Miten säilyttää kipinä vuodesta toiseen?Mikä yhdistää? Mikä erottaa?
Miten pitää suhde tuoreena
Anonyymi
20<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Kipinän säilymisessä on olennaista miten paljon sitä on alunperin ollut. Jos kemia toimii heikosti jo lähtötilanteessa, ei se siitä paremmaksi muutu. Tämä omasta kokemuksesta.
Luonteen puolesta on hyvä täydentää toistaan sopivasti, mutta arvot ja tapa elää mahdollisimman yhtäläiset.
Mikä kenelläkin. Itse olen valmis joustamaan seksissä ja muussa fyysisessä jos suhteen muilla alueilla saan mitä haluan.
Olen täysin samaa mieltä. En tajua miksi parisuhteen pitäisi pyöriä seksin ja kipinöiden ympärillä. Ei seksi ole mitenkään ihmeellisen ihanaa verrattuna moneen muuhun asiaan mitä yhdessä tai yksin voi tehdä. Parisuhteessa on muita huomattavasti tärkeämpiä osa-alueita kuin fyysinen kontakti. Kiva jos on hyvää seksiä, mutta ilmankin voi helposti olla ja huono seksi taas menee miinuksen puolelle, eikä siitä tule kuin huonolle tuulelle.
Miksi muuten parisuhteen pitäisi pysyä tuoreena? Aika kaameaa jos suhde ei kehity mihinkään.
Rakkaus ja sen ilmaiseminen, molemminpuolinen arvostaminen ja kunnioittaminen, toimiva kommunikaatio, että molemmat kokevat tulevansa ymmärretyksi, kuunteleminen, läsnäolo arjessa, sovittu toimiva työnjako. llman noita ajaudutaan erilleen.
Kuvitelkaa arkitilanne, tullaan töistä väsyneenä kotiin, kukaan ei ole käynyt kaupassa tai siivonnut, hermot kireällä molemmilla. Tuota tympeää arkea elämä pääasiassa on ja siinä on selvittävä ja tultava kumppanin kanssa toimeen. Juhlissa ja lomalla onnistuu kenen kanssa tahansa.
Hyvin kiteytetty. Tätä palstaa kun seuraa, luulisi ettei ihmisten päässä liiku muuta kuin seksi ja koskettelu. Taitaa valtaosa kirjoittajista olla alaikäisiä.
Samaa mieltä, jos ei tunne itseään rakastetuksi ja arvostetuksi suhteessa, ei siinä lääppiminen mitään auta.
Kipinän tunne tulee siitä, että toisella on jotain mitä itseltä puuttuu ja mitä tarvitsee. Mitä suurempi asia, sitä enemmän kemiaa. Lottovoitto jos sattuu olemaan molemminpuolista. Miettikää tätä.
Aloin nyt kelaamaan tota ja oot kyllä oikeassa. Jos toinen on vaikka järkevä ja tarkka, niin voi just vedota, että toinen on enemmän luova ja tunteella elävä ja molemmat saa toisiltaan jotain. Kai se alkukipinä tai kemia johtuu siitä.
Älä muuta saman katon alle.
Yleensä suhde päinvastoin väljähtyy, ellei se kehity mihinkään. Aluksi voi toimia, että tavataan harvemmin eikä ole paljoa yhteisiä asioita. Pidemmän päälle siitä tulee vaivalloista ja suhde alkaa helposti tuntua vastukselta eikä iloa tuovalta, joten se kuihtuu pois. Useimmiten kumppania kaipaa toistuvissa päivittäisissä tilanteissa tai toisaalta äkillisissä kriisitilanteissa, eikä eri osoitteessa asuva kumppani ole läsnä näissä kummassakaan. Erillään asuminen jatkuvana järjestelynä voisi toimia, jos asunnot olisivat hyvin lähekkäin esim samassa talossa tai naapurissa.
Itse olen viime aikoina ajatellut, että aika ideaali voisi olla järjestely jossa asuttaisiin eri asunnoissa, kuitenkin max viiden minuutin matkan päässä. Näin toinen olisi aina tarvittaessa saavutettavissa ja olisi mahdollisuus viettää paljon aikaa yhdessä. Molemmat voisivat kuitenkin mennä asuntoonsa yöksi ja näin olisi myös omaa rauhaa. Eipä silti, saman asian varmaan ajaisi tarpeeksi suuri yhteinen asunto, molemmilla olisi omaakin tilaa ja rauhaa lukea tms.
Kaksi pientä asuntoa tulee huomattavasti kalliimmaksi kuin yksi isompi, ainakin pääkaupunkiseudulla. Joten taloudellisesti aika järjetöntä asua erillisesti ellei ole varakas.
Riippuu siitäkin ovatko molemmat jo maksaneet asuntonsa, yhtiövastikkeiden määrästä, onko vuokratontti vai oma ymv. kulut.
En tiedä, toisaalta suhde kyllä helposti lässähtää, jos toista ei tavoita tarvittaessa aika nopeasti, mutta kuvittelisi asian hoituvan jos lähekkäin asutaan.
Oman kokemukseni mukaan suhde lässähtää, jos tapaaminen menee tosi vaikeaksi sopimiseksi ja pitää aina etukäteen tietää koska nähdään. Tuo tilanne syntyy väistämättä ainakin jos asutaan edempänä toisistaan. Tapaamiset on silloin helposti aina "väärään aikaan" ja se turhauttaa molempia. Aika nopeasti tulee tunne, ettei jutussa ole mitään pointtia ja mielenkiinto lakkaa. Tunteetkaan ei syvene tai edes pysy yllä, ellei ole riittävästi spontaania ja molempien tarpeiden mukaista kanssakäymistä.
Yhdellä ystävälläni on uudehko seurustelusuhde ja he asuvat viereisissä kaupunginosissa. Hän juuri äskettäin kertoi, että toistaiseksi on toiminut hyvin, tapaavat kolmisen kertaa vkossa välillä suunnitellusti ja välillä spontaanimmin. Tämä tuli nyt mieleen kun hänelläkin aikaisempi suhde hyytyi tunnin välimatkan takia, sekin on pitkä aika jatkuvasti kulkea.
Tunnin välimatka on todellakin liian pitkä, menee säätämisen puolelle. Etäsuhteista nimenomaan katoaa kipinä, kun ei niissä oikein ole sisältöä, harvat tapaamiset kuluu sohvien siirtely -tyyppiseen touhuun kun ei muuta ehditä.
No älä, vuosia sitten oli etäsuhde erään naisen kanssa ja siitä on jäänyt parhaiten mieleen, että aina tavatessa suurin osa ajasta kului kuulumisten päivittämiseen ja jonkin kirjahyllyn kasaamiseen. Tai piti käydä jossain hakemassa isompaa tavaramäärää. Väkisin niitä kahta tekijää vaativia töitä aina ehti kerääntyä, kun harvemmin nähtiin. Romantiikka ja kipinä oli monesti kaukana ellei kipinöitä lennellyt riidellessä. Noissa etäsuhteissa ehtii kerääntyä liikaa painetta ja odotuksia tapaamisia kohtaan.
Paras on kun muuttaa yhteen säällisen ajan kuluttua, jos haluaa ettei latistu. Etenkin ellei asu ihan lähekkäin. Suhteesta tule mitään jollei pystytä näkemään 2-3 kertaa viikossa.
Samaa mieltä, suhde katkeaa melko varmasti, jos ei tavata riittävän usein. Pitää jäädä aikaa mukavaan yhdessäoloon, eikä pelkästään pakollisten asioiden hoitoon.
Joo läsnäolo on tärkeintä, mitä vitsiä koko suhteessa muuten on. Nopeesti etääntyy jos ei nähdä ja mikään viestittely ei vastaa näkemistä. Mun mielestä kipinä tulee just siitä, että vietetään aikaa yhdessä ja tehdään vaikka ruokaa yhdessä.
Kipinää voi ylläpitää niin , että kokkaillaan yhdessä iltaisin ja viikonloppuna laitetaan kotia ja retkeillään vaikka marjametsässä. Syksyllä ja talvella on kiva vaikka leipoa yhdessä ja sitten fiilistellään villasukat jalassa sohvalla kynttilänvalossa.