Maisema
Tänään aamulla
kun ajoin töihin
vanhaa tuttua
reittiä, sain päähäni
hullun ajatuksen.
Päätinkin ajaa
vanhan lapsuudenkotini
kautta. Tehdä lenkin,
en ole vielä edes myöhässä.
Annoin mennä vaan.
Ajoin pois päätieltä
ja sivutieltä käännyin
sivutielle toisen jälkeen.
Ja kuvittelin näkeväni
kaiken vanhan.
Vanha talo, siinä asui
taannoin Jaakkolan isäntä
on rtapistunut ja kattokin
on romahtanut päädystä.
Missä lie isäntä hevosineen.
Ystäväni Marin kotitalo
tuossa, valkoisine seinineen.
Ennen pihassa koiraaitaus
huskyille, enää jälkellä
vain autotalli. Ei koiria.
Tuossa talossa kävin usein.
Siinä asui Riuska. Ja Pepsi.
Rakkaat hevoset ja iki-ihana
omistajaperhe. Pihamaalla
ei näy enää ketään.
Ajan eteenpäin ennen niin
upeassa maaseutumaisemassa.
Ennen täällä oli rauhallista.
Nyt rauhallista on ainoastaan
noiden kymmenien vanhojen
talojen pihoissa.
Vanhojen talojen viereen on
rakennettu toinen toistaan
korkeampia ja erikoisempia
ja värikkäämpiä taloja.
On hirsitaloa ja siporexia.
En usko enää koskaan
tuolla eläneeni.
Niin on kaikki muuttunut.
Kaupunkilaiset ovat
valloittaneen maaseudun.
Tehneet sinne pesänsä pienet.
Vanhat talot on unohdettu
ja niiden ikkunat
surullisina tielle katsovat.
Harakat ovat niiden
piippuihin pesänsä tehneet.
Ja niin on paha olla.
Ajan töihin.
Tätä on jo riittävästi nähty.
Mennyttä aikaa ei
saa takaisin.
Ja niinkuin haluaisin.
Haluaisin että kaikki
olisi ennallaan.
Tänään aamulla
kun ajoin töihin
vanhaa tuttua
reittiä, sain päähäni
hullun ajatuksen.
Päätinkin ajaa
vanhan lapsuudenkotini
kautta. Tehdä lenkin,
en ole vielä edes myöhässä.
Annoin mennä vaan.
Ajoin pois päätieltä
ja sivutieltä käännyin
sivutielle toisen jälkeen.
Ja kuvittelin näkeväni
kaiken vanhan.
Vanha talo, siinä asui
taannoin Jaakkolan isäntä
on rtapistunut ja kattokin
on romahtanut päädystä.
Missä lie isäntä hevosineen.
Ystäväni Marin kotitalo
tuossa, valkoisine seinineen.
Ennen pihassa koiraaitaus
huskyille, enää jälkellä
vain autotalli. Ei koiria.
Tuossa talossa kävin usein.
Siinä asui Riuska. Ja Pepsi.
Rakkaat hevoset ja iki-ihana
omistajaperhe. Pihamaalla
ei näy enää ketään.
Ajan eteenpäin ennen niin
upeassa maaseutumaisemassa.
Ennen täällä oli rauhallista.
Nyt rauhallista on ainoastaan
noiden kymmenien vanhojen
talojen pihoissa.
Vanhojen talojen viereen on
rakennettu toinen toistaan
korkeampia ja erikoisempia
ja värikkäämpiä taloja.
On hirsitaloa ja siporexia.
En usko enää koskaan
tuolla eläneeni.
Niin on kaikki muuttunut.
Kaupunkilaiset ovat
valloittaneen maaseudun.
Tehneet sinne pesänsä pienet.
Vanhat talot on unohdettu
ja niiden ikkunat
surullisina tielle katsovat.
Harakat ovat niiden
piippuihin pesänsä tehneet.
Ja niin on paha olla.
Ajan töihin.
Tätä on jo riittävästi nähty.
Mennyttä aikaa ei
saa takaisin.
Ja niinkuin haluaisin.
Haluaisin että kaikki
olisi ennallaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tutulta tekstiltä tai siis omilta ajatuksilta,miten tän nyt sanoisi,tuli ihan ikävä kotikunnaita, mutta paluuta ei ole.
Hyvin kirj.
että viitsit lukea. :)