Mitä mä teen??

Hyvin tehty! Ensimmäiset kerrat on todella vaikeita ja olit rohkea, että hänelle kerroit!

Tiedän, että torjutuksi tuleminen on ihan peestä, mutta yritä olla heittämättä mitä teillä nyt on niin hukkaan.
Jos ahistus on ihan kauheaa ja pelkäät, että purat sen esimerkiksi häneen tai muuten koulussa tulee olemaan vaikeaa... Mitä jos silti kysyisit vanhemmilta, että voitko jäädä huomenna kotiin ja kertoa mikä jännittää niin kauheasti? Tai onko sinulla isovanhemmat yms. sukulainen jolle on helpompi puhua tällaisesta?

Joo.. Nolottaa, hävettää, ahistaa.. Tunne on ihan hirvee.
Mutta arvaa mitä.. Sun vanhemmat on melkein sata varmasti ollut samassa tilanteessa. He ehkä osaavat neuvoa mitä tehdä seuraavaksi, koska itse tekivät paljon typeriä virheitä kun tunteet oli pinnassa ja paha olla.

Tottakai, jos vielä ei ihan uskalla vanhemmille yms. kertoa niin voit kokeilla vaikka Sekaisin chattiä ja kysyä apua sieltä. Se on auki vielä puoleenyöhön, mutta en tiedä miten on jonoa, että ehtivätkö keskustella jonotuksen jälkeen. Mieti silti jos olisi joku vanhempi sukulainen, jonka kanssa on helppo keskustella ja kysellä neuvoa.

Laitan varmuuden vuoksi linkin chattiin:

https://sekasin247.fi/

Toivottavasti luet tämän, koska tässä tulee sulle ainaki mun mielestä tosi tärkeä näkökulma.

Olin tällöin Tosin siinä 16 vuoden tietämillä ja vaikka en ollut yhden tytön kanssa puhunu paljoa, niin olin silti tosi ihastunut häneen. En kyennyt hänelle mennä puhumaan juuri mitään, ellei minulla ollut selkeätä aihetta, koska muuten sekosin sanoissa aivan liikaa. Niinpä päätin että en voi maata suossa ja lähetin hänelle viestiä että minun pitää saada keskustella sinun kanssa huomenna kahden yhdestä asiasta. No sitten seuraavana päivänä kerroin tunteeni koulussa ja eipä ollut tyttö kiinnostunut. Enpä kyllä sitä luullutkaan mutta halusin vain päästä sanomaan tämän hänelle. Luulin että meille jäi hyvät välit, mutta sen jälkeen en koulussa kehdannut enään mennä puhumaan hänelle yhtään mitään. Toki tähän vaikutti muutama itsetunnollinen asia.

Käyttäydyin myös hyvin kylmän oloisesti. En vilkaisutkaan kyseistä tyttöä ja muutaman kerran ainakin näytti että hän olisi katsonut minuun niin käänsin pääni aina heti silloin pois ehkä heiman kylmän oloisesti. Olin ihastunut häneen mutta silti käyttäydyin näin koska ajattelin että hän pitää sitä ahdistavana, koska minussa oli mielestäni muutama epämiellyttävän näköinen piirre.

Noh nyt olen siinä pisteessä että parin kuukauden päästä on vuosi, kun olen viimeksi hänen kanssaan puhunu, eli siis silloin puhuin viimeksi kun kerroin hänelle tunteet. Mikään muu asia ei ole viimeisen kolmen vuoden aikana ollut niin ikävää kuin se että ei olla puhuttu sen jälkeen mitään. Sitten vielä yksi kaveri aina kun tyttö tulee vastaan niin korottaa ääntä että:
"(minun nimi) kato kuka tuolla on" silleen että tämä tyttö kuuli sen ja sitten itse olin vain hiljaa ja ns. Pakenin tilannetta. On tosi kiva kun tyttökin kuulee tämän ja luulee ehkäpä sitten että olen hänelle vihainen tai jotain vaikka mitää tällästä ei ole. Tämä asia kaivaa minua vieläkin niin paljon että minun on nyt lähes vuoden jälkeen pakko käydä kysymällä tai puhumassa hänen kanssa asiasta. Olisin sen jo tehnyt aikoja sitten jos koulussa olisi tullut tilaisuus jossa ollaan kahden, mutta sellaisia ei ole oikein tullut. Varmaan hoidan asian viestillä jos muuten ei onnistu mutta kasvokkain olisi pyrkimys.

Tarinan opetus on että älä ota liikaa etäisyyttä häneen. Uskon että siitä tulee paljon kevyempi tie että menet puhumaan hänelle. Tai vaikka lähetä viestiä että voidaanko me silti pitää samat välit kuin ennenkin? Tai muuten vaa pidät keksutelua yllä jotenkin ettei tule tälläsiä kiusallisia välejä. Koska mikään ei ole niin ikävää kuin että ihastuksen käytös muuttuu sellaiseksi että hänkään ei enää puhu sulle mitään. Siksi suosittelen että puhu tytölle vai kuka se ikinä olikaan! Se voi tuntua aluksi inhottavalta mutta se on helpompi tie kuin se että joudut siihen mihin mäkin...

Onnea tulevaan!!!