Lattia on kiero kuin
ympäri kierretty näätä.
Seinät eivät paikoillaan seiso,
eivät siirry minun tieltä.
Ikkunassa ei ole lasia
kun ilma virtaa korkea
sisällä linnut kuin silmäni
olisivat tulleet hulluiksi
niiden väreistä.
Taivaalla eivät ole pilvet,
sataa lumi sisääni
pelkästä tyhjästä.
Ruokkiva televisio on nurin
kieron lattian päällä,
"laskeudu alas hyvällä säällä!",
näätäni huutaa, se elämä.
Ulkona näen jokaisen kävelevän puun ja
niiden silmien pupillit
ryömivät pimeältä karkuun,
tule värikäs enkelini mukaan
oudoimpaan happo satuun.
Kävely katu ohjaa autoja jonoon.
Ihmiset teillä juoksevat
liikennevalo ukoilta pakoon
ja merkit maassa ohjaavat tuulensuuntaa,
se myös tottelee
ei pilvet paikoillaan olla saa.
Talo korkea kuin kirahvin kieli.
Värit ihmeissään,
"millainen on meidän maalarimme mieli?"
ja talon katolla pullapojat käsiä yhteen lyö,
"näin sujuu rivakammin meidän värjääjien työ".
Maasta työntyy esiin jättimäinen kärsä,
se kuun ilmatilasta imaisee
ei ole enää maamiinalla nälkä,
mutta valtava puun lehti sen päälle tipahtaa
ja pian lehden raatoa hauta arkku kannattaa.
En happo sadussa kauan elää voi,
sillä täällä koneetkin korvansa puuteroi,
eikä happo ole halpaa vaikka sen marssi täältä alkaa -
"Hullut maastossa kirmaa,
alastomana onnestansa metelöi.
Pienet viattomat maalarit
happo maailmamme iloitsevaksi voista tehdä voi".
ympäri kierretty näätä.
Seinät eivät paikoillaan seiso,
eivät siirry minun tieltä.
Ikkunassa ei ole lasia
kun ilma virtaa korkea
sisällä linnut kuin silmäni
olisivat tulleet hulluiksi
niiden väreistä.
Taivaalla eivät ole pilvet,
sataa lumi sisääni
pelkästä tyhjästä.
Ruokkiva televisio on nurin
kieron lattian päällä,
"laskeudu alas hyvällä säällä!",
näätäni huutaa, se elämä.
Ulkona näen jokaisen kävelevän puun ja
niiden silmien pupillit
ryömivät pimeältä karkuun,
tule värikäs enkelini mukaan
oudoimpaan happo satuun.
Kävely katu ohjaa autoja jonoon.
Ihmiset teillä juoksevat
liikennevalo ukoilta pakoon
ja merkit maassa ohjaavat tuulensuuntaa,
se myös tottelee
ei pilvet paikoillaan olla saa.
Talo korkea kuin kirahvin kieli.
Värit ihmeissään,
"millainen on meidän maalarimme mieli?"
ja talon katolla pullapojat käsiä yhteen lyö,
"näin sujuu rivakammin meidän värjääjien työ".
Maasta työntyy esiin jättimäinen kärsä,
se kuun ilmatilasta imaisee
ei ole enää maamiinalla nälkä,
mutta valtava puun lehti sen päälle tipahtaa
ja pian lehden raatoa hauta arkku kannattaa.
En happo sadussa kauan elää voi,
sillä täällä koneetkin korvansa puuteroi,
eikä happo ole halpaa vaikka sen marssi täältä alkaa -
"Hullut maastossa kirmaa,
alastomana onnestansa metelöi.
Pienet viattomat maalarit
happo maailmamme iloitsevaksi voista tehdä voi".
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kokeile pienemällä annoksella sitä LSD:tä. Vaikka kyllä tuossa mielikuvitusta oli.