Olen nyt Lokakuusta 2004 alkaen etsiskellyt kolmiota Espoosta, kerrostalo tai rivari, minimissään 60 neliötä, maks 160 teur.
Vaikka puhutaan miltei miljoonasta vanhasta markasta, ei sillä tunnu näinä päivinä saavaan irti oikein mitään. Asuttu on tähän saakka suht uusissa kerrostaloasunnoissa (90-lukulaisia).
Omia säästöjä on reilu kymppitonni, eli velkaosuus olisi luokkaa 150 teur. Tuollaisella lainalla korkokuluiksi tulee nykykoroilla (marginaalilla 0.55), 12 kk, yli 350 euroa. Tähän kun ynnää vähintään 150 eur vastike vesi kuluja (uudemmissa asunnoissa, joita tosin tuolla budjetilla ei liiemmin ole tarjolla), ehkä jopa 230 eur (vanhemmat kerrostaloasunnot), ollaan nopeasti 500-600 haarukassa ns. kiinteiden kulujen kanssa (sähköä ei huomioitu koska maksettava yleensä erikseen sekä omistus että vuokra-asunnossa), mikä on siis rahasumma joka menetetään joka kuukausi, kuten vuokrakin, ja asuntoa maksetaan sitten 400 euroa per kuukausi omaksi.
Nyt kun tiedetään että esim. Espoosta saa kohtuullisen helposti uudehkoja kerrostalo (alueesta riippuen jopa luhti/pari/rivitalo) asuntoja n. 600 euron vuokralla (helposti allekin, sellaisilta alueilta jossa vastaava omistuasunto on nykyään luokkaa 165-175 teur), alkaa epäilyttämään, onko oman ostossa mitään järkeä nykyhinnoilla.
Periaatteessa haluaisin ostaa oman, mutta en enää ole varma haluanko mahdollisen ~100 euron säästön (esimerkiksi 600 euron vuokra-asunto vs. uudehko omistusasunto jossa vastike vesi korot 500( ) eur) ottaa tässä markkinatilanteessa suurta lainaa ja sen kautta suhteellisen suurta riskiä esim. asunnon arvon alenemisen tai vanhemman asunnon tulevien korjausten vuoksi. Vuokra-asumisessa tiedän että kulut = vuokra, sattui sitten mitä tahansa. Toki vuokratkin nousevat, mutta yleensä vuosittain, ja yleisesti aika maltillisestikin normaalikohteessa.
Vuokralla asuessa tuon taskuun jäävän 300-400 euron summan (eli mikä olisi lainanlyhennys, miinus tuo ~100 euron vuokra-asunnon arvioitu lisäkulu) voisi sitten laittaa säästöön, tai jopa sijoittaa johonkin turvalliseen kohtuutuottoiseen rahastoon tms., josta saisi irti ehkä 5-8% vuosittaisen tuoton. Ilman korkojakin (eli pankissa makuuttaen), 3 vuodessa, omat säästöt asuntoa varten olisivatkin jo n. 10 - 15 teur, jo jemmattu reilu kymppi lisättynä jo yli 25 teur. 20 vuodessa (jolloin tuo reilu 150 teur omistusasuntolaina olisi maksettu) summa olisikin jo 82-100 teur, joka on aika hyvin, kun ajattelee että jos nyt ostaisi uuden asunnon, siihenkin joutuisi yhtä ja toista laittamaan 20 vuoden aikana, eli 20 vuoden kuluttua (miettimättä sen tarkemmin asunnon markkinaarvon heilahteluja suuntaan tai toiseen) karkea omaisuus olisi n. 160 teur - remontti jne kulut (luokkaa 20 teur) - asunnon iästä johtuva arvonalennus = varmasti alle 100 teur.
Tottakai on epätodennäköistä että asuisi yhdessä asunnossa koko laina-ajan, mutta kunhan yksinkertaistin laskelmia näin (ja kai jotkut myös näinkin tekevät), asunnonvaihtokaupoissa voi sitten joko voittaa tai hävitä.
Em. avoitus pohjautuu myös sille että verrataan samantasoisia/ikäisiä asuntoja samankaltaisilla tai samoilla alueilla.
Ja vielä tarkennuksena: Ajatuksenani ei ole sotia omistusasumista vastaan, sellaiseen olen kuitenkin tähdännyt itsekin. Tuntuu vain nykytilanteessa hurjalta sekä hinnoittelu että riskit, kyseessä on kuitenkin monelle elämänsä suurin sijoitus, siksi olen yrittänyt avoimesti järkeillä vaihtoehtoja itselleni, ja tässä nyt vielä ääneenkin. Nämä ajatukset ovat olleet mielessä pitkään, kamelin selän katkaisi toissapäiväiset ohi luisuneet kaupat kerrostaloasunnosta, joka, oltuaan ensin kaupan Tammikuusta alkaen, ylihintaan (hintaa jo kerran tarkistettiin 5000 eur alaspäin, jääden silti ylihintaiseksi), myytiin nyt mukisematta pyyntihinnallaan (164 teur), vaikka uusia asuntoja on saatu samalta alueelta kevään aikana samaan hintaan, halvemmallakin (asunnon koko oli vain 68 neliötä). Toki se "oikea" hinta on aina subjektiivinen, eli jokainen arvottaa asunnon omien tarpeiden ja maksukyvyn mukaan, mutta jotenkin tuntuu nyt siltä että ne saavat asunnot joilla on varaa maksaa ylikorkeat pyyntihinnat, me muut jäämme rannalle ruikuttamaan, koska emme ole valmiita maksamaan sokeasti korkeita hintoja. Erityisesti uudehkoissa asunnoissa ongelma on suuri, eli ne viedään käsistä, nopeasti ja tinkimättä, oli pyynti sitten mitä vain. Uudistuotanto sen sijaan näyttää alueittain joutuvan alentamaan hintojaan, tosin lähdöt ovatkin olleet hurjan korkeita näissä tapauksissa alueiden yleiseen hintatasoon nähden.
Vanhat asunnot makaavat listoilla pitkään, mutta ainakin itselläni ei kantti riitä ottaa omaa maksimilainaani (eli lainamäärää johon maksukyky turvamarginaalilla riittäisi) ostaakseni esim. 80-luvun asunnon, koska korjauskulut ja muut yllätykset (joita varmasti joidenkin vuosien sisällä tulisi) aiheuttaisivat heti vähintääkin muiden elämiskustannusten karsintaa ja penninvenytystä, mitä pyrin välttämään.
Pitkää pohdintaa, ehkä joku on ajatellut samoja asioita. Mielipiteitä tulemaan, jos aihe kiinnostaa. Ja esimerkkejä siitä miten olette itse asioita järkeilleet.
Vaikka puhutaan miltei miljoonasta vanhasta markasta, ei sillä tunnu näinä päivinä saavaan irti oikein mitään. Asuttu on tähän saakka suht uusissa kerrostaloasunnoissa (90-lukulaisia).
Omia säästöjä on reilu kymppitonni, eli velkaosuus olisi luokkaa 150 teur. Tuollaisella lainalla korkokuluiksi tulee nykykoroilla (marginaalilla 0.55), 12 kk, yli 350 euroa. Tähän kun ynnää vähintään 150 eur vastike vesi kuluja (uudemmissa asunnoissa, joita tosin tuolla budjetilla ei liiemmin ole tarjolla), ehkä jopa 230 eur (vanhemmat kerrostaloasunnot), ollaan nopeasti 500-600 haarukassa ns. kiinteiden kulujen kanssa (sähköä ei huomioitu koska maksettava yleensä erikseen sekä omistus että vuokra-asunnossa), mikä on siis rahasumma joka menetetään joka kuukausi, kuten vuokrakin, ja asuntoa maksetaan sitten 400 euroa per kuukausi omaksi.
Nyt kun tiedetään että esim. Espoosta saa kohtuullisen helposti uudehkoja kerrostalo (alueesta riippuen jopa luhti/pari/rivitalo) asuntoja n. 600 euron vuokralla (helposti allekin, sellaisilta alueilta jossa vastaava omistuasunto on nykyään luokkaa 165-175 teur), alkaa epäilyttämään, onko oman ostossa mitään järkeä nykyhinnoilla.
Periaatteessa haluaisin ostaa oman, mutta en enää ole varma haluanko mahdollisen ~100 euron säästön (esimerkiksi 600 euron vuokra-asunto vs. uudehko omistusasunto jossa vastike vesi korot 500( ) eur) ottaa tässä markkinatilanteessa suurta lainaa ja sen kautta suhteellisen suurta riskiä esim. asunnon arvon alenemisen tai vanhemman asunnon tulevien korjausten vuoksi. Vuokra-asumisessa tiedän että kulut = vuokra, sattui sitten mitä tahansa. Toki vuokratkin nousevat, mutta yleensä vuosittain, ja yleisesti aika maltillisestikin normaalikohteessa.
Vuokralla asuessa tuon taskuun jäävän 300-400 euron summan (eli mikä olisi lainanlyhennys, miinus tuo ~100 euron vuokra-asunnon arvioitu lisäkulu) voisi sitten laittaa säästöön, tai jopa sijoittaa johonkin turvalliseen kohtuutuottoiseen rahastoon tms., josta saisi irti ehkä 5-8% vuosittaisen tuoton. Ilman korkojakin (eli pankissa makuuttaen), 3 vuodessa, omat säästöt asuntoa varten olisivatkin jo n. 10 - 15 teur, jo jemmattu reilu kymppi lisättynä jo yli 25 teur. 20 vuodessa (jolloin tuo reilu 150 teur omistusasuntolaina olisi maksettu) summa olisikin jo 82-100 teur, joka on aika hyvin, kun ajattelee että jos nyt ostaisi uuden asunnon, siihenkin joutuisi yhtä ja toista laittamaan 20 vuoden aikana, eli 20 vuoden kuluttua (miettimättä sen tarkemmin asunnon markkinaarvon heilahteluja suuntaan tai toiseen) karkea omaisuus olisi n. 160 teur - remontti jne kulut (luokkaa 20 teur) - asunnon iästä johtuva arvonalennus = varmasti alle 100 teur.
Tottakai on epätodennäköistä että asuisi yhdessä asunnossa koko laina-ajan, mutta kunhan yksinkertaistin laskelmia näin (ja kai jotkut myös näinkin tekevät), asunnonvaihtokaupoissa voi sitten joko voittaa tai hävitä.
Em. avoitus pohjautuu myös sille että verrataan samantasoisia/ikäisiä asuntoja samankaltaisilla tai samoilla alueilla.
Ja vielä tarkennuksena: Ajatuksenani ei ole sotia omistusasumista vastaan, sellaiseen olen kuitenkin tähdännyt itsekin. Tuntuu vain nykytilanteessa hurjalta sekä hinnoittelu että riskit, kyseessä on kuitenkin monelle elämänsä suurin sijoitus, siksi olen yrittänyt avoimesti järkeillä vaihtoehtoja itselleni, ja tässä nyt vielä ääneenkin. Nämä ajatukset ovat olleet mielessä pitkään, kamelin selän katkaisi toissapäiväiset ohi luisuneet kaupat kerrostaloasunnosta, joka, oltuaan ensin kaupan Tammikuusta alkaen, ylihintaan (hintaa jo kerran tarkistettiin 5000 eur alaspäin, jääden silti ylihintaiseksi), myytiin nyt mukisematta pyyntihinnallaan (164 teur), vaikka uusia asuntoja on saatu samalta alueelta kevään aikana samaan hintaan, halvemmallakin (asunnon koko oli vain 68 neliötä). Toki se "oikea" hinta on aina subjektiivinen, eli jokainen arvottaa asunnon omien tarpeiden ja maksukyvyn mukaan, mutta jotenkin tuntuu nyt siltä että ne saavat asunnot joilla on varaa maksaa ylikorkeat pyyntihinnat, me muut jäämme rannalle ruikuttamaan, koska emme ole valmiita maksamaan sokeasti korkeita hintoja. Erityisesti uudehkoissa asunnoissa ongelma on suuri, eli ne viedään käsistä, nopeasti ja tinkimättä, oli pyynti sitten mitä vain. Uudistuotanto sen sijaan näyttää alueittain joutuvan alentamaan hintojaan, tosin lähdöt ovatkin olleet hurjan korkeita näissä tapauksissa alueiden yleiseen hintatasoon nähden.
Vanhat asunnot makaavat listoilla pitkään, mutta ainakin itselläni ei kantti riitä ottaa omaa maksimilainaani (eli lainamäärää johon maksukyky turvamarginaalilla riittäisi) ostaakseni esim. 80-luvun asunnon, koska korjauskulut ja muut yllätykset (joita varmasti joidenkin vuosien sisällä tulisi) aiheuttaisivat heti vähintääkin muiden elämiskustannusten karsintaa ja penninvenytystä, mitä pyrin välttämään.
Pitkää pohdintaa, ehkä joku on ajatellut samoja asioita. Mielipiteitä tulemaan, jos aihe kiinnostaa. Ja esimerkkejä siitä miten olette itse asioita järkeilleet.
Vastaukset 17
Vanhimmat
http://www.dime.net/dime/c/asunnot/pd/0/0/0/1/.dime?std.key=837323
http://www.dime.net/dime/c/asunnot/pd/0/0/0/1/.dime?std.key=826859
http://www.dime.net/dime/c/asunnot/pd/0/0/0/1/.dime?std.key=710619
PTT arvioi että hinnat pysyvät suhteellisen vakaana. Myös pientä laskua voi tulla. Asunnon ostaisin silloin jos sopiva kohdalle sattuu ja varat riittävät 2% korkojen nousuun. Omistusasuminen on pitkällä ajalla aina vuokralla asumista järkevämpää...jopa suuren laman aikana kupla-asunnon ostajat ovat tänä päivänä voitolla (tai maksaneet asuntonsa).
kovasti kiinnostais, mistä rahastosta saa turvallisen (=riskitön?) 5-8% vuotuisen tuoton. Meinaan pitää heti hakee pankista "remonttilainaa" niin paljon, kuin kämppää ja mökkiä vasten vaan saan.
Nordealla ainakin oli jotain tarjolla, en nyt enää muista miten, odotettu tuotto oli luokkaa 8%. Tietenkään rahastoihin ym. sijoittaminen ei ole riskittömiä, mutta noissa matalamman tuoton paketeissa riski on kuitenkin aika pieni. Ja niinkuin sanoin, rajaa voi myös makuuttaa esim. korkeakorkoisella (eikös Nooa pankki mainostanut jotain 2.3%:ia), riskittömästi.
Selailijalle: Tuttuja kohteita, usko pois :) Ensimmäinen jossain määrin jopa kiinnostava, tosin maantasalla asuminen ei kiinnosta (ja ylempien kerrosten hinnat karkaavat). Rastaspuisto ja Espoonlahti... no, en asuisi noilla alueilla mielelläni, Espoonlahden asunto on sitäpaitsi liian pieni (on käyty sisällä, neliöt olisi voinut käyttää järkevämminkin).
Käymme molemmat vakityössä. Kohtuulliset tulot (keskiluokkaa, 4000 brutto yhteensä): kertokaa nyt ihmeessä miten te saatte järkeviä asuntoja irti, tuntuu että pitäisi olla optiomiljonääri pientä kolmiota varten :) Tai ehkä vain vaadin liikaa, ja pitäisi vain ostaa 70-luvun kolmio Suvelasta 80 teurolla :)
Itse kirjoittelin muutama päivä tuolla jo toisella sivulla olevaan keskusteluun hieman vastaavaa pohdintaa (Otsikko: "asunnon", aloittaja: "ostoon"). Pikaisesti katsoen laskelmasi vaikutti kohtuullisen järkevältä, mutta muutamaan asiaan huomio.
1) Et ottanut huomioon asuntojen hintojen yleistä hintakehitystä. Itse povaisin, ettei se todennäköisesti muutu lähiaikoina rajusti kumpaankaan suuntaan, mutta epämääräisen palstalla kirjoittelevan tollon arvioiden mukaan ei varmaan kannata mitään päätöstä tehdä.
2) Turvallinen rahasto. Epäilenpä, että saat rahoillesi kovin turvallisesti 5-8 prosenttia tuottoa. Jos saisi, niin minäkin juoksisin pankkiin hakemaan lainaa (esim. asuntolainojen keskikorko nyt hieman reilu 3 %) ja sijoittaisin turvallisesti. Käytännössä riskitöntä tuottoa (esim. määräaikaiset tilit) voi saada tällä hetkellä ehkä reilut 2%. Jokseenkin turvallisesti odottaisin ehkä maksimissaan neljää prosenttia.
3) Sijoitetun rahan tuotoista menee vero ja asuntolainasta saa verovähennyksen, joka muuttaa myös laskelmaa hieman.
Kuten aiemmin kirjoitinkin, olen itse päätynyt vastaavalla laskelmalla kuitenkin siihen, että tällä hetkellä ei ole kiirettä ostaa asuntoa.
En nyt ihan laskisi mitään noiden odotettujen tuottojen varaan. Itse seurailen paria rahastoa joiden odotettu tuotto on pankin mukaan 12%. Toisen tuotto onkin ollut viimeisen vuoden aikana noin 18%, mutta toisen n. -5%. (3 vuotta 14 % p.a. ja -13% p.a.) Jos rahat sijoittaisi vaikka noihin kahteen, niin tuotto olisi ihan ok, mutta huonommalla säkällä olisi valinnut kaksi tuon jälkimmäisen rahaston tyyppistä. Eli en kutsuisi ihan turvalliseksi tuotoksi.
Unohdit verovähennyksen: 150t laina 2,9% korolla tekee verovähenyksen jälkeen 261e/kk. 30v maksuajalla 528e/kk
tollo ja jepulis:
Rahasto oli lähinnä pikainen heitto, olen itse huono sijoittelemaan, muistelin vain joskus Nordean tädin mainostaneen jotain tuollaista. Ehkä riski on kuitenkin liian suuri, eli korkeakorkoinen säästö tms. jolla maks 3% lienee paras vaihtoehto, jos sille linjalle lähdetään.
Totta, tuon koroista saatavan verohelpotuksen unhodin mainita (tiesin kyllä tuon), se tekee kyllä jonkun euron kuussa (joitain kymmeniä näillä lainasummilla), eli pudottaa tuon korkokulun tuonne 300:n alle.
Vuokra-asuminen on kalliimpaa, mutta sittenkin ero on sen verran pieni (jos ei asu sikahintaisessa vuokra-asunnossa) että todellista kiirettä ei kauppoihin ole. En usko hintojen enää nousevan (perustuu lähinnä sille että nyt ollaan jo saavutettu ostajien kipuraja, ja vaikka kauppa vielä uudehkoista käy hyvin, vanhempien suhteen näyttäisi olevan jo toinen tilanne), mutta kukas sitä loppujen lopuksi varmasti tietää.
Historialla on tapana toistaa itseään, joten luultavasti omistusasuminen kannattaa jatkossakin. Tätä ainakin itse toivoisin. Nyt on kuitenkin niin että lyhyellä tähtäimellä tilanne on suomessa todella ylikuumentunut.
Ulkomaiset asiantuntijat ovat varoitelleet suomalaisia väestön ylikuumentuneesta innosta lainan ottoon. Nämä tiedot eivät valitettavasti välity asiakkaille saakka.
Suomalaisten velkaantumisaste on luultavasti vielä hieman pienempi kuin muualla Euroopassa. Tämä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, vaan Suomalainen lainaraha on ns. riskirahaa. Pitkähköiksi venähtäneet laina-ajat muuttuvine korkoineen ovat todellista riskirahaa. Pankille tällaisen lainan myynti on todella kannattavaa.
On huomioitava se että vaikka suomalaisten asuntojen hintataso ei vielä kauttaaltaan ole saavuttanut kalleinta Eurooppalaista tasoa, on asuntoihin myönnettävä rahoitusmuoto kotitalouksien kannalta todella riskialtis.
Tämän takia voisin suositella sinulle että mikäli perheen talous kestää ja sinulla on haluja taata tulevan asunnon rahoituksen perusturvaa, niin sinnittele vähän aikaa vuokralla.
Hintojen nousu on kestänyt odottamattoman pitkään ja valitettavan usein tällaisella erikoisella käyttäytymisellä on huonot seuraukset. Moni surkuuttelee nyt että miksen ostanut 4 vuotta sitten tai 5 vuotta sitten, se on sama kuin surkuuttelisi, miksen ostanut 20 vuotta sitten Nokiaa. On käännettävä katseet tulevaan. Mikä on suomalaisten ostokyky asuntomarkkinoilla ja miten korkotasto kehittyy.
Kasvun kannalta olennaisinta olisi että kotitalouksien varallisuus kasvaa. Tähän saattaa vaikuttaa yllättävän radikaalisti yhden prosenttiyksikön nousu korkomenoissa, puhumattakaan kahdesta.
'jepulis': 30 vuoden laina-aika on liikaa. Periaatepäätös on laina-ajan suhteen jo tehty, eli maksimissaan 20 vuotta, jos laina on tuo maksimi, muutoin mahdollisuuksien mukaan alle. Eniten tässä nykytilanteessa hirvittää juuri se että ihmiset ottavat huimia lainoja, kun kuukausierät saadaan laina-aikaa pidentämällä alas. Ottaako joku oikeasti näitä 50 vuoden (tai edes 40 vuoden) lainoja, 30:siä on työporukassakin muutamilla, avopuolisot vielä opiskelijoita ja osa-aika töissä, ~200 teuron asuntoja kuitenkin ostellaan. Itseäni hirvittäisi, kaikkia kuitenkaan ei (ehkä olen vain liian varovainen, kun en koskaan minkäänlaista lainaa (opiskelu/auto) ole joutunut ottamaan).
'Jurpola': asiaa puhut, tilanne ei ole mitenkään suoraviivainen tai selkeä, muutoinhan valinta olisi helppo. Selväksi on kyllä omalla kohdalla tullut (vaikka tässä jo aika pitkällä ollaan pari kertaa oltu ostonkin kanssa) että jäitä on hattuun varastoitava, ja tuijotettava enemmän kokonaisuutta monelta kantilta, kuin puhdasta viivan alle jäävää summaa, ja kustannusten erotusta, summat kun loppujen lopuksi ovat miltei jäävin pieniä, pitkällä aikavälillä tarkasteltuna erityisesti (eli kun vuokra vs. omistus valinta ei ole lopullinen vaan elää jatkuvasti)
Tätähän on jauhettu täällä jo maailman tappiin. Yleisesti ottaen pitkän päälle vaikuttaa olevan kannattavampaa ostaa kuin olla vuokralla. Tällä hetkellä vain tuo Espoo tuntuu olevan poikkeusaluetta.
Espoon vuokrataso nimittäin ei ole kuin n. 10% kalliimpaa keskimäärin kuin esim Vantaalla mutta keskimääräiset asuntojen hinnat ovat n. 20 % kalliimmat. Käsittääkseni myös Helsingissä vuokrat/ostohinnat suhde on suurempi kuin Espoossa. Ts. mikä pätee yleisesti muualla ei välttämättä päde Espoossa. Tämä tosiseikka saattaa myös vääristää laskelmiasi.
Täälläkin on joskus mietitty miksi Espoossa asuntojen hinnat ovat niin korkeita: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=100&conference=4000000000000012&posting=22000000006420490#22000000006420490
Jonkinmoinen lopputulema tuosta laskelmastasi on se että maksat hyvinnukutuista öistä ja mielenrauhasta sen 100 euroa kuussa. Pieni raha siitä.
'Veijo': Tuohan sen osaltaan selittää, Espoo todellakin on poikkeusaluetta, harmillisesti. Helsinkiin en halua, Vantaakaan ei kiinnosta (johtuu lähinnä siitä että molempien työpaikat ovat Espoossa, mutta hieman eri suunnilla, joten hki/vantaa linjalta voi mennä liikkuminen turhan hankalaksi, joka sitten syö rahallisen säästön, rahana tai menetettynä aikana, ja lisävaivana. Joskus mietin että mitä sitä tuli muutettua pohjanmaalta tänne kalliiseen Espooseen, kotiseudulla olisi jo talo pystyssä näillä rahoilla :)
'omatupa': aamen, tämä on se suurin syy, eli hinta on suht pieni, ainakin vielä tässä vaiheessa.
Inflaatiotakaan ei saa unohtaa. Tosin tällä hetkellä olemme reilusti alle EU:n.
Eli lainan nostettua tilanne "pysähtyy" siltä osin. Tulevaisuudessa tulonne nousevat n. 3%, mutta lainalyhennys pysyy samana, vuokrat taas nousevat samaan tahtiin tulojenne kanssa.
Inflaation hahmottamisessa tuntuu olevan vaikeuksia. Samaa on täällä näköjään liikkeellä yleisemminkin.
Ei lainan tilannetta mikään "pysäytä" eikä mikään suojaa lainaa inflaatiolta niin kauan kuin korko ei ole koko laina-ajalta kiinteä. On toki erilaisia kiinteitä jaksoja ja korkokattoja mutta niissähän asiakas maksaa siitä inflaatiosuojasta ja aika paljon maksaakin.
Meillä lainakorot ovat pääosin vaihtuvia, joten lainan kustannus kyllä kasvaa jos inflaatio kiihtyy. Vaihtuvan koron idea on se, ettei pankki kanna sitä iflaatioriskiä, vaan laina-asiakas. Viitekorkojen muutokset perustuvat suurimmaksi osaksi markkinoiden inflaatio-odotuksiin ja niiden muutoksiin.
Olen täysi maallikko talousasioissa.
Meinaatko, että Suomen inflaatio vaikuttaa Euroopan Keskuspankin ohjauskorkoon tai Euriboriin suoraan? Pankkini kanssa sopima marginaalihan on sama koko laina-ajan, eli se ei muutu.
EU:n keski-inflaatiohan on nyt n. 2-3%, Suomen alle 1%. Eli lainanottajilla on nyt melko kallista lainaa, mutta todennäköisesti se halpenee kymmenen vuoden sisään.
myöskin asunnon hintoja. Vuonna 1973 rakennettiin omakotitaloja alle 50 000 mk:n. Ostin -76 uuden 4 h k 93 n2 rivitaloasunnon 139 000 mk. Meillehän inflaatio "maksoi" asunnon.