava päällikkö.

Istunto oli hyvä, olen jälkeenpäin miettinyt miten minä äitinä jaksoin ja uskalsin.

Kun istunto oli ohi ja päivähoidon päällikön kanssa kävelimme pussipysäkille, hänen rohkaisevat sananasa saivat minut jaksamaan siihen malliin, että jaksoin paljon sen jälkeenkin.
Myöhemmin tapasin lapseni päiväkodin hoitajan, pyysimme molemmat anteeksi toisiltamme. Minä tein aloitteen, myönsin että olen ehkö röyhkeäkin, että lapseni on se tärkein elämässäni nyt ja aina. Nytkin!

Anonyymi kirjoitti:

Miksi piti pyytää tämän poistoa.
Palaan vielä, vaikka kirjoitin heti toisena.
Minä itse otin aikanaan yhteyttä päivähoidon pääpaikalle, sinne missä asioista päätetään. Siitä seurasi istunto päiväkodissa, johtaja ja pari hoitajaa sekä kaupungin päivähoidosta vastaava päällikkö.

Istunto oli hyvä, olen jälkeenpäin miettinyt miten minä äitinä jaksoin ja uskalsin.

Kun istunto oli ohi ja päivähoidon päällikön kanssa kävelimme pussipysäkille, hänen rohkaisevat sananasa saivat minut jaksamaan siihen malliin, että jaksoin paljon sen jälkeenkin.
Myöhemmin tapasin lapseni päiväkodin hoitajan, pyysimme molemmat anteeksi toisiltamme. Minä tein aloitteen, myönsin että olen ehkö röyhkeäkin, että lapseni on se tärkein elämässäni nyt ja aina. Nytkin!

Lue lisää

Anteeksi että pistin lusikkani tähän asiaan lastensuojelu kai toimii siihen malliin, josta en tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

Anteeksi että pistin lusikkani tähän asiaan lastensuojelu kai toimii siihen malliin, josta en tiedä.

Lastensuojelu tässä maassa on aivan upeeta senhän me kaikki tiedämme!