minulla/perheelläni on ongelma.
pikkuveljeni 8-luokkalainen, sairastaa diabetesta ja samalla kärsii pahasta murrosiästä.
en tiedä, johtuuko ongelmat murrosiästä, tuntuu kuitenkin että ei.
hän on vuoden verran ollut ihan mahdoton. hän ei tee läksyjä, haistattelee opettajille. tai ssanoo aika pahasti vastaan jos opettajat yrittävät auttaa häntä. hän varastaa vanhemmiltamme(viimeisin 45euroa) varasti tupakkiaskin isältä ja hajoitti kaukosäätimen. eikä edes tuntenut mitään häpeää!!!! ihan kuin hän olisi tunteeton ihminen. sokeritaudista johtuen, hän ei voi vielä "luistaa" insuliinista, koska hänellä on ollut se vasta puolivuotta. silti hän ottaa enemmän insuliinia jotta saisi syödä karkkia. hän saa vielä valtiolta 11 000mk eli insuliinit maksaa valtio. kuitenkin jos insuliinia rupeaa menemään enemmän joutuu hän maksamaan kaiken itse.(mihin vanhemmillamme ei taas ole varaa!) hän ei välitä verensokeristaan, säännöllisistä ruoka-ajoista, vaan tekee niinkuin haluaa.
hän on ihan mahdoton, ei pärjää koulussa mainitsemani ongelmat... vanhempani eivät aio viedä häntä psykiatrille, sillä he pelkäävät menettävänsä pojan. ei kannata sitä neuvoa antaa. olen yrittänyt eikä se toimi...
eli olisko mitään neuvoja keneltään... kaikki kelpaavat.
pikkuveljeni 8-luokkalainen, sairastaa diabetesta ja samalla kärsii pahasta murrosiästä.
en tiedä, johtuuko ongelmat murrosiästä, tuntuu kuitenkin että ei.
hän on vuoden verran ollut ihan mahdoton. hän ei tee läksyjä, haistattelee opettajille. tai ssanoo aika pahasti vastaan jos opettajat yrittävät auttaa häntä. hän varastaa vanhemmiltamme(viimeisin 45euroa) varasti tupakkiaskin isältä ja hajoitti kaukosäätimen. eikä edes tuntenut mitään häpeää!!!! ihan kuin hän olisi tunteeton ihminen. sokeritaudista johtuen, hän ei voi vielä "luistaa" insuliinista, koska hänellä on ollut se vasta puolivuotta. silti hän ottaa enemmän insuliinia jotta saisi syödä karkkia. hän saa vielä valtiolta 11 000mk eli insuliinit maksaa valtio. kuitenkin jos insuliinia rupeaa menemään enemmän joutuu hän maksamaan kaiken itse.(mihin vanhemmillamme ei taas ole varaa!) hän ei välitä verensokeristaan, säännöllisistä ruoka-ajoista, vaan tekee niinkuin haluaa.
hän on ihan mahdoton, ei pärjää koulussa mainitsemani ongelmat... vanhempani eivät aio viedä häntä psykiatrille, sillä he pelkäävät menettävänsä pojan. ei kannata sitä neuvoa antaa. olen yrittänyt eikä se toimi...
eli olisko mitään neuvoja keneltään... kaikki kelpaavat.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko kokeillut ehdottaa, että vanhempasi menisivät pojan kanssa juttelemaan diabeteshoitajan kanssa siinä sairaalassa, missä poika muutoinkin käy hoitojensa takia?
Ei psykiatrikaan kyllä paha olisi eikä taatusti ehdota pojan poisottamsita kotonta, eivät nuo ongel,mat ole sen tyyppisiä.
valitettavasti hän käy kaikkien mahdollisien hoitajien kanssa siellä juttelemassa ja kirkkain silmin valehtelee siellä!!!!
viimeksi kerroin diabeteshoitajalle(hän haastatteli meitä) kuinka asiat oikeasti ovat ja veljeni kuunteli oven takaa, yhtäkkiä kuului kauhea rytinä kun hän rupesi raivoamaan siellä ja nakkelemaan suurinpiirtein tuoleja ja huusi että minä valehtelen.
kun veljeni sairastui, vanhempani antoivat hänelle kaiken periksi, "ymmärretään nyt ku sillä on diabetes eikä se saa syödä karkkia" ja vaikka me kaikki(vanhempi veljeni, tämän kihlattu ja minä) yritimme kertoa että näin tulee käymään kuin mikä tilanne on nyt, ei meitä uskottu. ja nyt he pyytävät meiltä apua, ett' mitä ton kanssa oikein tehdään, niin mikään ei kelpaa. ei voi mennä psykiatreille(no ei me ny vieraille ruveta puhuun yms.) olis ehkä kannattanu.
ja muutenkin hän on vähän "tyhmän" puoleinen jos niin voi sanoa. hän on saanut vapautuksen ruotsista ja meinaa mennä ammattikouluun, kaikkien aineiden keskiarvo on 4,5(huono)ja luulee pääsevänsä sillä metalli/puu puolelle...
jos hänelle sanoo että vielä on aikaa parantaa numeroita, hän huutaa että huolehtikaa omat asianne ja repii koulukirjat.
ja taas vanhempamme sanovat "ymmärtäkää nyt sitä ku ei se varmaan pääse sinne amikseen" ja sitäkö pitäis vielä ymmärtää???
sanokaa vain että olen välinpitämätön sisko, mutta olen jo kolme vuotta yrittänyt auttaa ja tässä tulos. on yritetty yhdessä tehdä läksyjä mutta siitä ei tule mitään. hänen käsialansa on niinkuin lievästi jälkeenjääneellä ekaluokkalaisella joka opettelee kirjoittamaan...
siitä ei saa kuin A-kirjaimet selville.
(on pienenä käynyt puheterapeutilla) ei pääse enää...
Hei cat!
Ei sinua välinpitämättömäksi voi sanoa, päinvastoin.
Veljesi kuulostaa kertomasi perusteella turhautuneelta tilanteeseensa. Sairastuminen on varmasti ollut aika suuri kriisi, varsinkin kun on nuori ja kaverit ovat tärkeitä. "Mitä kaverit ajattelee kun pistelen itseäni päivittäin". Aika harva nuori edes tietää mitä diabetes on! Tuskin veljelläsi on ollut edes halua selvittää sitä heille, kun itsellekin asia on vielä uusi ja epämieluisa.
Toivottavasti veljelläsi on ystäviä, muutoinkin kuin kotipiirissä.
Kouluarvosanat on varmaan seurausta epätoivoisesta tilanteesta, "kun kerran menee huonosti, niin antaa mennä kunnolla!". Noilla arvosanoilla ei luultavasti pääse edes ysille, saati sitten amikseen.
Psykiatrit, DMhoitajat ja muuut ammattiauttajat ovat yksi apu, mutta kun ajattelen sitä veljesi kannalta, niin ei ehkä kuitenkaan se paras. Hän kaipaa elämäänsä jotain muuta kuin sairaalaa ja muistutusta sairaudestaan. Yrittäkää saada hänet innostumaan jostain muusta, joka ei liity diabetekseen millään lailla. Harrastukset ovat yksi vaihtoehto. Tai lähtekää matkalle jonnekin? Saisitko vanhempasi maksamaan matkan, jos lähtisit veljesi kanssa kahdestaan? Vaikka vain risteilylle.
Voimia teille kaikille...
C
kiitos viestistäsi.
teoriassa ehdotuksesi on mainio. mutta käytäntö on eri. kuten aina.
se on vaikea selittää, mutta hänen kanssaan on mahdotonta lähteä mihinkään. monet kerrat olen ottanut hänet mukaan ostoksille kaupunkeihin(asumme pienellä paikkakunnalla) ja poikaystäväni kanssa hän saa yleensä tehdä töitä yms. kun tulee kylään. mutta aina jotain menee pieleen.
hänellä on jo ala-asteella mennyt huonosti. äiti on koko hänen elämänsä saanut taistella eri tahoja vastaan. jos 4-vuotiaana eivät lääkärit halunneet viedä häntä helsinkiin tutkimuksiin 4kg ylipainon takia niin 2.luokalla opettajat halusivat hänet erikoisluokalle kun lukutaito ja käsiala ei ole normaalia kakkos luokkalaisen käsialaa. syytän enimmäkseen hänen "ongelmistaan" ala-asteen opettajia!!! entinen luokanvalvojani(eläkkeellä nyt) ala-asteella saattoi yht'äkkiä lyödä veljeäni. opettajatkin syrjivät häntä silloin kun hän on iso! kavereita hänellä ei ole. vain silloin kun hän saa jotain uutta.
hän saa nyt uuden koiran, siinä toivossa että se auttaa, haimme sen poikaystäväni kanssa (ilma vanhempien lupaa) löytöeläin keskuksesta. luulen että hän ei kuitenkaan hoida koiraansa, vaan saan sen sitten ottaa itselleni, jos niin käy. hänellä kun on ollut eläimiä, jotka minä olen loppujen lopuksi hoitanut...
niin... tuntuu, että kun hän painaa noin 105kg nyt ja on kyllä melki 180cm pitkä, niin koko yhteiskunta on häntä vastaan, juuri painon takia...
surullista!
kiitos kuitenkin viestistäsi! =)
Joopajoo...
Olet varmaan tietoinen, että painoa pystyy hallitsemaan insuliinin kanssa. Se on tietysti vaarallista, siksi varmistin, että osaat kiinnittää huomiota siihen, jos veljesi alkaa käyttämään insuliinia hyväkseen painonlaskussa.
En olisi huolissani painon takia, se voi muuttua vielä moneen suuntaan. Siitä olisin huolissani, jos veli ei kontrolloi mitenkään syömistään, eikä insuliinia sen mukaan. Jatkuva epätasapaino vain tekee entistä äreämmäksi ja vastustavammaksi ja tuntuu että kaikki menee pelkästään pahempaan.
Ystäväpiiri olisi kyllä ehdottoman tärkeä... Mutta siihen on kait aika vaikea puuttua toisen ihmisen :( Käykö veli viikonloppuisin missään? Ryyppäileekö?
Se koira on hyvä idea, ja hyvä että olet valmis ottamaan sen, jos veli ei siihen kiinnykään. Veli voisi saada hommakseen rakentaa koiralle kopin pihalle. Antakaa hänelle mahdollisimman paljon tekemistä, muuta neuvoa en osaa antaa.
vanhempamme eivät uskalla päästää häntä ulos ryyppäämään. hän on nyt 14, eikä ole koskaan käynyt ryyppäämässä. limudiskoissa hän on käynyt. useimmat ovat n. 10-13-vuotiaita. ja niissä on nolla raja.(siis promille). pelkäämme kaikki, että jos hän nyt menisi ja ryyppäisi, hän saattaa, ja myös unohtaa ottaa insuliinin. juuri kun ei varmaankaan kännissä uskalla piikittää kavereiden kanssa. pitää olla varma että hän osaa käyttää sitä insuliinia oikein.
hän vähän pihalla melkein kaikesta, joten hän ei osaa käyttää insuliinia laihdutukseen!
toivottavasti hän rupeaa käymään lenkillä, että saisi edes pari kiloa pois. se kannustaisi lenkkeilemään lisää...
minun on hankala sanoa hänelle mitään "vinkkiä" koska hän suuttuu ja sitten äiti suuttuu myös minulle kun "haukun" veljeäni...
turhauttavaa kun yrittää auttaa, niin kaikista tärkein tukija kieltää sen... samalla kun äiti kieltää minua neuvomasta veljeä, veli ymmärtää että kun äiti antaa luvan olla 35kg ylipainoinen niin ei se haittaa... hänellä on painonsa takia selkä ja polvi ongelmia... no mutta mutta.. sivuraiteilla...
pitää nyt vain toivoa parasta!