vanhat parit

Reilu 15 v yhdessä ja parasta aikaa eletään koko ajan, vaikka arkea eletään. Aika on tehnyt meille hyvää, alussa hiottiin särmiä niin kovaäänisesti että ikkunat helisi. Molemmat ovat oppineet hyväksymään toisensa sellaisena kuin on (yllättävän vaikeaa) ja tuntee itsensä = osaa nauraa itselleenkin.

Ihan täydellinen kun ei ole itse, niin sen voi sitten suoda partnerillekin... Tämä on tärkein parisuhdetta ylläpitävä "keksintöni".

Ja se vaan on fakta, että mies "käy" seksillä, eli jos sängyssä pelaa niin mies jaksaa hemmotella ja pysyy tyytyväisenä kaikin puolin. Simppeli otus. Onneksi itsellekin seksi maistuu ja olenpa ajan myötä oppinut vaan enemmän nauttimaan/vapautumaan.

Ja se puhumisen vaikeus. Yllättäen toinen ei osaakaan lukea ajatuksia, pettymyksen aiheita ja toiveita. Niinpä niistä on turhaa mieltään osoittaa: parempi saada puhetta aikaan kipeistäkin asioista. JA kun on päästy keskustelemaan, luottamus kasvaa, parisuhteen turvallisuus ja yhtenkuuluvuus lisii. Huumori on myös oiva voiteluaine, yhdessä nauraminen lähentää.

Tärkeää on myös se, että ei olla koko ajan yhdessä, molemmilla omaa vapaa-aikaa ja menoja. Haleja ja pusuja sekä toiselle positiivisen palautteen antamista kannattaa harrastaa, ne tulevat takaisin.

Tämmöisin eväin meillä mennään ja olen oikeasti onnellinen avioliitossani. Mies väittää samaa.