uusperheet ovat idioottien perustamia. Koska ihminen joka on älykäs ei perustele mitään uusperhettä. Älykäs ihminen pitää perheestä kiinni, eikä ala sitä tieten tahtoen hajoottamaan. Jos sitten niin on käynyt että perhe hajoo jostain odottamattomista syistä.
Ennen se oli mahdollista, mutta miksi nykyään?
Minkätakia naiset ovat niin vaikutteille alttiita ? Minkä vitun takia tehdään niitä kakaroita, jos ei niistä välitetä?
Tiedän kokemuksesta että kaikki uusperheet ovat aivan perseestä.
Ennen se oli mahdollista, mutta miksi nykyään?
Minkätakia naiset ovat niin vaikutteille alttiita ? Minkä vitun takia tehdään niitä kakaroita, jos ei niistä välitetä?
Tiedän kokemuksesta että kaikki uusperheet ovat aivan perseestä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Minkä takia perustaa uusperhe, jos ei ole aiasemmassa perheessääkään kyennyt ongelmiaan selvittään? Kyllä täytyy olla parisuhteessa vikaa, jos ei kykene sitä swelvitäämään!
*hihittelee*
No tämä minun perheeni on sitten se poikkeus joka vahvistaa tuon sinun "sääntösi".
Meidän uusperheemme on taatusti onnellinen.
Lämpöistä kevättä toivottaen:
yhden onnellisen perheen äiti
mitään uusperhettä, ollaan vaan menty sen verran kehityksessä eteenpäin, että kun ennen mies lähti ja häipyi kokonaan, niin tänään hän on valmis ottamaan myös vastuuta lapsista, omista ja jopa vieraista - joten olkaa tyytyväisiä!
Täysin samaa mieltä 150 %:sesti! Nämä uudet naiset jotka vievät perheestä isän ja miehen, ovat keksineet tälläisen uusperhejutun, kun he luulevat, että heillä on oikeus ottaa kenen perhe tahansa, ja ikävä vaan joskus onnistuukin. Sitten ne alkaa leikkimään perhettä vieraalla miehellä ja hänen lapsillaan??? Aivan käsittämätöntä!
Heillä on vain kauhea halu näyttää mihin ne pystyy, ja kun kyllästyy on helppo heittää koko uusperhe pihalle, kun ei vastuuta mistään, eikä tarvi elareitakaan suorittaa. Ei muuta kuin kiinni uuteen perheelliseen miheen ja hänen lapsiinsa.
Mä en ikinä voisi kuvitella, että jos me erottais, et mun mies ja lapset vaihtais uuteen perheeseen? Jättäis mut yksin, minä joka lapset olen synnyttänyt ja hoitanut vauvoina, että sen kiitoksen saisin, että he jättäs mut? Se ei mene mun kaaliin, että niin merkityksetön olisin lasteni elämässä! Jos niin kävisi, että mies lähtisi ja lapset, niin saisi mennä lopullisesti. En haluisi enää milloinkaan nähdä heitä. Parempi sitten poistua heidän elämästään lopullisesti kuin jakaa vieraan ihmisen kanssa.
jos on jäänyt leskeksi ja on lapsia, niin saako sinun "sääntöjesi" mukaan ottaa uuden puolison ja perustaa uuden perheen? Tämäkin on uusperhe, ei siis mikään sinkku-saalistajanaisten (tai miesten) "keksintö".
Meilläkin on taatusti onnellinen uusperhe. Lapsetkin ovat sanoneet, että onneksi ei tarvitse enää kuunnella vanhempien riitelyä onnettomassa ex-avioliitossaan ja haluaisivat, että menisimme naimisiinkin. Heidän mielestään on ihana nähdä onnellisia aikuisia ympärillään.
Ei onnellisia uusperheitä ole olemassakaan, se on vain epätoivoisten kuvitteellinen olotila!
Pitää näyttää ja sanoa olevansa onnellinen, että tyhmät ihmiset luulevat, että tää on nyt sitä onnea. Tosiasiassa siihen onnellisuuteen piilotetaan paljon tuskaa, jotta elämä helpottuu, kun kuvittelee itsensä onnelliseksi. Kukaan ei uskalla myöntää ja halua myöntää, epäonnistumistaan, ja olevansa onneton.
Lapsi näkee yleensä huonoisakin asioissa hyvää, ja vanhemmat usein vielä pönkittävät sitä. Jos teet niin tai näin, saat kaupasta lelun tai muuta vstaavaa. Heitä huijataan ja manipuloidaan useasti ajattelemaan vain hyvää.
Silloin aikuinen sanoo, että kyllä se lapsi sopeutuu ja hyväksyy ajan kanssa. Totta! Lapselle ei anneta vaihtoehtoja, kun tiedetään että lapsi kyllästyy ja väsyy nopeasti vastustamaan sitä, mitä aikuinen pitää hyvänä. Ei lasta kuunnella, ja jos kuunnellaan, mutta sillä ei ole merkitystä, koska aikuiset kuitenkin tekevät niin kuin he itse haluavat.
Jos lapsi sanoo että on ihana kun ei tarvitse nähdä riitaa. Ei tarkoita välttämättä sitä että lapsi hyväksyy, vaan sitä että on turha alkaa taistella vahvempia vastaan, helpommalla pääsee. Ei lapsi itse ole onnellinen, mutta peittää sen surun ja tuskan, kun ei muutakaan voi.
Muitakin onnellisia uusperheitä varmasti on, mutta eihän nuo moralistit tuota halua uskoa.
Ihmettelen muuten, miksi tuokin alkuperäinen kirjoittaja moralisoi tällä palstalla jos kerran ei IKINÄ voisi kuvitellakkaan eroavansa miehestään ja perustavansa uusperhettä, sen enempää kuin miehensäkään. Meitä on moneksi.
Itse olen eronnut ja asun kahden lapseni kanssa. Uusperheajatus ei pelota lainkaan ja meillekkin se on ihan mahdollista kun/jos sen aika tulee.
Nimenomaan nämä ihmiset jotka paasaavat täällä, että "nainen VEI mieheni, IKINÄ en voisi erota, olisit valinnut kunnon miehen ettei olis tarvinnut erota, pitääkö niitä lapsia sitten tehdä jos ei pysty hoitamaan" jne. eivät ajattele nokkaansa pidemmälle. Heillä ei ole myöskään kykyä ajatella syy ja seuraussuhteita. Oliko todella niin että toinen vei miehen vai olisikohan miehellä itsellään ollut jokin osa asiassa. Elämäntilanteet muuttuvat, erilaiset kriisit vaikuttavat ihan varmasti parisuhteeseen. Jokainen reagoi niihin eri tavalla. Masentunutta ihmistä pitäisi tukea, mutta itse tiedän, että jos toinen ei anna siihen mitään mahdollisuutta eikä hae apua, niin mitäs teet. Siitä voi seurata parisuhdehelvetti jota lapsetkin saavat todistaa.
Niin paljon olisi esimerkkejä kuin perheitäkin, toisilla onnistaa toisilla ei. olkaa te onnellisia joilla on mennyt kaikki hyvin ja antakaa ihmisten elää ja tehdä omat ratkaisunsa kuten he parhaaksi näkevät.
Onnellista perhe-elämää kaikille!
Lapset voivat nyt paremmin kuin edellisen avioliiton aikana ja ovat iloisempia ja pärjäävät koulussa paremmin kuin ennen. Opettajakin oli todennut, että molemmat lapset ovat paljon iloisempia kuin aikaisemmin ja ei tiennyt koko erosta mitään ja ihmetteli mistä moinen muutos johtuu. Mieheni lapset eivät todellakaan ole teeskentelijöitä vaan sanovat kaiken vähän liiankin suoraan. Tästä on sanottukin ettei aina tarvitse sanoa kaikkea suoraan kaikille.
Hei ihmiset!
En oikein tajua sitä, että ihmiset eivät tajua sitä, että lapsille ei ole mikään niin tärkeää ja ihanaa kuin se, että aikuiset ovat ONNELLISIA siis jopa uusperheessä. Lapset haluavat tuntea olonsa turvalliseksi ja hyväksi ja se turvallisuuden tunne syntyy siitä, että aikuiset ovat onnellisia. Lapsethan elävät aikuisten kautta usein.
Mielestäni ihmisiä ei voi syyttää siitä, että he hankkivat lapsia koska se tilanne joka silloin oli on ehkä parempi kuin 10:n vuoden kuluttua eikä ihminen ole selvännäkijä. Kumppani ja suhde voi olla aivan erilainen vuosien kuluttua kuin silloin kun päätettiin hankkia lapsia koska ihmiset ja tilanteet muuttuvat eikä rakkautta voi väkisin pitää.
Kumppanin muuttumistakaan ei voi estää. Mielestäni on silloin parempi erota kun ei olla enää onnellisia ja suhde on vaikea.
Sen jälkeen mielestäni aikuiset antavat hyvän esimerkin jos jatkavat elämäänsä uuden kumppanin kanssa niin lapset näkevät, että hekin voivat tulevaisuudessa selvitä hengissä jos sama tilanne tulee heidän kohdalle joskus.
Sitäpaitsi lapset haluavat, että heidän isänsä ja äitinsä ei ole yksinäinen ja onneton eron jälkeen niin heidän ei tarvitse olla huolissaan vanhemmistaan.
Olen jo aikuinen uusperheen lapsi. Ja sinun sanojesi mukaan ilmeisesti hakotiellä.
No minulla ei ole ollut valittamista elämästäni. Eikä muillakaan. Olen ihan kunnollinen ihminen, jolla on ihan kunnollinen elämä. On ammatti ja vakituinen työ. On oma asunto. On oma perhe. Täytän aivan hyvin yhteiskunnan vaatimukset. Vaikka sinun mielestäsi olenkin kasvanut jotenkin hakoteillä, kun olen uusperheen lapsena "joutunut" elämään...
Minulle oli oikeasti vanhempien ero helpotus. Enhän toki sitä toivonut, mutta helpotti kyllä vietävästi, kun erosivat. Se ainainen riitely ja kireä ilmapiiri kotona oli sietämätöntä. Eron jälkeen vanhempani kykenivät paljon paremmin tulemaan toimeen keskenään.
Ja sitten tuosta parjaamastasi uusperheestä:
Minulla oli (ja on edelleenkin) hyvä koti, jossa oli hyvä elää ja kasvaa turvallisesti. Eikä tosiaankaan isäpuoli vaihtunut koko ajan. Ei. Eikä hän mitenkään tullut oman isäni "tilalle". Oma isäni on aina ollut ja tulee olemaan minulle tärkeä ja läheinen. Se ei silti sulje pois sitä, että isäpuoleni on minulle myös läheinen sekä tärkeä.
Olet tyhmä kuten sanoitkin tekstissäsi ("että tyhmät ihmiset luulevat") kun yleistät noin pahasti.
No luule mitä luulet. Minä olen kuitenkin ollut ihan tyytyväinen perheeseeni ja kotiini, vaikka olenkin "joutunut" sopeutumaan ja hyväksymään sekä "peittelemään" suruani ja tuskaani... Aiemmin jouduin soputumaan ja hyväksymään äidin ja isän riitelyn ja ainaisen tappelemisen... Jouduin kätkemään suruni ja tuskani sen vuoksi...
Olen ehdottomasti tyytyväinen vieläkin heidän ratkaisuunsa erota.
Entäs siinä tapauksessa, kun lapsi on saanut alkunsa "viattomien" nuorten yhteisissä riennoissa? Koskaan ennen sitä ei seurusteltu, eikä syntymän jälkeenkään nyhteisestä elämästä tullut yhtään mitään. Lopullinen ero, kun lapsi 1,5 v.
Isä löytää elämänkumppanin, kun lapsi on 6 v.
Naikkonen?
Huora?
Perheenrikkoja?
Tuhoon tuomittu uusperhe?
Lapsi kärsii biologisten vanhempien erosta?
peloissaan koska haluaa tuomita tolla lailla muut.Olisit nyt vaan onnellinen ja iloinen jos teillä menee hyvin, silloinhan ei pitäis olla mitään pelättävää. Ei paha tuu ulkoa vaan sisältä !
Tossahan tapauksessa ei ole edes ollu perhettä, niin eihän se perhe voi edes hajota! Ja yleensä noissa tapauksissa se mies lähtee läiskimään, eikä edes harkitse vastuun ottamista, jos lapsi on alkunsa saanut vahingosta.
Lapsi jää aina äidille!
Tuskinpa edes koskaan muistaa, eikä varmaan lapsikaan kaipaa olematonta isää.
Joten miehen seuraelämä ei liikuta pätkääkään lapseen ja hänen äitiinsä. Ja tuskin isä lastansa haluaa edes nähdäkään, kyl ne yleensä jää isättömiksi loppulämäksi.
Yleensä miehet ei välitä ei...Ei ole minulla tästä tietoa, kun en ole tutkimusta tehnyt tai muiden tekemiä lueskellut.
Mutta tämä mies kyllä pitää yhteyttä lapseensa. Vaikka varsinaista "perhettä" ei ole koskaan ollut, on mies silti hyvin kiintynyt lapseensa ja on osa tämän elämää. Siis ainakin tässä tapauksessa.
lastesi isä voi, kun olet häneltä vienyt lapset???
Olisi enemmän kuin tervettä, että lapsesi ja miehesi näkisivät mitä olet juuri kirjoittanut. ÄÄRETTÖMÄN VASTUUNTUNNOTTOMASTI JA ITSEKKÄÄSTI KIRJOITETTU SINULTA! Eikö ÄITI ole ÄITI hamaan loppuun asti tapahtui elämässä mitä tahansa? Ei kai kukaan tee lapsia sen takia, että voi eron sattuessa syyllistää sekä heidät että lasten isän, siitä, että he ylipäätään ovat olemassa? Haloo? En suostu uskomaan että itsekään ÄITINÄ arvostat naisihmisiä, jotka hylkäävät perheensä ihan sama mistä syystä?!
Vastuuntunnoton? Millä perusteella?
Jos olisin vastuuntunnoton, ei mulla olisi mitään sitä vastaan, että luovuttaisin lapseni vieraalle ihmiselle joka alkaisi elää mieheni kanssa!
Mutta kun olen vastuun tunteva ihminen, ja haluan sitä olla, en voisi kuvitella, että vieras nainen veisi mieheni lapsineen! Sillä haluan itse nähdä lasteni kasvan. Jos miehen veisi, mutta lapsistani en helpolla luopuisi. Sanoinkin, että jos mies lapset veisi mukanaan, niin minä poistuisin heidän elämästään. En voisi ikinä katsella ja hyväksyä sitä että vieraalla ihmisellä olisi jotain tekemistä lasteni kanssa.
No tätä kirjoitusta he eivät ole nähneet, mutta ollaan puhuttu, että jos niin kävisi ja lapset lähtisi isin mukaan, niin silloin poistuisin heidän elämästään. Enpä usko, että lapset minua jättäisi. Kyllä se äiti on aina äiti.
alkuperäisen kanssa samaa mieltä. Pariskuntien pitäis yrittää enemmän sen yhteiselämän eteen, eikä ensimmäisen vastoinkäymisen tullessa laiteta eroa vireille. Minua kauhistuttaa ajatus kun jotkut tekee lapsia (miehet naiset) useammalle puolisolle, onhan se kornia kun sisko/veli-puolia on siellä täällä. Sitten ollaan olevinaan symbioosissa exien ja nyxien kanssa ja tulee taas tarpetoonta mustasukkaisuutta kun kuitenkin joudutaan lasten takia tekemisissä olemaan. Se ärsyttää myös kun mies, jolla on lapsia ex:n ja nyx:n kanssa niin sitten pataroidaan vielä molemmissa huusholleissa, pidetään kahta sänkyä "varalla". Huh Huh.
Eiköhän suurin osa avioliitoista joissa on lapsia on tapeltu ja kaluttu jo ihan loppuun siinä vaiheessa kun uusi nainen astuu kuvioihin. Suurimmalla osallahan miehen erosta on jo vuosia kun uusperhe perustetaan. Eli en usko, että loppuun eletty suhde enää houkuttaa monia vaan usein siinä vaiheessa kun lapsia jopa useita ex-vaimon kanssa enää sänkyä pitää varalla:)
Voi tulla onnettomuuksia ja sairauksia kullekkin. Samaa mieltä olen itsekkin että pitää tehdä lapset vain yhden kumppanin kanssa, ettei tule mitää sekamelska puolikkaita sinne sun tänne.
Olipa siinä lapsellakin tekemistä tehdä sukuselvitystä jos vanhemmat ovat tehneet lapsia joka nainnilla sinne sun tänne.
Lapset ovat vaan bisneksen tekemistä varten joillekkin. Ja varsinkin mustasukkaiset naiset tekee heti lasta miehelle, vaikka miehellä olisi edellisistäkin lapsista huolehtimista aivan tarpeeksi. Kumma kun löytyy lapsettomia miehiä vaikka kuinka mutta annas olla jos miehellä on lapsia edellisestä suhteesta niin sitä varmememmin joku tekee niitä lisää pilvin pimein.
Osaisivat edes hävetä ne uusperheen perustajat jotka ottaa kumppanin mistä vain saavat ja alkavat heti tekemään kiusaa kumppaninsa lapsille ja edelliselle suhteelle. Eihän kukaan ole yksin syyllinen siihen että joku suhde ei toimi! Aina löytyy vikaa kummastakin. Miksi siis täytyy syyllistää se uuden kumppanin perhe kokonaan? Ja tehdä liuta kakaroita lisää?
Luulempa että ovat vai hyväksikäyttäjiä ne uusperhe perustajat. Eivät ole aikoinaan saaneet ketään "helppoheikkiä" satimeen. Nyt sitten jos saavat, pitää heti tehdä uusi kakara jotta mies elättää pirttiin.
Niin kuin jotkut arvelee. Vaan olen itse uusperheestä ja se oli täydellistä helvettiä. Sellaista en soisi omille lapsillenikaan, mitä itse sain kokee. Vanhemmat ajattelee pääasiassa itseään ja vähät välittävät lastensa onnesta tai mielipiteistä. Lapset on helppo manipuloida aikuisten tahtoon. Nämä uuspeerheelliset ajattelee "onnensa huumassa", mitä lie sitten se "onni" onkaan, että lapset voivat hyvin heidän ratkaisustaan.
Sokeita ovat vanhemmat jotka kuvittelevat lasten olevan tyytyväisiä tuodessaan jonkun ihan tuntemattoman tyypin tai pahimmassa tapauksessa sen tyypin lapsensakkin asuntoonsa. Naiset pilaavat koko perhe elämän muka jossain rakkauden huumassa ja monet miehetkin. Kunnes se "rakkaus" on ohitse on pilattu lastenkin elämä jo siinä vaiheessa.
Tottuuko jo lapsetkin näkemään että elämä ja ihmiset ovat vain jotain kierrätystvaraa, jota voi vaihdella mielin määrin? Eikö olisi parempi olla yksin lasten kanssa siihen asti kun lapset lähtevät pois kotoo jos on niin huonon valinnan tehnyt aikoinaan ettei suhde kestänyt tai puoliso olisi kuollut? Ihminenhän on vastuussa vain itsestään ja jos kaikki ei sujukkaan, niin ei pitäisi laittaa lapsia maksamaan sitä laskua. Sillä syyttömiä he ovat jos aikuisilla ei ole älukkyys osamäärää hoitaa parisuhdeasioitaan.
No uusperheitä täytyy olla monenlaisia. itse jo tuossa aiemmin viestiketjuun kirjoitinkin omasta kokemuksestani uusperheen lapsena.
Minulla on pelkästään hyvä kokemus. En ole kokenut, että minua olisi mitenkään jätetty syrjään tai huomiotta, vaikka äitini ottikin itsekkäästi uuden miehen. Päinvastoin.
Sain paljonkin huomiota vaikka meitä oli jopa useampi lapsi!
Älä viitsi yleistää omia kokemuksiasi koko maailman kokemuksiksi. Ikävää, että sinun äitisi/isäsi oli sellainen kierrättäjä. Meillä ei sellaista tapahtunut. Kun uusi isäpuoleni astui talouteemme, hän siihen myös jäi. On edelleenkin äitini kanssa naimisissa.
Tuollaisilla mustavalkoisilla yleistyksillä voi tahtomattaan loukata muita. Otitko sellaista huomioon? Vai sekö on tarkoituksesi?
Eikä sisapuolikkaita ole tullut. Helppohan siinä on ollut hehkuttaa kuinka saat huomioo. Olisit jääny syrjään jos äitisi olisi tehnyt uudelle miehelle lapsia. Isäpuolesikaan ei olisi sinua enään pitänyt minään. Olisit ollut vaan turha roska heidän elämässä.
On se sitten ihan mahdotonta joskus ihan hiukkasen pikkasen millin tai kaksi edes puolikkaan verran joustaa????
En voi sille mitään jos olet joutunut kamalan uusperheen lapseksi. Ei se silti tarkoita, että kaikki uusperheet olisivat samanlaisia. Ei esim kaikkien tekemät lihapullatkaan maistu läheskään samalta.
Sitäpaitsi isäpuolellani on kyllä poika. Hänen kanssaan näemme vielä nyt aikuisinakin säännöllisesti. Joten ei ole mitään kaunaa häntäkään kohtaan.
Vaikea lapsuus = vaikea myöntää mitään ja antaa oikeuden solvata ja haukkua muita????????
ole paljoa kokemusta.
Eron syitä on niin paljon että tuskin mikään ero ihan 100% samanlainen on tai samoin mene. Sun mielestä siis nainen ei saa erota kun mies esim. ryyppää tai on väkivaltanen. Ja mielestäni muutkin syyt kuten se ettei suhteessa ole enään mitään muuta kun lapset on ihan hyvä syy erota.(vaihtoehtoisesti vois pitää omaa kivaa kielletysti niinkuin ennen aikoihin tehtiin) Noh, tai tarkoitiko sitä että kun erotaan niin naisella ei olisi oikeutta uuteen mieheen ja onneen toisessa perheessä.
Itse olen uusperheen lapsi ja voin ihan hyvin koko teini ikäni isäni ja hänen avopuolensa ja avopuolen tyttären kanssa. Myös välini äitiini ovat hyvät, ehkä vähän etäisemmät kuin olisivat olleet jos olisin hänen kanssa asunut. en ole katkera vanhemmilleni että erosivat vaan onnellinen että saavat viettää lopun elämänsä suhteessa missä on rakkautta. Onnelinen olen myös siitä että nyt kun me lapset olemme aikuisia heillä on edelleen syy olla yhdessä.
Kukaanhan ei ota sellaista ongelma käyttäytyjää jo valmiiksi? Minusta se on siinä ämmässä vika kun alkaa heti tehdä lapsia jollekkin tuiki tuntemattomalle. Ja sitten se akka alkaa yhtäkkiä valittaan ettei mies hoida lapsia.
Mitä ihmettä naiset alkaa nujertaan miestä suotta johonkin perhe- elämään jos mies ei ole siihen ollutkaan valmis? Kylläpä ne akat naidessaan saa miehen kun miehen monasti tekemään juuri oman tahtonsa mukaan ja sitten jälkeenpäin valittavat. Minäkin olisin voinut tehdä vaikka kymmenen kakaraa miehelleni jos olisin sitä tahtonut. Olisin ne varmasti saanut itse hoitaakkin.
Olisin nyt varmaankin täällä ruikuttava eronnut ja uusperheenperustaja. Ja mikä on muka toisen mielestä "rakkautta" saattaakin olla ohitse yks kaks. Katsokaa vaan, ei ole kenenkään ns. "rakkauteen" luottamista, se voi olla ohitse jo ennen kuin osapuolet edes ilmoittaa siitä lähimmäisilleen.
Mistä tiedät onko eroovilla ihmisillä "rakkautta" vaikka kuinka vaihtelevat ihmissuhteista toiseen? Ehkä itsekkin tulevaisuudessa vaihtelet ihmissuhteista toiseen ja aina luulet sen sillä hetkisen kumppanisi olevan sitä muka rakkautta. Mikä on syy olla yhdessä? He ehtivät varmaan eroon vieläkin. Älä luule että mikään on lopullista. Se on vaan ihan onnen kauppaa jos kumpikin sattumalta ei jaksa enään uutta hakee.
Nyt kannattaa hiukan hillitä tuota sanaista säiläänsä... Ja miettiä että MITÄ sitä oikein tuli kirjoitettua...?????????
Juominen ja lyöminen on aina asianomaisen oma valinta. Oli sitten mies tai nainen. Naimisissa tai sinkku. Siitä ei voi syyttää kuin itseään. Ei ketään muuta.
Ei tyhmää vaimoa, joka teki 10 kakaraa... Eikä myöskään älypäätä miestä.
Tästä en tingi kuule pätkääkään!!!
HUH, HUH, EIPÄHÄN VOI MUUTA SANOA!!! AIKUISET IHMISET SITTEN """""KESKUSTELEE" TÄLLÄ TYYLILLÄ!!!
PIKKASEN KATKERIA IHMISIÄ LIIKENTEESSÄ, MUTTA MINKÄS TEKEE, JOS mikään ei onnistu :d
..oiskohan itsessä mitään vikaa??? köh, köh!!!