Tässä miettii kaikenlaista, kun seilaa edestakaisin päätöksen kanssa aletaanko sijaisvanhemmiksi vai ei. Nyt mietityttää miten sijoitetut pärjäävät, kun aloittavat omaa elämäänsä (pois sijaiskodista)? Jokainen tapaus on tietysti erilainen, mutta uskotteko, että sijoitetut lapsenne pärjäävät hyvin opiskelun, työn ja perheen perustamisen suhteen? Ja toimiiko kunnan jälkihuoltovelvollisuus oikeasti?
sijoitettujen tulevaisuus aikuisena?
raina
1347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
...meillä on ollut nyt "sukupolven" vaihtoa eli on lähtenyt pois kotoaan ja tullut uusia.
Sitä minä olen tässä yrittänyt peräänkuuluttaa, sitä sijoitetun selviämistä, ensin heille annetaan kaikkea sijaiskodissa ja sitten heidät "lykätään" pois maailmaan....pakostakin...koulu, työ jne...
Meillä on ollut ylioppilaaksi kirjoittaneitakin ja mennyt ihan hyvin, sitten he ovat lähteneet maailmalle ja heikoin eväin, eivät kykene itse toimimaan, tai jos kykenee, ei heistä tahdo olla pitkään työsuhteeseen, (jos sellaisia) nyt edes onkaan, mutta aina on pomoissa vikaa, ei itsessä mitään, rahaa tarttis antaa aina hädän hetkellä, niinpaljon he tarvitsisivat henkilöä tukemaan jatkossakin.
Puhumattakaan sitten näistä, joilla on kehitysvammaa, he sitten joutuu tosi ahtaalle, meillä juuri käsittelyssä yhden pois lentävän "uusi elämä" ja me emme näe sille kyllä ruusuista tulevaisuutta, vaikka miten ajattelisi.
Sijaishoito menee jotenkin hukkaan, kun he joutuvat "puille paljaille", emme mekään ole velvollisia koko ikäämme hoitaan heitä, emmekä pystykkään!